Gears of War: Judgment

Yhteensä yli 19 miljoonaa kopiota myynyt Gears of War -pelisarja on saanut esiosan. Siitä lähtien kun ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2006, ovat Xboxin ehdottomiin lippulaivapeleihin kuuluneet Gearsit tasaisesti rymistelleet vuodesta toiseen suosituimpien pelien listalla. Karua kieltään näyttävät myyntiluvut kertovat sarjan nousseen suorastaan ilmiöksi pelaavan kansan keskuudessa, eikä loppua tunnu näkyvän.
Aiemmalta Gears-pelien kehittäjältä Epic Gamesilta vetovastuun ottanut People Can Fly on siis ison homman edessä. Painkiller-pelin kautta pelaajien tietoisuuteen noussut People Can Fly on nauttinut pientä menestystä aiemmin Xbox 360:llä, pari vuotta vanhalla Bulletstorm-FPS-kikkailupelillään, mutta tällä kertaa saappaat ovat jo pari kokoluokkaa isommat: saako firma tosiaan sulatettua fanien sydämet omalla näkemyksellään pelisarjasta, joka on yksi nykykonsolisukupolven kovimpia sarjajyriä? Vaikka pohja on People Can Flylle valmiina, ja fanit jo valmiiksi lämmitetty, ei kaikki ole välttämättä hyvistä puitteista huolimatta aina niin helppoa ja ruusuista.

Tuomiopäivän rattaat

Peli pyörähtää käyntiin sillä, kun ajassa matkataan taaksepäin, aivan Emergency Dayn välittömiin jälkimeininkeihin. Tällä kertaa kuitenkaan pääosassa ei ole Marcus Fenix tai Dominic Santiago vaan alkuperäisessä trilogiassa mukana hääränneet Damon Baird ja Augustus ”The Cole Train” Cole. Luutnantti Bairdin johtaman Kilo-ryhmän mukana estradilla nähdään myös ensimmäistä kertaa sarjan historiassa kaksi uutta naamaa: Onyx-kadetti Sofia Hendrik ja UIR (Union of Independent Republics) -puolueen entinen majuri, Garron Paduk. Paduk komensi ennen E-Dayta 79-vuotisessa Pendulum-sodassa COG-armeijan vastapuolella.

Kaikki ei ole kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, ja koko Kilo-ryhmä on joutunut eversti Loomisin pitämän sotatuomioistuimen eteen. Loomis ei ole ilmeisen tyytyväinen Kilon toimintaan ja haluaa tietää tarkalleen, mitä ryhmän mielessä on liikkunut pelin päänäyttämönä toimivan Halvo Bay -kaupungin katuja pelastaessa. Loomisin tyytymättömyyttä kuvastaa jo se, että Kilon syyt ja seuraukset käydään läpi keskellä ulkona riehuvaa, Judgmentin pääpahan, Kantus-munkki kenraali Karnin lietsomaa sotaa. Vastauksia Loomisin kysymyksiin on saatava ja jokainen Kilo-ryhmän jäsen niitä joutuu antamaan, käyden läpi omia takaumiaan ryhmän tekemisistä.

We’d like to have your ammo on our position right now!

On aina pientä jännitystä ilmassa, kun hyvän pelisarjan kehitysvastuu siirtyy taholta toiselle. Pienen ajan sisään on jo kahden suuren Microsoftin julkaisun vetovastuu siirtynyt toisaalle, ja kolmannelle isolle nimikkeelle, Forzalle on julkaistu ihka uusi spin-off -peli. Ilmeisesti firma luottaa ja tietää, miten sarjojen kanssa toimitaan. Aivan samaa ei tietysti voi Judgmentista täysin sanoa, sillä Epic Games on edelleen ollut mukana työskentelemässä pelin parissa People Can Flyn kanssa. Peli on joka tapauksessa kokenut muutaman isomman muutoksen alkuperäistrilogiasta, eikä se ole täysin mönkään mennyt asia.

Judgmentia voisi kuvailla lyhyesti näin: intensiivinen ja nippu nopeita haasteita. Jokainen kenttä on sarjan aiempien osien vastaavia huomattavasti lyhyempi, mikä on tehnyt pelistä irrallisemman oloisen. Hyvänä puolena kenttien suhteen voisi pitää sitä, että pelin pariin on helpompi palata. Mitä ilmeisimmin tällä ollaan yritetty saada parempaa uudelleenpeluuarvoa. Kehnompaa asiasta tekee taas se, että juoni tuntuu Judgmentissa käytännössä täysin päälle liimatulta. Kilo-ryhmän motivaatioita haetaan vain pintapuolisesti, eikä aiempien osien tapaisten sotimisen ja hiljaisempien hetkien rytmityskeskusteluita hahmojen välillä nähdä. Näin ollen ryhmän jäsenistä ei jää sen syvällisempiä fiiliksiä. Esimerkiksi oli mukava saada vihdoin UIR-sotilas mukaan peliin, mutta pettymykseksi Paduk jää kaiken toiminnan keskellä varsin kolkoksi kaiken kaikkiaan, ja koko UIR-asia oikeastaan käydään läpi vain olankohautuksella.

