Kuten iso osa ehk\u00e4 tiet\u00e4\u00e4kin, Suomea kutsutaan Euroopan amerikkalaistuneimmaksi valtioksi. Vaikka Yhdysvaltojen ihannointi ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaikista tunnukaan hyv\u00e4lt\u00e4 asialta, voitaneen sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 jonkinlaisena merkkin\u00e4 modernisaatiosta ja ajan hermolla olemisesta. Maailma py\u00f6rii viihteen ja huvitusten ymp\u00e4rill\u00e4, ja USAhan se on se tunnetuin viihteen keskus ja kapitalismin kehto. Atlantin tuolla puolen raha ratkaisee.
\nMutta se kauniista johdannosta ja painavista sanoista! On aika pureutua siihen, millainen pelien tie on ollut Japanista Jenkkeihin.<\/p>\n
Pienen piirin piiperryst\u00e4<\/span><\/p>\n Ennen 80- ja 90-luvun taitetta syntyneet pelaajat muistavat viel\u00e4 ajan, kun sellaiset nimet kuin Sega ja Nintendo hallitsivat pelimarkkinoita. My\u00f6nnett\u00e4k\u00f6\u00f6n: ennen Master Systemi\u00e4 ja 8-bittist\u00e4 Nintendoakin oli el\u00e4m\u00e4\u00e4 Commodore 64:n ja Amigan kaltaisten tietokoneiden muodossa, mutta ne ajat j\u00e4t\u00e4mme t\u00e4ll\u00e4 kertaa unholaan. Konsolipelaamisen kaksi kovaa nime\u00e4 olivat Sega ja Nintendo, jotka molemmat olivat ja ovat japanilaisia megayrityksi\u00e4.<\/p>\n Entisaikaan pelit tehtiin tiukalle kohdeyleis\u00f6lle. T\u00e4m\u00e4n toteamuksen todenper\u00e4isyydelle on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 varsinaista n\u00e4ytt\u00f6\u00e4, mutta siit\u00e4 voimme olla yht\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 pelit eiv\u00e4t olleet nykyisenlaista koko perheen viihdett\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n tuntuisi, ett\u00e4 pelit tehd\u00e4\u00e4n alati laajenevalle yleis\u00f6lle. Ennen elektroniikka, internet ja videopelit olivat ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vain nuorten ja kouliintuneiden n\u00f6rttien harrastus, mutta nyky\u00e4\u00e4n my\u00f6s naiset pelaavat ja vanhukset facebookkaavat. Vanha viisaus v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 konsolipelaajien keski-ik\u00e4 on niinkin korkea kuin 28 vuotta. Yksi syy korkeaan keski-ik\u00e4\u00e4n l\u00f6ytynee siit\u00e4, ett\u00e4 harrastuksen historia on l\u00e4ht\u00f6isin 80-luvun alkupuolelta. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n 28-vuotiaat olivat peli-i\u00e4ss\u00e4 jo 80-luvulla, ja pelaaminen on kivaa ajanvietett\u00e4, joka ei helposti katoa ihmisest\u00e4.<\/p>\n Japanilaisina alkuaikoina pelit tehtiin pirun vaikeiksi. Kentt\u00e4\u00e4 ei voinut ottaa jatkuvasti alusta, vaan hahmoilla oli tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 uudelleenyrityksi\u00e4, henki\u00e4. Jos mokasi liian monta kertaa, piti peli aloittaa puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Tekniikan ollessa vanhaa ja kehittym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 oli my\u00f6s pelien tekeminen hitaampaa ja raskaampaa. Entisaikoina paras tapa pitkitt\u00e4\u00e4 kalliin pelikasetin tuomaa kokemusta olikin ilmeisesti tehd\u00e4 peli mahdollisimman vaikeaksi. Tallennusmahdollisuuttakaan ei tavallisesti ollut, joten pelien lyhyys oli perusteltua \u2013 silloin ei kyselty haastatteluissa, kuinka monen tunnin mittainen uusi peli olisi. Joissain pidemmiss\u00e4 peleiss\u00e4 ongelmaksi muodostui, kun piti l\u00e4hte\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kesken kaupassa, mutta pausettaakaan ei saanut liian pitk\u00e4ksi aikaa, sill\u00e4 kuvaputkitelevisio olisi voinut vaurioitua. Teknisten rajoitteiden vuoksi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n nykyisenkaltaisia tanssi- ja laulupelej\u00e4 tai muita pisteiden tallentamista vaativia pelej\u00e4 ei ennen ollut mahdollista toteuttaa. Monessa peliss\u00e4 oli pistelistoja, mutta ne nollautuivat