Ennen pelien kauppaaminen isoina paketteina oli yleistä, nykyään pelit myydään lähes poikkeuksetta yksittäin. Tavanomainen nykyaikainen julkaisuratkaisu olisi ollut laittaa yhteen ja samaan pakettiin Half-Life 2, eräs parhaista PC-peleistä ja sen lisäksi kaksi pelin juonta jatkavaa lyhyttä episodia. Tämä ei kuitenkaan pelinkehittäjä Valvelle riittänyt, vaan mukaan otettiin samaan laatikkoon pidetyn Team Fortress-moninpelin pitkään odotettu jatko-osa ja vielä näiden lisäksi erikoinen puzzlepeli Portal. Tuloksena on Orange Box, pelihistorian laadukkain pelikokoelmapaketti. Vastinetta rahoille tällä DVD-kiekolla on poikkeuksellisen paljon, etenkin jos pelaajalta on jäänyt Half-Life 2 aikoinaan läpäisemättä.
Puoliintumisaika Nyt: Redux
Half-Life 2 ei varmastikaan juuri esittelyjä kaipaa, pelihän on yksi kaikkien aikojen parhaimpia genrensä edustajia, joka toimii edelleen. Putkimaisesta ja etenemistavoiltaan rajatusta rakenteestaan huolimatta Half-Lifen näyttävä elokuvamainen juonenkuljetus mieleenpainuvine tapahtuminen toimii paremmin kuin hyvin. Sen vahvuus on hyvin hallittu kokonaistoteutus ja se kestää uudelleenpeluuta vielä kolme vuotta alkuperäisen julkaisupäivänsä jälkeen.
Pelistä tekee merkittävän sen elokuvamaisen kerronnan ohella mainio pelattavuus, terävä kenttäsuunnittelu sekä aikaansa nähden edistyksellinen fysiikkamallinnus ja siihen liittyvien ongelmatilanteiden ratkonta. Pelissä käytettävällä gravitaatioaseella miltei kaikki ympäristön esineet muuttuvat pelaajan käsittelyssä aseiksi, kun vastustajia kohti voi singota räjähtäviä kanistereita, sirkkelinteriä ja lähes kaikkea muuta, jopa vihollisia voi painovoimalaitteen avulla roikottaa ilmassa. Kun fysiikkamoottorilla leikkiminen kyllästyttää, vastustajien peittoamiseen löytyy myös kattava arsenaali muita varusteita.
Erityisen hienoa Half-Lifessä on myös pelin sivuhahmojen toteutus, joista etenkin ilmeikäs ja miltei inhimillisen oloinen Alyx onkin parhaimpia pelihahmoja koskaan. Animaation taso on korkeaa, kuten myös hahmojen dialogin käsikirjoitus. Myös ääninäyttelyn taso on ensiluokkaista ja tuo hyvän hahmosuunnittelun kanssa pelin juonenkuljetukseen uutta eloa. Juoni riippuukin täysin sivuhahmoista, sillä pelin sankarihahmo Gordon Freeman ei tuttuun tapaan pukahda sanaakaan. Varsinaisia välinäytöksiä ei ole, vaan mykkä sankari seuraa muiden toimia ja jutustelua. Onkin mielenkiintoista, miten pitkälti juonenkuljetus on tietokoneen ohjaamien hahmojen varassa edes pieni vaikutusmahdollisuus pelaajalta olisi hyväksi.
Episodijulkaisut Pimeä uhka ja Kloonien hyökkäys
Alkuperäiselle Xboxille Half-Life 2 ilmestyikin jo aikoinaan, mutta nyt konsoleilla nähdään myös pelin tarinalle jatkoa. Episodijulkaisuina ilmestyneet jatko-osat ovat jopa alkuperäistä peliä parempaa laatua toteutukseltaan, mutta vastaavasti myös melko lyhyitä. Kestoa yhdellä episodilla ei ole kuin viisi, kuusi tuntia, mutta yhdessä julkaistuna tässä paketissa on huikea määrä huippulaatuista yksinpelisisältöä. Ensimmäinen jatko-osa jatkaa Half-Lifen lopun cliffhangerista hieman halvalla ihmepelastuksella, mutta tästä huolimatta pelin juonenkerronta toimii edelleen. Toinen episodi on myös laatutyötä ja tuo mukaan ensimmäisestä episodista pois jääneet vauhdikkaat ajoneuvokohtaukset. Fysiikkamoottorin käyttäminen toimii erinomaisesti myös näissä jatko-osissa.