Vaikka juoni on mitä on, niin toimintaa ja haastetta ei pelistä silti puutu. Jokaisen kentän alussa pelaajalle annetaan mahdollisuus suorittaa kyseisen kentän Declassified-tehtävä. Tehtävien tarkoitus on antaa pieni lisämauste jokaiseen kenttään, esimerkiksi kentän suoritus normaalia pimeämmässä tai vain tiettyjä aseita käyttäen. Declassified-tehtävät toimivat kokonaisuudessaan hyvin ja tuovat mukavaa haastetta tekemiseen, mutta täysin ongelmattomia ne eivät silti ole. Ovatko ideat sitten loppuneet kesken, sillä käytännössä tehtäviä on vain kourallinen erilaisia ja samoja ideoita kierrätetään surutta yhteensä 42 tehtävässä. Esimerkiksi annetaan tietty aikaraja, minkä puitteissa kenttä pitäisi käytännössä juosta läpi. Ilman Declassified-tehtäviä pääsee aikarajakenttiä kuitenkin etenemään täysin omaan tahtiin.

Yhdessä asiassa People Can Fly on onnistunut kuitenkin erittäin hyvin: Judgment esittelee ensimmäistä kertaa Gears-sarjan historiassa Smart Spawn Systemin (S3) ominaisuuden. S3:n tarkoitus on tehdä yksin- ja moninpelissä joka uudelleenpeluukerrasta pikkuisen erilainen kokemus. Omien hahmojen eri vuoropuheet muuttuvat hiukan, ja vastaavasti ominaisuus pääsee oikeuksiinsa Locustien kanssa. Aina ei samoja vihollisia tule samoista paikoista samaa määrää, minkä huomaa varsinkin kampanjan puolustustehtävissä. People Can Fly on heivannut Gears 3:sta tutun Horde-muodon muutoksin pois, ottaen kuitenkin perusidean mukaan Judgmentin kampanjaan. Silloin tällöin tulee hetkiä, kun eteenpäin ei heti pääse ja on aika ryhtyä Horden tapaan puolustamaan tiettyä paikkaa vihollisaaltoja vastaan. Tykkitorneja voi itse laittaa minne haluaa, ja piikkilanka-aitoja on myös mukana. Aidat ovat tosin pelin esiasettamissa paikoissa, eikä niitä voi korjata tai hommata uusia Locustien rikottua ne. S3-ominaisuus tekee puolustuksista mukavan haasteellisia, kun käteen mennyt yritys alkaa uudelleen ja seuraavan kerran Locusteja alkaa ryntäämään päälle aivan toisesta ovesta kuin edellisellä kerralla, pistäen puolustusasemat aivan uusiksi.

Perus Gears-pelattavuus on myös kokenut uuden pelin myötä pari muutosta. Nyt COG-sotilaat vihdoin pystyvät hyppäämään alas korkeammaltakin, nostaen pelin tempoa aavistuksen – varsinkin moninpelissä. Toisen uudistuksen kanssa on ilmeisesti People Can Fly ajatellut samaa, sillä enää ei aseita vaihdeta ohjaimen digipadista vaan monen muun pelin tapaan Y-napista. Kehnon ristiohjaimen takia aiemmissa osissa, varsinkin nettitantereilla, tuli usein harhapainalluksia, mutta nyt aseen vaihto toimii kuin ajatus. Kranaatit ovat myös saaneet huomattavan helpotuksen vasemman olkanäppäimen taakse, peesien uutta tempoa entisestään.

Julkistuksen aikaan pientä puheen sorinaa aiheuttanut Aftermath-kampanja on kuin onkin pelissä mukana. Kampanja esittelee pelaajille Bairdin ja Cole Trainen hetket kolmannen Gearsin loppuhetkiltä, kun tiet erkanivat muun Delta-ryhmän kanssa. Minikampanja on mukava tuulahdus ”menneisyyteen” ja tuo varsin toimivasti Judgmentin uuden pelattavuuden vanhojen tuttujen Locustien ja kolmos-Gearsissa esiteltyjen aseiden sekaan, mitkä löytyvät ainoastaan Aftermathista. Alkujaan ihmetystä aiheuttanut Aftermathin avaaminen tähdillä pelattavaksi ei kuitenkaan liikoja pelaajilta vaadi. Kampanjan saa auki yhteensä 40 tähdellä, kun maksimi tähtimäärä Judgmentissa on kokonaisuudessaan 127 kappaletta.

