Just Cause

Kirjoittanut: Livegamers

13.10.2006

Just Cause -pelissä tehtävänä on Che Guevaran hengessä käynnistää pienen saarivaltion vallankumous aseellisen vastarinnan avulla. Pelaajan ohjaama hahmo, Rico, on Yhdysvaltojen palkkalistoilla oleva agentti, joka ironisessa sävyssä toimii vapaan maailman soturina. Rico ei ole mikään kynäniskainen tiedusteluvakoilija, sillä äärimmäisen yliampuvien stunttitemppujen ja supertarkan automaattitähtäyksen avulla hän kaataa hallituksia tuossa tuokiossa. Kyseessä on GTA:n tapaan ”vapaa” peli, jossa pelaajalle jää tavallista enemmän vaihtoehtoja tehtävien suorittamiseen ja pelimaailmassa leikkimiseen. Pelikokemuksena Just Cause jättää kuitenkin hieman toivomisen varaa.
Geronimo!

Paras ominaisuus Just Causessa on pelialueen laajuus. Pelaaja voi kiertää tapahtumapaikkana toimivaa saarta mielin määrin kaapatuilla kulkuneuvoilla. Tässä ei sinänsä ole juurikaan uutta GTA-pelisarjan jälkeen, mutta pikkukylien ja mutkittelevien teiden sävyttämä trooppinen saariparatiisi on pelkkää suurta kaupunkia kiinnostavampi pelialue. Pelaajalle tarjottava vapaus käy ilmi viimeistään lennettäessä helikopterilla tai pienkoneella pilvien tasolle, josta hypätessä voi vapaapudotuksessa liitää pitkään ilmojen halki avaten laskuvarjon vasta viime hetkellä maanpinnan lähestyessä. Laskeuduttua voi kätevästi agentin tukijoukoilta tilata helikopterikuljetuksella paikalle uuden ajoneuvon ja matkanteko jatkuu vaivatta.

Toinen omaperäinen puoli pelissä on monipuoliset stunttitemput. Agentilla on esimerkiksi aina(!) mukanaan laskuvarjo, joten esimerkiksi surmansyöksystä korkealta kallionkielekkeeltä on mahdollista pelastautua. Lisäksi pelialueelta ”lainattujen” autojen katoille voi nousta ja ponnistaa tästä esimerkiksi ohiajavan auton päälle ja kaapata sen. Jopa hivenen yliampuva hyppy ylilentävän helikopterin tai lentokoneen ohjaimiin onnistuu, vaikka välissä olisi useita kymmeniä metrejä etäisyyttä. Laskuvarjoa voi käyttää myös yhdessä pistooliköyden kanssa; pelaaja voi riippua taivaalla kuin leijana esimerkiksi maanpinnalla ajavan auton tai joella kulkevan veneen vetämänä. Nämä temput ovat tietenkin kaukana realismista, mistä Just Cause ei lainkaan piittaakaan. Toimintaelokuvamainen temppuilu on saanut väistyä kaavamaisten etenemistapojen tieltä, mistä peli ansaitseekin kiitosta.

Näetkös tuon kärpäsparven tuolla viidakon laidalla?

BANGBANGBANGBANG!

Eivät jatka enää lentoaan…

Sitten huonoihin puoliin, sillä niitä riittää. Pahin näistä on pelin helppous, mikä johtuu hulppean ylitehokkaasta ja supertarkasta automaattitähtäyksestä. Vihollisten käydessä isona laumana Ricon kimppuun ei pelaajan tarvitse pahimmillaan kuin vetää liipaisimesta muuten peliohjaimeen koskematta ja hetkessä kaikki vastustajat lakoavat maahan muutamalla panoksella. Tämä vie haasteen pelistä ja tekee esimerkiksi tarkemman, olkapäälle kameran laskevan tähtäyskuvakulman täysin tarpeettomaksi. Taistelua pelissä on mukana paljon ja se on valitettavan mielenkiinnotonta. Esimerkiksi korkealta ilmasta helikopteria ohjaava pelaaja voi vain pitää liipaisinta pohjassa automaatin lukittuessa maanpinnassa oleviin pisteen kokoisiin vihollisiin. Myös aseiden äänet ovat mitäänsanomattomat. Vastustajien osumatarkkuus taas on hyvin heikko, etenkin pelaajaa jahtaavat helikopterit tuntuvat ampuvan jopa tahallaan ohitse pienessä liikkeessä pysyvästä pelaajasta.

Graafisesti pelin maisemat ovat kohtuullisen onnistuneita ja pelialueen trooppinen kasvusto tiheää. Pelihahmot taas ovat yksinkertaisesti toteutettuja. Tämä ei itse pelin aikana varsinaisesti häiritse, sillä harvemmin viholliset edes pääsevät kovin lähelle pelaajaa. Myös välianimaatioissa noudatetaan yhtenäistä, pelihahmojen karikatyyrisen yksinkertaista linjaa, mikä osittain toimiikin. Kuitenkin pelin kulmikkaat naishahmot ovat lähinnä surkuhupaisia, kun tekijät ovat laittaneet välianimaatioihin vähäpukeiset pikselineidot vaikkapa rannalle aurinkoa ottamaan. Tietysti tässäkin on haettu sitä toimintaelokuvan tunnelmaa, mutta etenkin pelihahmogallerian kliseisin ’barbie-goes-army’ tehtävänantaja-naishahmo on jo hyvin väsynyt ilmestys, niin graafisesti kuin hahmosuunnittelunkin kannalta.

