{"id":1267,"date":"2012-12-18T14:56:38","date_gmt":"2012-12-18T12:56:38","guid":{"rendered":"https:\/\/www.livegamers.fi\/artikkelit\/jalkijaristyksia-70-lukulaisen-pelimuisteluita\/"},"modified":"2012-12-18T14:56:38","modified_gmt":"2012-12-18T12:56:38","slug":"jalkijaristyksia-70-lukulaisen-pelimuisteluita","status":"publish","type":"articles","link":"https:\/\/www.livegamers.fi\/artikkelit\/jalkijaristyksia-70-lukulaisen-pelimuisteluita\/","title":{"rendered":"J\u00e4lkij\u00e4ristyksi\u00e4 \u2013 70-lukulaisen pelimuisteluita"},"content":{"rendered":"<p>On sanottu, ett\u00e4 videopelihistoriallisesti on ollut eduksi, jos on pulpahtanut maailmaan 70-luvun alkupuolella. T\u00e4htien asento ja syntym\u00e4ajankohta on t\u00e4ll\u00f6in antanut mahdollisuuden kokea omakohtaisesti videopelien kehityskaaren. Vaikea on kielt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4tk\u00f6 esimerkiksi ensimm\u00e4iset konsolit, joita kytkettiin mustavalkotelevisioihin, olisi tarjonneet jotain aivan muuta, kuin mit\u00e4 kahdelta YLE:n kanavalta siihen aikaan kansalle tarjoiltiin. Oli kerrassaan taianomaista, ett\u00e4 pystyi vaikuttamaan siihen, mit\u00e4 televisioruudussa tapahtui. Tuohon aikaan oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 tavallisten tikkuohjainten lis\u00e4ksi my\u00f6s pallo\u2013ohjain (trackball) sek\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen pieni rattiohjain. Siin\u00e4 oli kiekko, jota py\u00f6ritettiin kuin rattia sek\u00e4 nappi. N\u00e4m\u00e4 ohjaimet ovat hiipuneet pois, mutta niill\u00e4 pelaaminen oli erilaista. Kun kiekko-ohjaimella pelasi &#8221;tennist\u00e4&#8221;, maila oikeasti totteli nopeita liikkeit\u00e4 ja tarkkuus oli ihan eri luokkaa kuin vaikkapa nykyisell\u00e4 Xbox-ohjaimella samassa tilanteessa. Ohjaimissa saattoi olla my\u00f6s kokonainen numeron\u00e4pp\u00e4imist\u00f6, mutta evoluutio typisti pikku hiljaa nappien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kotikoneilla yhteen. Toki t\u00e4m\u00e4 ratkaisu k\u00e4vi pieneksi melko pian, mutta otti aikansa ennen kuin ohjaimissa j\u00e4lleen oli useampia vaihtoehtoja. Esimerkiksi C64:ll\u00e4 <i>Commandoa<\/i> pelanneet saattoivat laittaa koneensa lattialle, jotta pystyiv\u00e4t jalalla painamaan v\u00e4lily\u00f6nti\u00e4 lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen granaatteja.<br \/>\n<img src=\"http:\/\/www.livegamers.fi\/upload\/newsmedia\/63q3Atari_logo.png\" width=\"480\" \/img><\/p>\n<p>H\u00e4t\u00e4 keksii keinot ja paniikki pist\u00e4\u00e4 paremmaksi. Ennen Nintendoa ja Segaa konsolien todellinen muinaisj\u00e4tti oli Atarin 2600. Laite tuli markkinoille vuonna 1977, ja sille julkaistiin pelej\u00e4 pitk\u00e4lle yli kymmenen vuotta. Muun muassa <i>Missile Command<\/i>, <i>H.E.R.O.