WWE SmackDown! vs. RAW 2011

Kirjoittanut: Livegamers

16.11.2010

WWE:n SmackDown vs. RAW -pelisarja lukeutuu niihin sarjoihin, joista tulee joka vuosi uusi osa ja joista joka vuosi ihmetellään, onko kyseessä vain rostereiden päivitystä ja peli itsessään vain rahastusta. Entä tänä vuonna? Onko pelisarja mennyt yhtään eteenpäin vai onko se kenties ottanut takapakkia?
Ennen arvostelua on hyvä mainita, että allekirjoittanut ei ole koskaan aiemmin pelannut yhtäkään WWE-sarjan peliä, mutta on kuitenkin kyseisen show’n uskollinen fani.

It’s time to play the game

Vaikken ole koskaan aiemmin pelannutkaan sarjan pelejä, on silmääni silti osunut hahmojen huonohko liikkuminen kehässä. Se on ollut tökkivää ja takkuavaa, eikä näytä silmään kovinkaan sulavalta. Sama ongelma vaivaa tämänkin vuoden osaa. Liikkeiden animaatiot eivät sulaudu oikein kunnolla sinä hetkellä olevaan asentoon ja liikkeeseen, ja näin ollen tuloksena on töksähtelevältä ja katkonaiselta näyttävää mättöä. Katkonaisuuden huomaa parhaiten hypätessään tolpan päältä vastustajan päälle — liike ja animaatio muuttuvat juuri ennen osumaa.

Animaatioiden ja liikkumisen lisäksi myös ulkomuoto on oudosti ja jopa virheellisesti mallinnettu. Jokainen WWE:tä seuraava on huomannut painijoiden lihakset ja varmasti tiedostaa, miltä ne näyttävät. Esimerkkinä mainittakoon Randy Ortonin liioitellut hartiat sekä olkapäät. Myöskään Randyn rintalihakset eivät ole oikean muotoiset. Tämä saattaa kuulostaa naurettavalta vikojen etsimiseltä, mutta tässä lajissahan lihakset ovat pääosassa ja katseet kohdistuvat niihin, joten vääränlainen mallinnus kyllä osuu silmään. Toinen ulkonäköön liittyvä epäkohta on vartaloiden muoto; jokaisella hahmolla tuntuu olevan takapuoli oudon suuri ja asento epäryhdikäs ja takapuolta raahaava.

Kaiken negatiivisen mallinnuksen jälkeen on pakko antaa iso plussa lisenssien tuomasta tunnelmasta ja ennen kaikkea entranceista, jotka ovat näyttäviä ja mukavia tunnelmannostattajia. Titantron-kankaalla näkyy aitoa videokuvaa ja samalla soi painijan oma musiikki — aivan kuin oikeassakin elämässä. Lisäksi päävalikot ovat näyttävät; taustalla soi painijoiden entrance-kappaleita ja näkyy oikeita kuvia painijoista. Tunnelma on se asia, minkä WWE SmackDown vs. RAW osaa mallintaa ja mallintaakin sen todella hyvin.

John Cenan WWE-lovetukselle oma pelimuoto

WWE Universe on uusi pelimuoto, jossa päästään elämään periaatteessa WWE:tä videopelitse. Toisin sanoen päävalikosta pääsee napin painalluksella kalenteriin, jossa näkyvät tutut show’t: maanantainen RAW, torstainen WWE Superstars sekä perjantainen SmackDown. Jokaisella show’lla on omat matsinsa, jotka voi halutessaan joko pelata tai simuloida. Kolmen viikottaisen show’n lisäksi mukana ovat myös noin kuukauden välein järjestettävät erikoistapahtumat, kuten esimerkiksi Royal Rumble, Backlash ja Wrestlemania. WWE Universe on pelaajan oma WWE, jossa näkyy myös mainoksia latausruuduissa, ja päävalikossa rullaa alalaidassa matsien tuloksia ja tulevien otteluiden mainoksia. Pelimuotoa voisi kuvailla laajaksi kaudeksi, ja se on todella toimiva lisuke peliin.

WWE SmackDown vs. RAW -pelien suurimpana pelimuotona toiminut Road to Wrestlemania on ottanut hieman takapakkia, sillä tällä kertaa pelaamaan pääsee edellisvuoden seitsemän painijan sijaan vain viidellä. Pelattavat hahmot ovat Undertaker, Christian, John Cena, Rey Mysterio sekä Chris Jericho. Syksyllä itselleen WWE-mestaruuden takaisin voittaneen Randy Ortonin tarinaa ei siis pääse millään tapaa kokemaan, mikä onkin henkilökohtaisesti itselleni suuri pettymyksen kohde. Onneksi RKO-liikkeen taitaja kuitenkin esiintyy merkittävässä roolissa John Cenan tarinassa. On Road to Wrestlemaniassa myös hienoja uudistuksia, kuten backstage, jossa pääsee vapaasti kävelemään ja juttelemaan muiden painijoiden kanssa ja voi halutessaan haastaa heidät tappeluun.

Road to Wrestlemaniassa saisi olla mielestäni kuitenkin enemmän taustahäppeninkiä, kuten vaikkapa keskustelua ja muiden painijoiden provosointia. Vaikkapa aidoilla välinäytöillä höystettynä. Kyseiset asiat ovat tänä päivänä itselleni WWE:n suola; esimerkiksi The Mizin perinteiset yleisönhaukkumiset sekä tutut Aweeeesooommeee-huudot loistavat harmillisesti poissaolollaan. Onneksi kuitenkin Randy Ortonin mörinät ovat mukana pelissä.

Tuttuun tapaan valikoista löytyy Create Modes, joka tarjoaa naurettavan laajat editointimahdollisuudet omalle tarinalle, painijalle sekä lopetusliikkelle. Ainoastaan oma mielikuvitus on rajana; tulos voi olla näyttävä joko realistisella tai täysin liioitetulla tavalla.

Kaiken edellä mainitun lisäksi mukana on tietenkin nopea pikapeli, josta löytyy todella paljon kiilloteltuja matsityyppejä uusien fysiikoiden siivitteleminä. Hell In A Cell, Ladder, Table, TLC, Backstage sekä Extreme Rules loistavat kaikki valikoissa uuden NEW-tekstin kera. Tämän vuoden versiossa vastustajansa voi paiskata realistisemmin lukuisista eri asennoista pöydän läpi tai vaikkapa tuolin päälle. Myös Hell In A Cell on saanut nyt kehän alle tuoleja ja muuta härpäkkää. Kaikki lukuisat uudistetut ja uudistamattomat pelimuodot ovat tarjolla myös Livessä kaveria vastaan pelatessa.

Hearing voices in my head

WWE SmackDown! vs. RAW 2011 -pelistä löytyy uskomattoman paljon sisältöä, ja sisältö onkin juuri se, mitä tosifani peliltään haluaa. Hahmojen liikkeitä ja animaatiota ei ole mallinnettu kovin aidosti, eikä peli loista graafisestikkaan ja siinä on tietynlainen rahastuksen maku, mutta sarjan faneille se on juuri se peli, mikä on pakko ostaa.