Se Gears of Warien todellinen vahvuus

Todelliseen loistoonsa Gearsit ovat aina päässeet moninpelissä, ja siitä on pidetty nytkin huoli – ristiriitaisin tuntein. Judgment esittelee ensimmäistä kertaa kolme uutta pelimuotoa pelisarjassa, ja tuttu Team Deathmatch tekee myös paluun. Tällä kertaa ei kuitenkaan voi enää pelata Locusteilla normaaleissa muodoissa. Kumpikin puoli jaetaan COG-sotilaisiin, väreiltään siniset ja punaiset.

Yksi uusista muodoista Gearseissa on eräs hyvin vanha, se aito ja alkuperäinen moninpelimuoto jo ennen aikamme ajanlaskua vuodelta sirppi ja vasara – Free For All. Yllättävää kyllä, muoto sopii peliin hyvin, ja ilman sen suurempia taktikoimisia ja ajattelua voi muotoon hypätä mukaan lähes millä mielellä tahansa.

Toinenkin muoto on tuttu muualta, mutta uutta sarjan peleissä: Domination pistää pelaajat tekemään yhteistyötä ja hallitsemaan kartoilla kolmea ennalta määrättyä paikkaa. Vallatusta paikasta saa pisteitä, ja tietyn pistemäärän saanut tiimi voittaa. Dominationin olemassa oloa olisi People Can Fly voinut kuitenkin harkita uudestaan. Pelimuodon hyviä puolia on ollut aina, että toiminta keskittyy tiettyihin kohtiin kenttiä, mutta Judgmentin kenttien koko pitää netissä kuitenkin huolen siitä, että toimintaa riittää mihin tarpeisiin tahansa – oli Domination mukana tai ei.

Ainoa muoto, jossa pelaajat pääsevät pelaamaan Locusteina on OverRun. COG-sotilailla puolustetaan ensin kahta E-aukon kantta ja lopuksi generaattoria aikarajan puitteissa. Locusteilla puolestaan hyökätään, ja jos nämä eivät pääse tuhoamaan generaattoria ennen ajan loppumista, pyyhkäisee COG:ien viimeinen vaihtoehto, Hammer of Dawn hyökkääjät kartalta. Vastaavasti Locustien onnistuessa ei puolustajilla ole sanansijaa Kryll-lepakkopilveä vastaan.

OverRunissa ei kuitenkaan aivan normaalisti valita vanhempien osien tapaan itselleen tiettyjä aseita, tai että Locustit ovat identtisiä COG:ien kanssa vain eri ulkonäöllä, vaan jokaiselle sotilaalle on määrätty ennalta omat aseet ja erikoiskyky. COG-puolustajia on yhtensä neljä: Sotilas on varustettu Lancer-rynnäkkökiväärillä ja Judgmentin uudella, Booshka-kranaatinheittimellä. Sotilaan kyky on antaa muille puolulaisille ammuksia. Pioneerin aseena löytyy ainoastaan Gnasher-haulikko, ja tämän toinen mukana oleva tavara on huoltotyökalu, jolla voi korjata Locustien vahingoittamia aitoja ja konekivääripesäkkeitä. Pioneeri pystyy myös kykynsä ansiosta heittämään kentälle automaattisen vartioaseen. Kolmas puolustajista on tiedustelija, aseinaan uusi UIR:än Markza-tarkkuuskivääri ja Snub-pistooli. Tiedustelijalla on mukanaan myös vihollisten sijainnin näyttäviä Beacon-kranaatteja. Tämä myös pystyy ainoana puolustajista kiipeämään tietyistä kohdista kenttää korkeammalle kuin muut. Viimeinen puolustajien luokista on lääkintänainen aseinaan Lancer ja kolmos-Gearsista tasapainotettu katkaistu haulikko. Lekuri voi herättää kaatuneita kavereita henkiin ja antaa energiaa pystyssä oleville piristekaasun avulla.