<\/i> ja <i>River Raid<\/i> kumppaneineen olivat pelej\u00e4, jotka aikakirjoihin merkittiin. Atarin br\u00e4ndi on tahrattu, puhdistettu, myyty ja myyty uudelleen useaan kertaan, mutta on edelleen vahvaa valuuttaa pelimarkkinoinnissa. Suomessakin oli tarjolla useampia eri konsoleita. Yksi vaihtoehto oli Philipsin Videopac. Se tarjosi mahtavan kokoiset pelipakkaukset, jotka eiv\u00e4t olleet pelkk\u00e4\u00e4 pahvia vaan upeita muovisia yl\u00f6sp\u00e4in aukeavia rasioita. Muu, paitsi pelillinen sis\u00e4lt\u00f6, oli priimaa. Pelk\u00e4t kuoret eiv\u00e4t kuitenkaan riitt\u00e4neet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n konsolia pinnalla, vaan muut ajoivat pintakimalluksen ohi paremmalla sis\u00e4ll\u00f6ll\u00e4.  <\/p>\n<p><span class=\"subtitle\">Datahy\u00f6kyaalto Pohjolaan<\/span><\/p>\n<p>Vuosi 1980 starttasi vuosikymmenen, jolla pelit tulivat rytin\u00e4ll\u00e4 ovista niin koteihin kuin bensa-asemille, uimahalleihin, hotellien ja kauppojen auloihin. Ihan alkumetreill\u00e4 tietokoneet kotioloissa hakivat vasta muotoaan ja pelikonsolit tarjosivat k\u00e4yp\u00e4\u00e4 pelaamisviihdett\u00e4, mutta niin sanotut pelihallikoneet tarjosivat pelikokemuksessa huikean hypyn eteenp\u00e4in. Vaikka pelaaminen maksoikin joitakin markkoja (muinainen valuutta, jolla vanhempasi maksoivat verot, ja joilla t\u00e4m\u00e4 maa on rakennettu!), se oli halpa hinta pelikokemuksesta. Jos Linnanm\u00e4elle kaiverrettiin mahtava peliluola, tulivat pelit my\u00f6s pienempiin taajamiin. Viikkorahat upotettiin surutta kahvilan Pengoon, vaikka sit\u00e4 ei juuri osattu pelata. Vuosikymmenen puoliv\u00e4liin tultaessa oli koettu laserlevyll\u00e4 vauhditettu <i>Dragons Lair<\/i>, ratti ja polkimet <i>Pole Positionin<\/i> kanssa ja <i>Yie Ar Kung-Fu<\/i> savuisessa narikassa. Peleill\u00e4 ei ollut ik\u00e4rajoja ja tupakkaa sai polttaa sis\u00e4ll\u00e4. Kotikonsolit ja tietokoneet tarjosivat aina korvikkeensa pelihallien peleist\u00e4. Korvike tosiaan oli korvike ja vain et\u00e4isesti grafiikoiltaan ja pelattavuudeltaan esikuvansa veroinen. En liene ainut pieni poika, joka vannoi, ett\u00e4 joku p\u00e4iv\u00e4 kotiin tulisi ihan oikea pelikone. <\/p>\n<p><img src=\"http:\/\/www.livegamers.fi\/upload\/newsmedia\/b0z0j%C3%A4lkij%C3%A4ristyksi%C3%A4%20artikkeli%202.jpg\" width=\"480\" \/img><\/p>\n<p>Sit\u00e4 odotellessa tietokoneiden kesken raivosi ankara eloonj\u00e4\u00e4miskamppailu. Commodore oli saanut hyv\u00e4n otteen markkinoista VIC-20:lla, mutta tarjokkaita oli muitakin. Jos tuohon aikaan meni kodinkoneliikkeeseen, oli testattavana liuta k\u00e4ytt\u00f6valmiita koneita. Oli kumin\u00e4pp\u00e4imill\u00e4 varustettua ja mustaa muotoilua. Jokaisesta tarjottiin mahtavia ominaisuuksia, mutta pelitarjonta oli se, joka painoi vaa&#8217;assa eniten. Esimerkiksi <i>Elite<\/i> oli tarjolla Acorn Electronin koneille, mik\u00e4 