Resident Evil -pelisarja on kulkenut pitkän ja vaihderikkaan matkan, jonka aikana se on muuntautunut entistä enemmän toimintapainotteisemmaksi, jättäen kauhu-elementit osittain taka-alalle. Resident Evil: Operation Raccoon City on tämän toimintapainotteisuuden kulminoituminen, jossa pelko tukahdutetaan ruudin tuoksulla ja raa’alla voimalla. Slant Six Gamesin uudenlainen lähestymistapa pelisarjaa kohtaan voi herättää epäilyksen tunteita monissa, mutta on vaikea kuitenkin kieltää, etteivätkö Raccoon Cityn tapahtumat tarjoaisi loistavan pohjan toimintapelille.
Operation Raccoon City eroaa aikaisemmista Resident Evil -sarjan peleistä myös siinä mielessä, että pelaaja heitetäänkin tällä kertaa Umbrella-organisaation saappaisiin. Tällä kertaa pelaajalle tarjotaan myös mahdollisuus valita pelattava hahmonsa kuudesta eri vaihtoehdosta, joilla kullakin on yksilöllisiä erikoiskykyjä. Hahmojen taitoja voi päivitellä tehokkaammaksi pisteillä, joita ansaitaan niin kampanjasta kuin myös moninpelistä. Pelin tarinassa palataan vuonna 1998 julkaistun Resident Evil 2 -videopelin tapahtumiin, jossa kuvitteellinen Raccoon City -kaupunki joutuu T-viruksen aikaansaamien zombien ja hieman erikoisempien otusten valtaamaksi. Pelaajan tehtävä on johdattaa nelihenkinen erikoisjoukkue sekasorrossa olevaan kaupunkiin ja varmistaa, että katastrofia ei pystytä yhdistämään työnantajana toimivaan Umbrella-organisaatioon. Käytännössä tämä tarkoittaa erinäisten dokumenttien tuhoamista ja mahdollisten todistajien neutralisoimista. Tarinankerronta ei kuitenkaan ole pelin vahvimpia puolia ja toisistaan irtonaisilta tuntuvia tehtäviä yritetään turhan laiskasti sitoa yhteen lyhyillä ja sisällöttömillä radiokeskusteluilla. Tehtävien irtonaisuutta korostaa myös se, että pelaaja voi jokaisen tehtävän jälkeen vaihtaa pelattavaa hahmoaan.
(Teko)älytöntä toimintaa
Pelin toiminta eroaa myös hurjasti sarjan alkuperäisestä konseptista; tällä kertaa varovaisuus heitetään nurkkaan ja tilanteisiin rynnätään takki auki ja aseet laulaen. Ikävä kyllä yltiömäinen räiskintä menettää hohtonsa siinä vaiheessa, kun pelaaja huomaa, että vihollisiin saa pumpata aivan uskomattomia määriä luoteja – riippumatta siitä, onko vastaanottavana osapuolena ihminen vai zombi. Pelin kontrollit aiheuttavat myös jonkin verran päänvaivaa, sillä esimerkiksi A-napille on sijoitettu aivan liian monta toimintoa, mikä johtaa ajoittain erittäin turhauttaviin tilanteisiin. Suojaan meneminen onnistuu puolestaan kävelemällä haluttua objektia päin. Riskialttiilta kuulostava ratkaisu toimii yllättävän vaivattomasti, joskin suojan takaa ampuminen onnistuu harvoin ongelmitta, minkä takia usein onkin vain helpompaa ”irrottautua” suojasta ja suorittaa tulitus normaalitilassa.
Peli on selvästi luotu yhteistyöpelitilaa silmällä pitäen, sillä kampanja mennään alusta loppuun kolmen kaverin seurassa: valittavana ovat joko tekoäly-apurit tai ystävät liven välityksellä – suosittelen kuitenkin pidättäytymään jälkimmäisessä vaihtoehdossa, sillä tekoälyn ohjaamat apurit eivät ole sieltä fiksuimmasta päästä. Yhteistyöpelitilan lisäksi Operation Raccoon City sisältää kahdeksan hengen kilpailullisen moninpelin. Verkossa pelattava moninpeli sisältää neljä eri pelimuotoa, jotka vaihtelevat perinteisistä joukkueiden välisistä räiskinnöistä aina hieman erikoisempaan Survival-pelimuotoon, jossa oma joukkue saa bonus-pisteitä jokaisesta henkilöstä, joka ehtii ottelun lopussa ilmestyvän evakuointihelikopterin kyytiin. Moninpelin erikoisuutena mainittakoon myös kentissä vaeltavat tekoälyn ohjaamat zombit ja muut hirviöt, jotka hyökkäävät tasapuolisesti kummankin joukkueen pelaajien kimppuun.
Keskinkertaisuuden kulminoituminen
Operation Raccoon Cityn visuaalinen anti ja äänimaailma kruunaavat pelin keskeneräisyyden tunteen; sahalaita dominoi alusta loppuun grafiikkaa, näkymättömät esteet blokkaavat luoteja, ruudunpäivitys kärsii suurimmissa taisteluissa ja varsinkin aseiden äänet kuulostavat siltä kuin ne olisi äänitetty veden alla. Äänimaailman heikko laatu häiritsi jopa siinä määrin, että jouduin kokeilemaan useaa eri äänilähdettä selvittääkseni onko vika omissa laitteissani vai itse pelissä – vika oli pelissä.
Yksinkertainen ja ikävä totuus on, että Resident Evil: Operation Raccoon City on parhaimmillaankin vain keskinkertainen räiskintäpeli. Pelin ainoa todellinen myyntivaltti on neljän pelaajan yhteistyötilaa tukeva kampanja, mutta sekään voima ei jaksa kantaa kuin yhden läpipeluun verran. Kilpailullinen moninpeli tarjoaa vivahteen pelin todellisesta potentiaalista, mutta on kuitenkin ilmiselvää, että jos pelimekaniikka on yksinpelikampanjasta lähtien vesiperällä, niin ei moninpelikään jaksa kauan viihdyttää. Suositttelenkin siis säästämään rahat myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan Resident Evil 6:een.