joka pelikerralla. Pelaamisen oli pakko aloittaa rajoittuneista ja pienist\u00e4 ympyr\u00f6ist\u00e4, jolloin pelin tekeminenkin kysyi enemm\u00e4n sek\u00e4 kompromisseja ett\u00e4 kekseli\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n Hulluja nuo japanilaiset<\/span><\/p>\n Segan ja Nintendon aikakaudella aloittaneena pelaajana suhtaudun menneisyyteen kaihoten. Ennen me n\u00f6rtit olimme omalaatuista ja uniikkia porukkaa \u2013 meill\u00e4 oli oma maailmamme, jonne kaiken maailman l\u00e4tk\u00e4npelaajilla ja futareilla ei ollut asiaa. Pelaaminen oli er\u00e4\u00e4nlainen h\u00e4pe\u00e4naihe, josta ei kaikille kerrottu, mutta kannoimme h\u00e4pe\u00e4mme ylpein\u00e4. Segan ja Nintendon taistelu eli niin sanottu konsolisotavaihe muodosti meille oman identiteetin v\u00e4h\u00e4n samalla tavalla kuin ala-asteella aina kysyttiin, ett\u00e4 kumpi on parempi: Jokerit vai TPS. Lapsena ja nuorena tarvitsimme asioita, joihin uskoa; leirej\u00e4, joihin liitty\u00e4 ja joilla m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 luonnettamme ja persoonaamme. Pelaaminen ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viihdett\u00e4, se oli yksil\u00f6llisyytt\u00e4, se oli me. Japanilaisten tekem\u00e4t pelit olivat outoja ja omalaatuisia, ja me olimme ylpeit\u00e4, ett\u00e4 pelaaminen oli oma salaisuutemme ja me osasimme pit\u00e4\u00e4 pelikapulaa k\u00e4dess\u00e4 toisin kuin muu maailma. Meill\u00e4 oli jotain sellaista, joka teki meist\u00e4 erilaisia.<\/p>\n Japanilaisen kulttuurin ihannointia on pitk\u00e4n aikaa pidetty Suomessa jonkinlaisena ernuuden (erilainen nuori) merkkin\u00e4. Aikanaan normaalit ihmiset kuuntelivat Backstreet Boysia ja Spice Girlssej\u00e4, mutta me kuuntelimme pelimusiikkia. Normaalit ihmiset potkivat palloa pihalla ja leikkiv\u00e4t hippaa, kun taas me sanoimme \u00e4idille ja is\u00e4lle, ett\u00e4 auringonvalo ahdistaa ja haluamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kes\u00e4lomamme pelaamalla. Okei, eiv\u00e4t kaikki meist\u00e4 olleet t\u00e4ysin uppoutuneita pelkkiin peleihin, mutta aika paljon kuitenkin. Harva meist\u00e4 puhuu tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 japania, on k\u00e4ynyt siell\u00e4 tai tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n maan kulttuurista, mutta moneen meist\u00e4 tuo valtio on j\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n vaikutuksen. Koemme tuon hullunkurisen kansan jotenkin l\u00e4heiseksi, koska se on ollut niin kiinte\u00e4 osa lapsuuttamme.<\/p>\n Jenkit jyll\u00e4\u00e4v\u00e4t<\/span><\/p>\n Jossain vaiheessa se sitten tapahtui: maailma l\u00f6ysi piilopaikkamme. Mainstream-kulttuuri katseli kiiltoa silmiss\u00e4mme ja ihmetteli kasvoillamme ollutta keskittynytt\u00e4 ilmett\u00e4, jonka vain pelaaminen pystyi synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tieto n\u00f6rteist\u00e4 kiiri Jenkkeihin ja sikariportaan korviin. Vihdoin ja viimein yhdysvaltalainen herra Rahamies tajusi markkinaraon ja p\u00e4\u00e4tti muuttaa intohimomme rahaksi.<\/p>\n Maailma ei ole en\u00e4\u00e4 entisens\u00e4. Peliharrastuksemme on lev\u00e4ht\u00e4nyt k\u00e4siin ja levinnyt kaikkien huulille. Pelien pelaaminen ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 yksinoikeus, vaan siit\u00e4 on tullut massaviihdett\u00e4. Viimeist\u00e4\u00e4n suomalaisen Angry Birdsin<\/i> my\u00f6t\u00e4 koko maailma pelaa. Rahat py\u00f6riv\u00e4t suurilla ja alati kasvavilla markkinoilla. Pelej\u00e4 ei tehd\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain pelaajille, vaan niill\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n my\u00f6s houkutella uutta kohdeyleis\u00f6\u00e4 pelaamaan. Pelit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 voi olla niin vaikeita, niin innovatiivisia ja niin yll\u00e4tyksellisi\u00e4, koska jokainen uusi kulma k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 pois. Maailmamme haluaa pelata pelej\u00e4, joita kaikki muutkin pelaavat ja joista voi kirjoittaa Facebookiin ja Twitteriin.