Locustien puoli OverRunissa on otettu Gears 3:n Beast-muodosta. Aluksi pelaajilla on valittavanaan neljästä luokasta yksi. Vahvoista kamikaze-oireista kärsivät Tickerit sopivat vain ja ainoastaan pieneen kiusantekoon, räjäyttämällä itsensä esimerkiksi aitojen lähellä. Aseettomat Wretchit taas pystyvät kiipeämään tiedustelijoiden tavoin korkeammalle ja huutonsa avulla lamaannuttamaan puolustajia hetkellisesti. Gnasher-haulikolla ja Lancerilla varustautunut Grenadier pystyy tekemään tuhoa keskipitkiltä matkoilta että välittömässä läheisyydessä sekä erikoiskykynsä ansiosta heittämään sirpalekranaatteja tai räjäyttämään itsensä tiputtuaan maahan. Locustien lääkärinä toimii Kantus, aseenaan Hammerburst-rynnäkkökivääri. Kantus pystyy antamaan energiaa jokaiselle lähellä olevalle tiimikaverille kerralla ja herättämään kaatuneita myös henkiin. Locustien puolen juju on kuitenkin myös vielä siinä, että kun hyökkääjät pääsevät etenemään pitkälle ja saavat tappoja sekä vahingoittavat kantta, saa siitä rahaa, jolla saa auki toisen neljän Locustin ryhmän pelattavaksi. Neljän kopla on tuttu Gears 3:n Beast- ja Horde-muodosta Corpser-hämähäkin, Mauler-kilpijätin ja Serapede-tuhatjalkaisen voimin, mutta yksi uusi Locust on kuitenkin mukana. Rager-nimistä ölliä voisi kuvailla mini-Berzerkeriksi. Uudella Breechshot-pulttilukkokiväärillä varustettu Rager sopii sekä lähietäisyyksille että keskipitkälle matkalle. Ominaisuutensa ansiosta Ragerin kanssa voi alkaa kiukkuamaan hetkeksi aikaa, jolloin se heittää aseensa menemään ja tarkoitus olisi pyrkiä vastustajien iholle. Ragerin lyönti nirhaa epäonnisen kertalaakista, joten niiden kanssa saa olla hyvinkin tarkkana puolustaessa. OverRun on mukavaa vaihtelua Judgmentin muihin moninpelimuotoihin ja antaa sopivan määrän tiimipelaamista haluaville tekemistä ja yhteisen päämäärän.

Vaikka moninpelaaminen on Gearsin suola, ei yhteistyöpelaajia ole siltikään unohdettu. Peliä voi luonnollisesti pelata kampanjassa kolmen kaverin kanssa, mutta People Can Flylla oli toinenkin idea koskien yhteistyötilassa pelaavia: Gears 3:n Horde-muoto ja OverRun pistettiin myllyyn pyörimään ja katsottiin mikä oli lopputulos – siitä tuli Survival. Muoto on käytännössä identtinen OverRunin kanssa, mutta nyt pelaajat puolustavat E-aukon kantta ainoastaan tekoälyvastustajia vastaan kymmenen aallon verran.

Kaiken kaikkiaan Judgmentin moninpeli on ihan onnistunut yritys saada vanhaan ratsuun piristystä. People Can Fly kutsui kilpailullisesti Gears-pelejä pelaavia testaamaan Judgmentin moninpeliä, saaden vähän osviittaa siitä, mitä peliltä vaaditaan, jotta se uppoaisi niin kasuaali- kuin hardcore-pelaajiinkin. Lopputulos on aavistuksen nopeatempoisempi Gears of War, kokonaisuudessaan suhteellisen hyvällä tasapainolla. Ongelmia moninpelin kanssa ei ole oikeastaan kuin karttojen määrä ja koko. Pelin yhteensä kahdeksan karttaa tulee koluttua läpi hyvinkin nopeasti. Isommaksi ongelmaksi asia nousee enemmän vielä siitä syystä että OverRun ja Survival lohkaisevat muilta muodoilta kartoista pois neljä, eli neljän pienen mutta intensiivisen kartan kanssa ei peli yksinkertaisesti kauaskantoiseksi iloksi riitä.

Retaleita, onko heitä?

Oli ilo saada uusi Gears of War vielä Xboxille. Peli näyttää, mitä Gears-universumissa on tapahtunut ennen ensimmäisen Gearsin tapahtumia, ja nyt myös UIR on mukana. Valitettavasti peli ei vain ota täyttä hyötyä irti aihepiiristään mutta tekee silti kaiken perusvarmasti. Se on edelleen se vanha tuttu Gears, pienillä harkituilla pelisuunnittelumuutoksilla. Judgment ei varsinaisesti vie sarjaa eteenpäin, mutta ei peli huonontunutkaan ole, ainoastaan muuttunut. Se tuo faneille vaihtoehtoja ja iskee todennäköisesti edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kaiken kukkuraksi peli on lokalisoitu suomeksi, joten aivan hymyilemättä ei Judgmenttia voi pelata, kun vastassa on retaleita, kuhnureita tai villijyräyttäjiä.