Crackdown oli ilmestyessään yllättäjä. Iso sellainen. Crackdown käytti GTA-peleistä lainattua avointa sandbox-tyyppistä maailmaa, jossa pystyi rauhassa remuta sekä yksinään että kaverin kanssa. Tähän vielä yhdistettynä päähenkilön supervoimat, ei hauskuudelta voitu välttyä. Mainittavan arvoista on myös ykkös-kräkkärin saavutukset, jotka olivat / ovat edelleenkin ehkä mielikuvituksellisimmat saavutukset mitä Xbox 360 –peleissä on nähty. Yltääkö jatko-osa ensimmäisen osan korkealle tasolle? Siitä otetaan nyt selvää.

Welcome back, agent!

Tervetuloa takaisin, toivottaa tuttu ääni. Tällä kertaa Pacific Cityssä on koettu kymmenen vuoden aikana karuja muutoksia. Vastassa on kolmen rikollisjengin sijaan vain yksi, Cell, joka on tyytymättömien kansalaisten perustama vihamielinen yhteisö. Lisäksi kaupungin ihmiskuntaa riivaa virus, joka muuttaa ihmisiä Freak-nimellä kulkeviksi vihertäviksi mutanteiksi, jotka pimeän tullessa ryömivät kaupungin kaduille aiheuttamaan tuhoa ja kaaosta.

Vanha ja tuttu peliympäristö on kokenut paljon mullistuksia vuosien varrella. Cell on valloittanut useita kohteita eri kaupunginosista ja pystyttänyt muun muassa isoja muureja suojaamaan alueitaan. Maan alta myllertävät Freakit ovat myös jättäneet jälkensä. Useita rakennuksia on sortunut ja sieltä täältä voi bongata maanvyörymiä sekä koloja maan alle.

Pacific Cityn poliisit tarvitsevat jälleen lisävoimia kukistaakseen tulivoimaisen Cell-jengin sekä hävittääkseen kaupunkia riivaavat oliot. Pelaaja asetetaan ensimmäisestä osasta tuttuun rooliin, jossa aluksi vain kourallisen supervoimia omaava agentti pääsee kehittämään kykyjään ja taistelemaan rauhan puolesta. Voimiaan kehittämällä superagentti pystyy kohtaamaan isompia vihollisia ja avaamaan uusia autoja sekä aseita.

Agent, look at that view!

Crackdown oli parhaimmillaan kaverin kanssa rymistellessä. Juoni jäi usein toissijaiseksi ja pelimaailma tarjosi paljon muuta aktiviteettia, johon aikaa sai kulutettua varsin paljon. Jatko-osa piristää tätä ominaisuutta lisäämällä kaverimäärän neljään peluriin. Hupia riittää tälläkin kertaa.

Tutut maisemat paistavat pelaajan silmiin jatko-osassa hieman tarkemmin. Grafiikoita on hieman terävöitetty ja piirtoetäisyyttä lisätty. Maisemat näyttävätkin hieman paremmilta, mutta muutoin sama sarjakuva-tyyppinen ympäristö on kuten ensimmäisessä osassa. Äänimaailma kostuu lähinnä Agencyn virallisen tiedottajan äänestä sekä satunnaisista tunnelmaa luovista kappaleista. Mikäli autoon eksyy, silloin toki radio pauhaa taukoamatta.

Look, it's so shiny!

Yksi tekijä, joka usein puskee jopa pääjuonen ohitse on keräilyesineet. Jo ensimmäisessä osassa äärimmäisen suurta addiktiota aiheuttaneet Orb-keräilypallerot ovat jälleen mukana. Soppaan on sekoitettu salaisten ja näkyvillä olevien orbien lisäksi myös karkuun pyrkiviä palleroita, jotka kiinni saadakseen on hypittävä ja pompittava nopeammin kuin pallo tai ajettava autolla kuin tuulispää.

Keräilyesineitä on ympätty pelimaailmaan melkeimpä 1000 kappaletta. Jo mainittujen lisäksi pelaajaa piilottelevat äänikirjat, jotka kertovat satunnaisia faktoja sekä nykytilanteesta että tapahtumista ensimmäisen Crackdownin jälkeen. Pelialueella riittää siis varmasti kahlattavaa itse juonen läpipeluun jälkeenkin.

This feels a bit old...

Mitä tästä kaikesta jää käteen? Crackdown 2 on melkein identtinen Crackdownin ensimmäisen osan kanssa – sekä hyvässä että pahassa. Rennon letkeää menoa on taas tarjolla, jopa neljän pelaajan yhteisvoimin. Kuitenkin pelimaailma on sama vanha, pienillä ulkoasumuutoksilla. Myös tehtävät ovat hyvin samantyyppisiä kuin ykkös-kräkkärissä. Jopa Orbien keräily tuntuu välillä vähän liian tutulta.

Crackdown 2 on hyvin pitkälti vain päivitys tai lisäosa. Tai sellaisena sen olisi voinut julkaista. Nykyisellään edes kovimmat Crackdown-fanit eivät oikein saa tuotoksesta tarpeeksi irti, ollakseen täysin tyytyväisiä. Peli olisi ehdottomasti kaivannut jotain suurempaa muutosta ympäristöön, jotta sitä jaksaisi tahkota kuten ensimmäistä osaa.

Mukaan on toki ängetty moninpeli, joka kuitenkin koostuu lähinnä sekasorrosta. Pienellä alueella hyrrää tankkia, helikopteria ja jostain viuhuu aina muutama singon kuti. Moninpeli ei varmasti tuo Crackdown 2:lle juurikaan lisäelämää. Sen vahvuus on yksinpelissä ja co-op –tilassa.

Crackdown 2 on ensimmäistä osaa pelanneille hieman liiankin tuttua huttua. Sitä samaa on tarjolla edelleen, muutamilla uudistuksilla sävytettynä.