<\/p>\n Verrattaen uusi ilmi\u00f6 ovat FPS-pelit, joita etenkin rakkaalla Xboxillamme on pilvin pimein. Koko ajan pit\u00e4isi olla r\u00e4iskim\u00e4ss\u00e4 ja ampumassa ihmisi\u00e4 ja alieneita kuin Hollywoodissa konsanaan. Minne ovat kadonneet Sega-aikakauden NiGHTS into Dreamsin<\/i> kaltaiset t\u00e4ysin omalaatuiset ja uudet pelit, jollaisia ei en\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, mutta joita tuodaan nyky\u00e4\u00e4n Xbox Live Arcadeen ladattavaksi? Roolipelej\u00e4 ja japanilaisten luomuksia rakastavana retropelaajana minua harmittaa, ett\u00e4 r\u00e4iskint\u00e4pelit ovat se t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n juttu.<\/p>\n Valitettavin asia pelien amerikkalaistumisessa on lopulta mielest\u00e4ni se, ett\u00e4 pelit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 yht\u00e4 erill\u00e4\u00e4n muusta viihteest\u00e4 kuin ennen. Lisenssipelien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on noussut huimasti viime vuosina, ja samalla visuaalinen maailma on muuttunut ihmism\u00e4isemm\u00e4ksi ja elokuvamaisemmaksi. Miss\u00e4 ovat entisaikojen satumaailmat ja innovaatiot? Miss\u00e4 ovat uudet ideat ja rajoja rikkovat genret? Rakastamani pelimusiikkikaan ei ole en\u00e4\u00e4 samanlaista erikoista pimputusta, vaan usein se on per\u00e4isin aidoilta yhtyeilt\u00e4.<\/p>\n K\u00e4\u00e4rmeen nahka kasvaa uudelleen<\/span><\/p>\n Iloisena lopputoteamuksena voi sanoa, ett\u00e4 kuuluisan tunnelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 lienee my\u00f6s valoa, sill\u00e4 kaikki yritykset eiv\u00e4t ole viel\u00e4 unohtaneet hardcore-pelaajiakaan: aina silloin t\u00e4ll\u00f6in ulos tulee jotakin uutta, joka saa yleis\u00f6n kohahtamaan. Ihmisluonnolle on yleist\u00e4, ett\u00e4 trendit tulevat ja menev\u00e4t, mutta palaavat my\u00f6hemmin takaisin. Pelimaailma on kuin syntynyt uudestaan ottaakseen kyytiin uuden sukupolven, mutta v\u00e4hitellen uudelle sukupolvellekin t\u00e4ytyy tuottaa my\u00f6s monimutkaisempaa materiaalia. Facebookissa kyytiinottaja oli maatilasimulaattori Farmville<\/i>, mutta my\u00f6s FB:ss\u00e4 on sittemmin alkanut ilmesty\u00e4 my\u00f6s haastavampia pelej\u00e4. Aloittivathan alkuper\u00e4iset pelaajatkin legendaarisesta Pongista<\/i> ja Pac-Manista<\/i>. Ennen pitk\u00e4\u00e4 uusikin sukupolvi tulee kyll\u00e4stym\u00e4\u00e4n palikkapeleihins\u00e4, mutta sit\u00e4 odotellessa valtavirta vie ja hc-pelaajat vikisev\u00e4t.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kuten iso osa ehk\u00e4 tiet\u00e4\u00e4kin, Suomea kutsutaan Euroopan amerikkalaistuneimmaksi valtioksi. Vaikka Yhdysvaltojen ihannointi ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kaikista tunnukaan hyv\u00e4lt\u00e4 asialta, voitaneen sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 jonkinlaisena merkkin\u00e4 modernisaatiosta ja ajan hermolla olemisesta. Maailma py\u00f6rii viihteen ja huvitusten ymp\u00e4rill\u00e4, ja USAhan se on se tunnetuin viihteen keskus ja kapitalismin kehto. Atlantin tuolla puolen raha ratkaisee.<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/articles\/1263"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/articles"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/articles"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=1263"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=1263"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=1263"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=1263"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}