Dragon Age II

Kirjoittanut: Livegamers

06.04.2011

Roolipeleistään tunnettu BioWare on saanut tämän sukupolven aikana tuotua markkinoille kaksi uutta ja menestyvää roolipelisarjaa. Scifi-maailmaan sijoittuva Mass Effect -sarja on monien mielestä yksi tämän sukupolven suurista menestyksistä. Myös fantasiahenkinen taktiikkaroolipeli Dragon Age: Origins keräsi kehuja ja myyntimenestystä kolmisen vuotta sitten, eikä pelisarjan jatkuminen ollut mikään yllätys. Nyt kauppoihin saapunut Dragon Age II lähtee kuitenkin hiukan eri linjalle ykkösosaan nähden.
Valitse puolesi

Dragon Age II muistuttaa monella tapaa BioWaren reilu vuosi sitten julkaistua Mass Effect 2:ta. Molempien pelisarjojen ensimmäiset osat painottivat taktista pelaamista ja roolipelielementtejä hiukan enemmän, kun taas jatko-osissa on tyydytty virtaviivaistamaan taisteluita ja vähentämään ylimääräistä säätämistä. Tämä on hiukan jakanut mielipiteitä pelaajien keskuudessa, mutta taustalta löytyy kuitenkin molemmissa tapauksissa edelleen varsin mainio peli.

Pelin tapahtumat sijoittuvat Kirkwall-nimiseen kaupunkivaltioon, jonne pelaajan hahmo ajautuu pakolaisena. Kaupungin sisällä kuitenkin kuohuu, ja vuosien varrella pelaaja ottaakin yhä suurempaa roolia kaupungin sisäisessä politiikassa, jossa osapuolina ovat niin temppeliherrat ja maagit kuin haltiat ja kaupungin laitamilla majailevat qunaritkin. Tapahtumat eskaloituvat lopulta nopeasti ja pelaajan täytyy tehdä suuria päätöksiä. Varsinaista pääpahista tarinasta ei kuitenkaan löydy, vaan pelin loppuhetkien tapahtumat määrittyvät pelaajan omien valintojen mukaan. Tarina sijoittuu ajallisesti noin kymmenen vuoden jaksoon ja jakautuu muutamaan eri vaiheeseen. Itse pelimaailma ei kuitenkaan vuosien varrella muutu visuaalisesti, joten Kirkwallin muutenkin hiukan tylsän oloiset kadut tulevat hyvin nopeasti tutuksi.

Kakkososassa ei enää erilaisia rotuvaihtoehtoja löydy, vaan pelaaja aloittaa aina Hawke-nimisenä ihmisenä. Ratkaisulla on puolensa, sillä päähahmo on tällä kertaa ääninäytelty. Tämä lisääkin huomattavasti keskustelujen tunnelmaa ja pelihahmoon samaistumista. Hahmoluokan saa sentään yhä valita, mutta vaihtoehdot on rajattu vain kolmeen: taistelijaan, maagiin ja roistoon. Kullakin hahmoluokalla on onneksi runsaasti erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja, joilla kahdesta saman hahmoluokan edustajastakin saa tehtyä täysin erilaiset.

Sankarin joukkoon liittyy tarinan edetessä useita muita hahmoja, jotka ovat tuttuun BioWare-tyyliin loistavasti kirjoitettuja ja mielenkiintoisia. Etenkin hahmojen taustoja valottavat sivutehtävät nousevat loistavalla toteutuksellaan esiin. Hahmoja on myös sopiva määrä, jotta jokaiselle voi kehittää omanlaisensa roolinsa ja valita sopivia hahmoja tilanteen mukaan neljän hengen ryhmäänsä.

Pelissä on käytössä alun perin ensimmäisestä Mass Effectistä tuttu, loistavasti toimiva keskusteluympyrä, jonka avulla keskustelut sujuvat jouhevasti. Pelin käsikirjoitus ja ääninäyttely on BioWaren totuttuun tyyliin huippuluokkaa. Tarinan aikana joutuu tekemään monia vaikeita päätöksiä, joiden seurauksia joutuu kantamaan koko loppupelin ajan. Jo alkupelissä tehdyt valinnat vaikuttavat mukavasti tarinaan aivan loppuvaiheillakin. Selviä hyviä vaihtoehtoja ei aina ole tarjolla, ja vastaan tulee usein tilanteita joissa joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon väliltä. Joissain tilanteissa molemmilla vaihtoehdoilla päädytään kuitenkin samaan lopputulokseen, ja joidenkin päätöksien seurauksia ei kerrota aivan selvästi ja niiden vaikutukset voivatkin tulla pienoisena yllätyksenä.

Hakkaa päälle

Toimintaroolipelissä taistelut ovat tärkeässä roolissa. Dragon Age II:n taistelumekaniikkaa on hiukan yksinkertaistettu ykkösosaan nähden, ja nopea tempo saa taistelut välillä muistuttamaan enemmän hack n’ slashia kuin taktista roolipeliä. Taistelun voi kuitenkin edelleen halutessaan keskeyttää, ja pinnan alta löytyy tuttuun roolipelityyliin kattava määrä tilastoja ja kykyjä, jotka vaikuttavat taisteluiden kulkuun. Etenkin pelin loppupuolella hahmojen väliset yhdistelmähyökkäykset nousevat myös suureen rooliin. Oman ryhmän hahmoja voi käskyttää joko pysäyttämällä taistelun tai säätämällä ykkösosasta tutulla tyylillä milloin tekoälyn ohjaamat soturit käyttävät kykyjään.

Lähes jatkuvasti eteen tulevissa taisteluissa vastassa on yleensä melkoiset määrät vihollisia, etenkin kun taistelukentälle ilmestyy usein uusia vihollisaaltoja tyhjästä. Useimmissa taisteluissa ei ole juurikaan haastetta normaalilla vaikeustasolla, mikä tekee pelaamisesta paikoin hiukan tylsää lyöntinapin hakkausta. Haastetta kaipaavien kannattaakin aloittaa suosiolla vaikeimmalla vaikeusasteella, jolloin taisteluissa joutuu jopa hiukan taktikoimaan.

Tarinan edetessä pelin maisemat alkavat hiukan toistaa itseään. Pelistä löytyy vain harvoja paikkoja Kirkwallin kaupungin ulkopuolelta, ja paikkojen välillä liikutaan tylsästi karttaruutua käyttäen. Kaupungin kaduilla tulee suhattua edestakaisin kerran jos toisenkin, mutta erittäin kyseenalaista on kuitenkin muutaman erilaisen karttapohjan kierrättäminen pelin kaikissa luolastoissa ja vihollisten piilopaikoissa. Kun sama paikka tulee vastaan viidennen kerran muutaman tunnin sisään jälleen täynnä vihollisia, alkaa pelaaminen suorastaan turhauttamaan. Erilaisia vihollistyyppejäkin on harmittavan vähän, ja vaikka pelistä löytyy mahdollisuus esimerkiksi erilaisten juomien ja myrkkyjen tekemiseen, tuntuu että pelin painotus on liikaa taistelussa.

Hiukan kyseenalaisista uudistuksistaan ja pienistä ongelmistaan huolimatta Dragon Age II on varsin toimiva ja mielenkiintoinen toimintaroolipeli. Aivan kaikkia pelin uusi suuntaus ei kuitenkaan välttämättä miellytä. Jos pidit ykkösosasta, etkä pahastu hiukan toimintapainotteisemmasta suuntauksesta, ei Dragon Age II:ta kannata jättää välistä, vaikka kokonaisuutena peli ei ylläkään aivan loistavan ykkösosan tasolle.