Half-Life 2 on loistava peli, mutta Xbox 360 -versiossa ei ikävä kyllä ole samoja mahdollisuuksia ilmaisten käyttäjien tekemien modien käyttämiseen kuten PC:llä. Ei siis Insurgencyä tai Garry’s Modia konsoleilla, saati sitten hiiriohjausta. Samoin myös graafisesti 360-versio jää PC:stä aavistuksen jälkeen: ruudunpäivitys on hitaampaa ja huippugrafiikkakortteihin verrattuna 360:llä anti-aliasoinnin puute saa ikävän terävää rosoisuutta pelikuvaan. Toisaalta uusien episodien parempi varjostusten käyttö on mukana lisättynä jo 360:n Orange Boxin Half-Life 2:ssa, mitä ei ole lisätty PC-versioon päivityksenä.
Kakku odottaa, kun läpäiset Portalin
Portal on pelipaketin erikoisin teos ja samalla myös nerokkain. Peli on ensimmäisestä persoonasta kokijan silmin kuvattu ongelmanratkaisupeli, jossa pelaaja luo teleportteja paikasta toiseen tasojen selvittämiseksi. Ajatus näistä portaaleista on mainio ja niiden toteutus onnistunutta. Esimerkkinä ongelmasta: pelaajan täytyy päästä kuilun ylitse. Tämä käy helposti luomalla portin sisäänkäynti pelaajan eteen ja uloskäynti kuilun toiselle puolelle. Alkukenttien jälkeen tilannetta mutkistetaan ja uloskäynnin luominen ei onnistukaan suoraan pelaajan täytyy luoda lattiaan sisäänkäynti ja suoraan sen taakse ylös kattoon uloskäynti. Nyt pelaaja ilmestyy sisäänkäynnistä mennessä katonrajasta ja putoaa suoraan alas uudestaan sisäänkäyntiportaaliin seurauksena pidennetty putoamisen liikevoima heittää pelaajan kuilun yli. Myös esineitä voi tiputtaa portaalin läpi.
Erilaisia ongelmia on useita ja monet niistä liittyvät laatikoiden siirtämiseen nappien päälle tai tykkitornien kiertämiseen. Pelillä ei ole kestoa juurikaan kuutta tuntia pidempään, mutta sen ajan peli-idea pysyy hyvin tuoreena. Pelaajaa opastavasta robottiäänestä muodostuu pelin edetessä yksi pelihistorian muistettavimpia tekoälyhahmoja. Todettakoon vielä, että Portalin läpipääsyn jälkeen nähtävät ja kuultavat lopputekstit ovat hauskimmat mitä videopeleissä on nähty. Läpipeluu siis todellakin kannattaa.
Team Fortress 2 ja hahmoluokkien harmonia
Team Fortress 2:lta on kestänyt pieni tovi ilmestyä, pelihän julkistettiin jo 1998. Pitkään pelistä odotettiin realistista sotilassimulaattoria, kunnes pelintekijät hylkäsivät ajatuksen ja valitsivat ulkoasultaan huomattavasti radikaalimman tien. Pelin ulkoasu tuo mieleen vanhat Warner Bros. -piirretyt ja cel-shaden käytössä se on aivan omaa luokkaansa. Riemastuttava visuaalinen toteutus on Team Fortressin parasta antia sen tarkasti tasapainotettujen hahmoluokkien ohella. Perusideana kahden joukkueen on anastettava toisen tukikohdasta salkku sekä puolustettava omaansa lipunryöstön tyyliin. Toisissa kentissä taas valloitetaan tai puolustetaan tiettyjä alueita.
Tiimipohjaiseen moninpeliräiskintään pelihahmot valitaan kirjavasta joukosta. Kentällä hyökkäyspään tehtäviä hoitaa sotilas sinko aseenaan ja klassiseen Quake-tyyliin rakettihyppykin onnistuu. Toinen hyökkääjä on liekinheitinmies, jonka pelottava lähitaisteluun sopiva ase sytyttää viholliset palamaan. Kolmas offensiivinen pelihahmo on kestävyydeltään hieman hento tiedustelija, mutta jonka vauhti on kaikkia muita hahmoja nopeampi. Täydellinen siis lipunryöstöön ja alueiden valtaukseen, lisäksi konsolipelimäinen kaksoishyppy ilmassa on mahdollista vain tällä hahmolla.
Puolustustehtäviä hoitaa automaattisesti ampuvia tykkitorneja pystyttävä pioneeri, jonka erikoisuus on myös teleporttiyhteyden luominen sekä tarvikeautomaatin kokoaminen. Minigunia kantava konekiväärimies on erinomainen, mutta hidas, ahtaiden käytävien vartija ja kaipaa tuekseen lääkintämiestä. Toinen puolustaja on räjähde-ekspertti kranaatinheittimellä, jolta löytyy myös seiniin kiinnittyviä kauko-ohjaimella räjäytettäviä miinoja. Hahmoluokan tehoa lisää se, ettei pelin muilla hahmoilla ole lainkaan käsikranaatteja alkuperäisen Team Fortressin tapaan.