Pelissä on mukana myös kummallisia bugeja, joista osa on jopa hauskoja, osa taas vain harmillisia. Ärsyttävin lienee ajoittain ilmenevä viive kontrolleissa, kun pelaaja nousee veden alta pinnalle haukkaamaan happea. Tämä harmittaa etenkin vihollisten tulituksessa. Joskus myös hieman kumossa olevaan ajoneuvoon nouseminen tappaa pelaajan hahmon. Hilpeä bugi liittyy lentokoneeseen, jolla voi lentää jopa hieman vedenpinnan alapuolella sukelluksissa ilman mitään seurauksia. Oudolta tuntuu myös pelin vahinkomallinnus pelihahmon pudotessa korkealta. Yleensä hahmo ei kuole helposti putoamiseen tai ainakin pelaaja ehtii avata laskuvarjon, mutta joskus myös pieneltä vaikuttanut tipahtaminen tappaa pelihahmon. Pelin välianimaatiot eivät tietenkään välitä pelin kellonajasta tai muista tapahtumista, joten tiukassa takaa-ajossa pimeällä tehtävänantovideon aktivoiva pelaaja siirtyy hetkessä päivänvaloon aivan rauhalliseen juttutuokioon.

Palkkio kymmenen salkun löytäjälle

Pelissä on mukana paljon GTA-tyylistä tekemisen vapautta, mutta sivutehtävät ovat melko mitäänsanomattomia. Pelialueelle ripoteltujen esineiden etsintä ei ole kovinkaan hauskaa, kuten ei myöskään tarkistuspisteestä toiseen ajaminen yksin kelloa vastaan. Saaren kylien ja kaupunkien vapauttaminen hallituksen joukoista on sen sijaan yleensä viihdyttävää, sillä pelaajan puolella toimii monia muita vapaustaistelijoita. Vihollisetkin käyttävät tavallisesta poikkeavia varusteita ja ajoneuvoja. Tietyn määrän vihollisia kukistettuaan pelaaja voi käydä kylän keskellä nostamassa kapinallisten lipun salkoon ja asutuskeskus vaihtaa omistajaa. Pelin kartalta voi seurata saaren osien hallintaa. Sivutehtävien läpäisystä palkitaan uusilla kulkuneuvoilla ja aseilla, mutta perustehtäviä pelatessa saa jo muutenkin riittävän tehokkaita välineitä käyttöönsä.

Juonta kuljettavat päätehtävät ovat toteutukseltaan vaihtelevia. Osa tehtävistä on näet vain muutaman minuutin pituisia pikakeikkoja, osa hieman vaativampia. Alun perushommista, kuten pienistä sabotaasikeikoista, edetään yhä yliampuvampiin räjähdysten ja vaarallisten tilanteiden sävyttämiin hommiin, kuten ydinvoimalan räjäyttämiseen ja pitkänmatkan ohjussiilojen tuhoamiseen. Pelin ajoneuvot mahdollistavat ajoittain luovia ratkaisumalleja tehtäviin. Esimerkiksi eräässä tehtävässä pelaajan tulisi ajaa mutkittelevaa tietä ylöspäin vuoren huipulle vihollisten ja helikopterin vainotessa pelihahmoa. Kuitenkin vastustajan helikopteriin hyppäämällä ja sen kaappaamalla tehtävä nopeutuu huomattavasti. Pelaaja voi tällöin nousta vuoren huipulle hetkessä ja lisäksi ampua kopterin konekiväärillä vuoren huipulta vihollisjohtajan, jolloin peli siirtyy automaattisesti tehtävän loppuanimaatioon.

Just Cause jättää pelaajalle hieman ristiriitaisen mielikuvan. Peli tarjoaa toisaalta hetken hupia ja laajan saaren kokoisen hiekkalaatikon pelaajalle temmellettäväksi, mutta ylihelppo taistelu automaattitähtäyksellä ja heikot sivutehtävät pilaavat paljon kokonaisuudesta. Peliä voi kuitenkin varovasti suositella vapaista toimintapeleistä pitäville, etenkin jos peli löytyy alennettuun hintaan tai vuokralle. Laskuvarjohyppääminen on pelin hienoin yksityiskohta ja todistaa, että klassikkopeli Airborne Rangerista voitaisiin hyvinkin jo tehdä uusintapainos. Myös ajoneuvosta toiseen loikkaaminen ja muut stunttitemput ovat näppärä idea, toivottavasti ruotsalainen pelinkehittäjä Avalanche Studios vielä hioo tätä pelikonseptia parempaan suuntaan tulevissa peleissään.