Maailmalla varsin kiiteltävää mainetta nauttivan kotimaisen Remedy Entertainmentin viisi vuotta kestänyt projekti on vihdoin tullut päätökseen: konsoliyksinoikeudella Xbox Onelle sekä PC:lle julkaistava aikamatkustukseen sijoittuva toimintaspektaakkeli Quantum Break on vihdoin täällä. Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee se fakta, että kyseessä on kautta aikojen kallein suomalainen pelituotanto: peliin onkin pestattu muun muassa professoreita tutkimaan pelin aikakäsityksen realistisuutta, uusinta tekniikkaa hahmomallintamiseen ja Hollywood-henkilöstöä viimeistelemään juonikuviot sulaviksi.
Jos Remedy on laittanut edellisten tuotosten suhteen riman korkealle, on se nyt vieläkin korkeammalla: pelin tavoite on yhdistää televisiodramaturgia sulavasti toimintapelin raameihin ja siinä samassa keksiä aikamatkailu uusiksi – tavalla, jota emme ehkä ole koskaan peleissä ennen nähneet.
Quantum Breakin tarinan keskiössä on kirjaimellisesti aika, joka meinaa sortua epäonnistuneen tieteiskokeen myötä. Pelin päähenkilö, Shawn Ashmoren esittämä Jack Joyce, lähtee selvittämään soppaa ja palauttamaan seisautetut kellot takaisin tikittämään. Kapuloita rattaisiin kuitenkin laittaa pahisyritys Monarch Solutions, joka tämän sekametelisopan keskellä yrittää hyötyä tästäkin katastrofaalisesta tilanteesta.
Mistä aikavyöhykkeestä sä oot?
Quantum Breakia ei voida kutsua pelkäksi toimintapeliksi. Se onnistuu rikkomaan rajoja ja käsityksiä siitä, mitä peli käsitteenä oikein edes on. Voidaankin sanoa, että pelin toinen puolikas on varsinaista pelaamista ja toinen puolikas juonidialogia. Pelin eteneminen koostuukin oikeasti näytellyistä kohtauksista, virtuaalidialogista sekä pelaamisesta. Pelin tiimellyksessä pelaaja itse voi myös vaikuttaa tarinan etenemiseen omilla ratkaisuillaan: tämä luo reilusti lisäarvoa uudelle läpipeluulle. Näyttelysuoritukset ovat täyttä priimaa – toisaalta sen siitä saa, kun peliin hommataan Hollywood-tason ammattinäyttelijöitä.
Ketä pelin hahmokaartiin sitten oikein kuuluu? Päähenkilö Jack Joycea näyttelevä Shawn Ashmore on tuttu X-Men -elokuvista, William Joycea esittää Lord of the Rings -elokuvien Dominic Monaghan, Paul Sereneä Game of Thronesissa ja The Wiressa esiintynyt Aidan Gillen, ja Charlie Wincottia muun muassa Prison Breakista tuttu Marshall Allman. Onhan tässä sellainen kavalkadi, että jos tällä ei laatua saada aikaan, niin ei sitten millään.
Pelin tarina on poikkeuksellisen viilattu ja monivivahteinen. Dialogi etenee vauhdikkaasti ja onnistuu sykähdyttämään – sitä voisi hyvinkin verrata Metal Gear Solidin juonikuvioihin. Ainoana miinuksena täytyy todeta, että suomalaisia tekstityksiä ei ole onnistuttu mahduttamaan peliin mukaan. Se on sinällään sääli, sillä pelissä on paljon tieteellistä käsitteistöä, joka vaatii varmasti kokeneemmaltakin enkkuveteraanilta pikaista googletusta.
Aika rientää
Mites sitten se pelattavuus? Kun aikakonetestaus epäonnistuu, tarttuu päähenkilö Jack Joyceen ajanmuokkauskykyjä. Toisin sanottuna Jack pystyy muokkaamaan aikaa erinäisten yliluonnollisten ominaisuuksiensa avulla: Time Vision auttaa näkemään viholliset paremmin, Time Stop pysäyttää kirjaimellisesti ajan paikalleen, Time Dodge nopeuttaa hahmoa ja auttaa luotien väistämisessä, Time Shield luo Jackin ympärille luodinkestävän suojan, Time Blast ampuu kädestä tuhoa kylvävän aikapallon ja Time Rushilla rynnäköidään pikavauhtia vihollisten kimppuun. Toimintakohtaukset ovat perinteisen ammuskelun lisäksi ympäristön sekä edellä mainittujen kykyjen hyödyntämistä. Kykyjä pystyy myös kehittämään pelistä löytyvien Chronon-lähteiden avulla.
Jos miettii tarkemmin, on Remedyä kiinnostanut ennenkin ajalla leikkiminen. Studion ensimmäinen iso toimintapeli Max Payne tuli tunnetuksi ajanhidastusefektistään, joka levisi kuin kulovalkea myöhemmin muihinkin toimintapeleihin. Nyt ajatus on vain vedetty vielä piirun verran astetta pidemmälle. Ominaisuudet toimivat mainiosti, ja jokaisella on oma paikkansa pelin tiimellyksessä.
Jos tarina vetää puoleensa kuin magneetti, ei itse pelaaminen kuitenkaan onnistu ehkä olemaan ihan täyden kympin suoritus. Vihollisryppäät eivät tuota hankalimmallakaan tasolla kovinkaan isoa haastetta, kentät ovat vähän liian samankaltaisia, ja toiminta on ympäristöstä riippumatta liian identtistä. Muutama lisäase ja vihollisrotu sekä pieni vaihtelevuus tehtäviin ja kenttiin ei olisi ollut lainkaan pahitteeksi.
Harmi myös, että peli on aikamoisen lyhyt. Tuntuu jopa hieman oudolta, että viisi isompaa näytöstä sisältävä Quantum Break kannustaa kehittämään pelin tiimellyksessä ajanmuokkauskykyjä, ja sitten kun ne ovat täynnä, peli loppuu. Tottakai peliä voi jatkaa läpipeluun jälkeenkin, mutta lyhythän tämä on kuin mikä.
Graafisesti peli täyttää kaikki odotukset. Hahmomallinnus on ehkä kauneinta, mitä peleisssä on koskaan nähty: kaikki hampaat, ilmeet, hiukset ja eleet näyttävät täysin aidoilta. Vaikka peliruudulla välissä tapahtuukin paljon asioita, pysyy tekninen anti hyvin kasassa. Välillä jää helposti ihastelemaan maisemia ja jänniä efektejä, kun maailma tuntuu ajan rikkinäisyyden vuoksi nykivän hiljaa pois.
Ymmärrätte ajan kanssa
Jotenkin tuntuu siltä, että peliprojektit, joissa otetaan reiluja riskejä, eivät välttämättä siinnä arvostelutilastojen ja myyntilukujen kärjessä. Se on oikeastaan sääli, sillä vaikka Quantum Breakilla on omat heikkoutensa, on se innovatiivisella tasolla selvästi – näin hauskasti sanottuna – aikaansa edellä. Remedy on tehnyt jälleen laadukkaan pelin, jonka voisi kuvitella hyvinkin olevan suunnannäyttäjä tv:n ja pelien yhdistämisessä tulevaisuudessa.