Joe Danger Special Edition (XBLA) arvostelu

Hello Gamesin tovi sitten Playstation Storessa yksinoikeudella julkaisema Joe Danger saapuu nyt myös Live Arcadeen. Pelissä ohjataan Joe Danger -nimisellä legendaarisella stunt-miehellä, joka tekee temppunsa milläs muullakaan kuin moottoripyörällä. Special Edition -leimalla varustettu tekele tarjoaa alkuperäiseen peliin nähden pientä lisämateriaalia ja uuden pelimuodon. Onko Joe Dangerilla asiaa astua ylpein mielin parhaiden Arcade-pelien saluunaan vai voidaanko peli heittää unholaan jo heti kättelyvaiheessa?

Olipa kerran Joe Danger

Joe Dangerin tarina on sympaattinen. Jo eläkepäiviä viettävä stunttari kaipaa edelleen stunt-radalle uhmaamaan niin elämää kuin kuolemaakin. Tässä onkin pelin tarinan pohja – Joe Danger tekee paluun stunttikentille! Pelin pääpelimuodossa, Story-modessa, käydään läpi kisa kisalta Dangerin tietä takaisin huipulle. Tarinamuoto ja sen yli 100 kenttää osoittautuvat loppujen lopuksi pelisisällön kulmakiveksi.

Joe Danger: Special Edition on myös pelattavuudeltaan koukuttava peli – kiitos loistavan pelimekaniikan. Peliä ohjataan Trials HD:n tavoin 2D:nä ja pyörää on mahdollista ohjailla niin ilmassa kuin maassa. Moottoripyörällä voi heittää ties minkälaisia temppuja: jos mieli tekee heittää 1080-asteen voltin, se onnistuu. Lisäksi Xboxin ohjainta on osattu mielestäni soveltaa erittäin hyvin joka painikkeen osalta. Pelimuodot voivat vaatia joko esineiden keräilyä radoista, nopean ajan kellottamista tai kilpa-ajon voittoa. Pelin "valuuttana" toimivat tähdet, joita pystyy keräilemään menemällä läpi ratoja – näillä pystyy sitten unlockaamaan lisää ratoja.

Simppeli on Dangerin tie menestykseen

Joe Danger näyttää hyvältä. Sen pirteän värikäs ulkoasu saa hyvälle tuulelle. Samoin pelihahmosta on tehty mariomaisen tunnistettava. Joe Dangerin hahmossa on oikeasti munaa. Hyvä niin, sillä nämä ovat asioita, jotka antavat pelille selvää lisäpotkua. Pelistä löytyy myös rataeditori, jonka parissa saa aikaa kulumaan monia tunteja.

Yksi juttu kuitenkin painaa mieltäni: pelin kenttäsuunnittelu. Pelin kentät voivat vaatia joko esineiden keräilyä radoista, nopean ajan kellottamista tai kilpa-ajon voittoa. Olen kuitenkin jokseenkin vähän sitä mieltä, että peli on liian simppeli. Kentät ovat todella helppo päästä läpi, läpipeluussa ei ollut yhtäkään varsinaista ongelmatilannetta ja yleensäkin ratojen esteet ovat naurettavan helppoja. Olisin kaivannut paljon enemmän haastetta näihin asioihin. Pelissä kylläkin pystyy aina parantamaan piste-ennätyksiä ja keräämään kaikki mahdolliset esineet ja asiat, mutta minä en niistä niin perusta ja tuskin moni muukaan.

Trials HD:n viitoittamaa polkua on hyvä jatkaa

On hyvin mahdollista, että ilman Trials HD:ta kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan Joe Dangerista. Pelistä huomaa heti, että vaikutteita Red Lynxiltä on otettu enemmän kuin paljon. Häiritseekö se sinua vai ei – siitä päätät sinä. Omasta mielestäni Joe Danger on kuitenkin loistavaa viihdettä helposta vaikeustasosta huolimatta!