Kesät ovat viime vuosina olleet arcade-pelien juhlaa, ja vaikka Microsoftin Summer of Arcade -kampanja ei olekaan vielä kirjoitushetkellä käynnistynyt, on kauppapaikka alkanut jo kuhista monenlaisista pikkupeleistä. Yksi näistä kesäajan markkinarakoa hyödyntävistä peleistä on Microsoft Studiosin Joy Ride Turbo. Nimi voi kuulostaa tutulta, sillä kyseinen kaahailupeli teki debyyttinsä Kinect-lisälaitteen julkaisupelinä. Tällä kertaa mielikuvitusratti on kuitenkin heitetty roskiin ja autoja ohjataan vanhan koulukunnan tyyliin ohjainta käyttäen.
Huviton huviajelu
Kaikessa yksinkertaisuudessaan Joy Ride Turbo on kevytmielinen kilpa-ajopeli, joka sisältää hullunkurisia ratoja ja erilaisia kentästä poimittavia aseita. Lisää viihdearvoa kisailuun tuovat oman Xbox Live Avatar -hahmon käyttö kuskina ja stunt-temppujen teko suurissa ilmalennoissa. Kyseessä on siis niin sanottu ”Kart Racing” -genren edustaja, jossa voittajaa ei välttämättä ratkaista puhtaiden ajolinjojen perusteella vaan turbo-boostin liikakäytöllä ja sattumanvaraisesti arvottujen aseiden oikeaoppisella hyödyntämisellä. Erilaisia aseita pelistä löytyykin noin tusinan verran, ja ne vaihtelevat hakeutuvista ohjuksista, miinoista ja lisäturboista aina vastustajien jäädytykseen asti – kyseessä on siis erittäin tyypillinen asekattaus kyseisen peligenren edustajalle.
Peli sisältää yhteensä neljä eri pelimuotoa, kymmenen erilaista rataa ja jopa 42 erilaista kulkuneuvoa. Tämä voi aluksi kuulostaa melko tuhdilta paketilta 800 Microsoft-pisteen hintaan, mutta ikävä kyllä karu totuus valkenee muutaman kisan jälkeen. Ensinnäkin pelissä on aluksi käytettävissä vain kolme eri autoa ja lisää menopelejä avautuu ainoastaan radoille ripoteltuja autonosia keräämällä – mielenkiintoiselta kuulostava idea osoittautuu kuitenkin oletettua työläämmäksi ja loppujen lopuksi autotallissa on vain kourallinen erilaisia menopelejä. Toiseksi Joy Ride Turbon pelkistetty ajomekanismi käy hyvin nopeasti puuduttavaksi: turbon kasvattaminen driftauksien ja semi-automaattisesti toimivien ilmastunttien avulla ei vain yksinkertaisesti ole niin hauskaa kuin mitä voisi olettaa.
Joy Ride Turbon pääpelimuotona toimiva Championship Series -moodi tarjoaa noin 16 erillistä miniturnausta, jotka on jaettu kolmeen eri vaikeusluokkaan. Jokainen miniturnaus ajetaan aina yhdellä kolmesta eri autoluokasta, ja jatkoon pääsee vain jos loppupisteissä sijoittuu kolmen kärkijoukkoon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koko turnaus täytyy ajaa uudelleen, jos jää pisterajan alapuolelle – minkäänlaista restart-ominaisuutta ei yksittäisissä kisoissa ole. Samojen ratojen kierrätys, yksinkertainen ajomekanismi ja geneeriset aseet johtavat siihen, että ensimmäisen vaikeusluokan läpäisyn jälkeen peli ei enää oikeastaan tarjoa mitään uutta. Ainoat kannustimet pelaamisen jatkamiseen ovat radoista löytyvien eri reittien testaaminen ja radoille ripoteltujen autonosien kerääminen.
Yhden illan hurvittelu
Championship Series -moodin lisäksi valittavana on ”quick race” -pelimuoto, jossa pelaaja voi kisailla yksittäisiä kisoja aseiden avustuksella tai ilman. Normaalin kisaamisen lisäksi Joy Ride Turbo sisältää Stunt-moodin, jossa pelaaja voi mielivaltaisesti rällästää ja temppuilla kahdessa eri tasossa. Ikävä kyllä pelin yksinkertainen pelimekaniikka vie tästäkin pelimuodosta kaiken hauskuuden pois, sillä pelaaja ei pysty mitenkään vaikuttamaan ajoneuvon käyttäytymiseen ilmalentojen aikana, vaan menopeli tuntuu lentävän ennaltamäärättyjä ilmaratoja pitkin.
Yksinpelattavien pelimuotojen lisäksi Joy Ride Turbo tukee myös kahdeksan pelaajan moninpeliä Liven välityksellä – ei kuitenkaan tule suurena yllätyksenä, että pelin serverit huutavat tyhjyyttään. Jos pelaaja kuitenkin sattuu löytämään peliseuraa, niin hirveän lagin seurauksena vastassa on teleporttaavia ja nytkähteleviä kilpakumppaneita. Onneksi kehnoa verkkopelitoteutusta on kuitenkin paikkaamassa neljää pelaajaa tukeva jaetun ruudun ominaisuus.
Joy Ride Turbon pelimekaniikan yksinkertaisuus ja visuaalisen ilmeen värikäs ja piirroselokuvamainen tyyli kertoo selvästi siitä, että peli on suunnattu lähinnä perheen pienemmille. Hieman varttuneemmat pelaajat kyllästyvät peliin alta aikayksikön. Pelin kantava voima löytyykin sen neljän pelaajan jaetun ruudun tuesta, jonka ansiosta sitä voi suositella esimerkiksi yhden illan bilepeliksi.
Katso traileri