Vuonna 1993 Virtua Fighter näki päivänvalon kun Sega julkaisi ensimmäisen 3D-tappelupelin kolikkopeliversion. Namco nappasi pelin kehittäjät, sekä Virtua Fighterin luojan, Seiichi Ishiin, jotka myöhemmin värvättiin tekemään Virtua Fighterin jatko-osalle kilpailija halvemmalla kolikkopeliraudalla. Projektin nimeksi vahvistui Tekken.
Namco toi Tekkenin Euroopan kolikkopelihalleihin 1994 vuoden lopussa. Tästä jo noin vuoden sisällä PlayStationilla nähtiin ensimmäinen Tekken. Parinkymmenen vuoden ikä pelisarjalle on erittäin hyvä saavutus. Lienee siis aika katsastaa pelisarjan uusimman osan uudet kujeet.
Hauska tappa vanha tuttu
Tekken on suurella todennäköisyydellä tuttu kaikille tappelugenren ystäville. Sen pelimekaniikka eroaa kilpailijoistaan antaen pelaajalle vapauden ohjata jokaista hahmon raajaa erikseen. Tämä mahdollistaa valtavan määrän komboja, varsinkin kun ne yhdistetään erikoisliikkeisiin.
Kilpailijoista poikkeava taistelumekaniikka on suhteellisen helposti lähestyttävä, mutta vaikea hallittava, jolloin pelisarjaan tutustumattomalla voi mennä pitkäkin tovi rakentaa kombovarmuutta ja ajoituksen oppimista. Tutoriaalin poissaolo saattaa kuitenkin hämmentää uutta pelaajaa. Pelissä on toki erillinen säädettävä treenitila, jossa voi harjoitella. Treenaamisen ohessa tuore Tekkenisti voi tutkailla pelin historiaa valikoista löytyvällä historiikillä, josta voi kuunnella aiempien pelien ääniraitaa, sekä katsella edellisten osien tarinaa kertoneet välinäytösvideot.
Kuten aiemmissa sarjan osissa, myös seitsemännestä osasta löytyy Tekkenille tuttua Heihachi-pahistelua, jonka luvataan saavan vihdoin päätöksen. Tarinaa kerrotaan kuvilla, laadukkailla välivideoilla, sekä pelimoottoria käyttävillä välinäytöksillä. Tarinankerronta on japanilaiseen tyyliin tyypillisen mahtipontista. Stoori on kiinnostava, mutta kovin lyhyt ja valitettavan suuri osa siitä menee katsellessa välinäytöksiä tappelemisen sijaan.
Monipelaamisen aikakautena on mukava huomata, että pelintekijät muistavat myös yksinpelaamisen tärkeyden. Päätarinan lisäksi jokaisella hahmolla on oma pieni tarinansa. Arcade- ja harjoitustilan lisäksi pelaajaa hemmotellaan hahmokohtaisella kustomointimahdollisuudella, joka mahdollistaa pelihahmon ulkonäön muutoksen. Uusi aarrejahtiin viittaava pelitila pitää sisällään erilaisia haastematseja, joista pystyy avaamaan hahmoille erilaisia vaatetuksia. Ne eivät kuitenkaan vaikuta hahmon attribuutteihin, vaan tuovat ainoastaan lisämaustetta hahmon ulkonäköön.
Verkkopelimuotoina toimivat arkisen tutut kasuaali- sekä rankatut soolomatsit. Verkossa voi pelata myös turnauksia. Niitä voi luoda itse sääntöineen kaikkineen, jonka jälkeen pelaaja odottaa vastustajia, tai voi vaihtoehtoisesti liittyä jonkun toisen luomaan turnauskaavioon. Nettikoodi vaikuttaa hyvältä ja suhteellisen viivevapaalta, mutta ajoittaisia katkomisia tuntuu esiintyvän varsinkin turnausten puolella. Onneksi pelaajahaku antaa mahdollisuuden tarkentaa maanosaa, josta vastustajia haetaan.
Loading…
Graafisesti tuore Tekken 7 on upein koskaan nähty sarjan tuotos. Ainoa marisemisen aihe on järkyttävän pitkät lataustauot, vaikka peliä pyörittäisi SSD-levyltä. Ajoittain tarinaa pelatessa pelimoottori nyki erittäin häiritsevästi pysäyttäen välianimaation, sillä peli ei ollut ehtinyt lataamaan sitä tarpeeksi pitkälle. Nykivän tarinankerronnan pitäisi olla jo menneisyyttä.
Äänet ovat melko tavallista mäiskettä ja pauketta japsipopin pauhatessa taustalla. Tästä joko pitää tai sitten ei.
Taistelu on kuitenkin täyttä Tekkeniä, eikä se petä edelleenkään. Tekken-veteraanit ovat varmasti kotonaan ja uudet ”raivoliikkeet” maustavat matsin ratkaisua sopivasti, vieden osuessaan vastustajalta suuren määrän elinvoimaa. Samankaltaisia mielipiteet jakavia liikeuudistuksia ollaan nähty tappelupeleissä aiemminkin.
Pelihahmoja on lähes neljäkymmentä kappaletta, joten opittavaa riittää varmasti. Jokainen on animoitu hyvin, mutta hiukset näyttävät jotenkin päälle liimatuilta. Street Fighter-pelisarjasta tuttu Akuma tekee näyttävän vierailun. Tarinassa tästä nähdäänkin esimakua ja hahmolla pelaaminen on hauskaa ja erilaista. Pelin taisteluareenat ovat kauniita, sekä niitä on yllättävän paljon. Taistelun tuoksinassa areenaa harvoin kerkiää kuitenkaan ihastelemaan.
Talk to the hand
Tekken-sarjan uusin osa on varsin komea ja ennen kaikkea odotettu konsolipelijulkaisu, onhan aiemmasta sarjan konsolijulkaisusta jo aikaa lähes kahdeksan vuotta. Tarina jää niin lyhyeksi, että nälkää yksinpelattavalle sisällölle vielä jäi. Uusi kustomointimahdollisuus ja sen tuoma uusi yksinpelimuoto on eittämättä hyvä uudistus, mutta pupunkorvien ja enkelinsiipien keräileminen puuduttaa yllättävän nopeasti. Tilanne olisi toinen, mikäli niistä saisi jotain pientä etua.
Peli on sisimmältään edelleen se sama Tekken, johon jaksaa palata uudelleen ja uudelleen. Taistelumekaniikka on erittäin hiottua ja vaatii kunnolla treeniä hahmon hallinnan maksimoimiseksi.
Pelisarjan uutta osaa voikin levollisin mielin suositella niin sarjaan tutustuneille, sekä tutustumattomille. Tekken 7 tarjoaa kunnon turpakäräjät ja kuuluu jokaisen tappelupelien ystävän pelikirjastoon.