Tiimipelillä pidemmälle
Loput hahmot ovat tukemassa toisia, mikä toki on muutenkin pelin kantava teema. Lääkintämies ei perinteiseen tapaan jaa lääkelaukkuja, vaan hänen lääkintälaitteensa parantaa kohteet liipaisinta vetämällä tavallisen aseen tapaan. Tarpeeksi omien haavoja paikkailtuaan voi tohtori käynnistää hetkellisen kuolemattomuuden itselleen ja hänen kohteelleen. Lekurin keinot suoraan toimintaan vihollisia vastaan ovat rajatut, hänen neula-aseensa ammuksetkin kantavat vain surkean lyhyen matkan. Onneksi kuitenkin nopeutta löytyy ja usein vahvaa hahmoluokkaa parantava lääkäri muodostaakin vaikean esteen vastustajille.
Tarkka-ampuja on vakioriesa pelissä kuin pelissä, tässä tosin luokan tehoa on tasapainotettu kiikarikiväärin hitaasti kasvavalla latauksella. Ampujan täytyy siten pitää kiikariaan päällä hetken aikaa, jotta täysi teho osumalle saavutetaan. Kiikaroidessa putkinäkö on melkoinen ja peli ei myöskään anna mahdollisuutta mennä esimerkiksi makuulle väijymään vastustajia. Konsolilla automaattitähtäys tuntuu helpottavan pääosumien napsauttamista.
Vakooja on soluttautujayksikkö, jonka erikoisalaa on vihollisen linjojen takainen sabotointi. Tässä tehtävässä hahmoa auttaa hetkellinen näkymättömyys sekä vastustajan pelaajaksi naamioituminen. Naamioituneena vakooja voi esimerkiksi vahingoittaa vastapuolen pioneerin rakentamia puolustuslaitteita ja tietenkin puukottaa selkään pahaa-aavistamattomia vihollisia.
Pelissä on paljon hyviä oivalluksia: esimerkiksi erän aikana useamman kerran pelaajan nitistänyt merkitään arkkiviholliseksi näkyvällä symbolilla. Pelisuoritukset taltioidaan ja omaa hahmoluokkien käyttöä voi sen avulla kätevästi tarkkailla. Aina hahmon kuollessa peli kertoo kannustavasti, kuinka lähelle omaa ennätystä sillä pelikerralla päästiin, esimerkiksi elinajan tai vaikkapa onnistuneiden pääosumien määrässä. Team Fortress 2 on erinomainen ja nopeatempoinen moninpeli, mutta sen verrattain ahtaat kentät voivat olla Battlefieldin kaltaisten pelien ystäville rajoittavia. Toisaalta myös pelin lukuisat hahmoluokat varmasti tarjoavat jokaisen pelityyliin sopivaa toimintaa.
I feel fantastic and Im still alive
Todettakoon lopuksi, että Orange Box on aivan niin tasokas kuin sen tuoteseloste antaa ymmärtää. Tämä paketti asettaa aivan uusiksi kriteerit hyvälle pelikokoelmajulkaisulle. Nerokkaan aivopähkinäpeli Portalin korkea taso oli myös erittäin mukava yllätys ja se täydentää mainiosti tätä upeaa kokoelmaa. Pelin tämän version ongelmaksi muodostuukin osittain sen julkaisualusta Xbox 360. Esimerkiksi heti julkaisunsa jälkeen Team Fortress 2 kärsi 360:llä nettiviiveestä, mitä PC-versiossa ei ollut. Onneksi tämän korjaava päivitys saatiin ulos nopeasti. PC-versiota Valve onkin korjannut tunnollisesti ja muun muassa tasapainottanut Pyro-hahmoluokkaa. Sopii toivoa, että Valvelta riittää huomiota edelleen myös konsoliversioon. Testatessa Portalia, peli jäi jumiin muutaman kerran, pelihahmo jopa jäi nalkkiin kenttiä vaihtavan hissin kattoon kummallisesti. Myös esimerkiksi Team Fortressin kiikarikivääriä käytettäessä ruudulla näkyi outoja grafiikkahäiriöitä. Kuitenkaan mitään kummempaa peli-iloa pilaavaa ei tässäkään versiossa ole, joten konsoliversio on lämpimästi suositeltava hankinta.
(Kakku on valetta.)