teki niist\u00e4 todellisen vaihtoehdon harrastajien keskuudessa. Jos pelit olivat k\u00f6p\u00f6isi\u00e4, niin menestys oli vain ankaran mainostamisen tuomaa hetkellist\u00e4 huumaa. Potin korjasi oikeutetusti Commodore 64. Kuusnepa tarjosi \u00e4\u00e4nt\u00e4, grafiikkaa ja sosiaalisen ymp\u00e4rist\u00f6n. Sosiaalisen ymp\u00e4rist\u00f6n? Jos vanhemmat eiv\u00e4t hankkineet jossain mielenh\u00e4iri\u00f6ss\u00e4 MSX:\u00e4\u00e4, oli kavereita C64:n my\u00f6t\u00e4 yli kuntarajojen. Pelej\u00e4 oli paljon ja niit\u00e4 kopioitiin surutta toisille. Ei oltu edes kuultu tekij\u00e4noikeuksista, saati ett\u00e4 niit\u00e4 olisi joku valvonut. Tuohon aikaan warettaminen oli luunkovien \u201dscenel\u00e4isten\u201d hommaa, pelej\u00e4 eiv\u00e4t pystyneet kasettilamerit vaihtamaan kuin toistensa kanssa. Levykkeit\u00e4 sen sijaan pystyi l\u00e4hettelem\u00e4\u00e4n postissa vaikka maailman \u00e4\u00e4riin, ja takaisinp\u00e4in tulivat viikon uutuudet. <\/p>\n<p><span class=\"subtitle\">J\u00e4lkij\u00e4ristyksi\u00e4?<\/span><\/p>\n<p>Miten t\u00e4m\u00e4 kaikki sitten n\u00e4kyy nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4? Eik\u00f6s aika ole haudannut pelit unohduksiin ja pist\u00e4nyt muistot valokuvina albumeihin? Samat asiat n\u00e4kyv\u00e4t nyky\u00e4\u00e4nkin, vaikka ne ovat muuttaneet muotoaan. Aivan kuten Beatlesin tuotanto j\u00e4tti j\u00e4lkens\u00e4 kaikkeen rock\u2013musiikkiin, nuo alkuaikojen koneet ja pelit voivat edelleenkin paksusti. Esimerkiksi Commodoren SID-musiikkipiirin suhinoita ja vinkumisia kuuntelee t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 useampi kuin koskaan. Vaikka moni kuuntelee musiikkia kuusnepalle omistautuneen SLAY Radion (www.slayradio.org) kautta, on suurin osa tutustunut kuuslankun saundiin ihan valtavirran tanssimusiikin kautta. Siell\u00e4 SID-piiri pulputtelee melodiaa, joka kuulostaa hyv\u00e4lt\u00e4 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n nuorien mielest\u00e4. My\u00f6s \u201dsceneytyminen\u201d l\u00e4hti k\u00e4yntiin C64:n my\u00f6t\u00e4 ihan tosissaan. Nyky\u00e4\u00e4n tuon ajan demokoodarit tuottavat meille valtavirran julkaisuja. Siit\u00e4 johtuen my\u00f6s nykypeleiss\u00e4 vilahtaa Commodore-viittauksia tuon tuostakin. <\/p>\n<p>Vanhat pelit el\u00e4v\u00e4t vahvasti. Monet pelit on paketoitu yh\u00e4 uudelleen, ja kauppa k\u00e4y. Jokaiselle konsolille ja k\u00e4nnyk\u00e4lle ilmestyy jossain vaiheessa <i>Pac-Man<\/i>. N\u00e4it\u00e4 klassikkopelej\u00e4 voisi kuvitella pelattavan nyt enemm\u00e4n kuin koskaan. Nykyisen sukupolven konsolit tarjoilevat jokaiselle k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lle valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n retrotavaraa uudistettuna ja alkuper\u00e4ismuodossaan. Jos et ole viel\u00e4 tutustunut Liven game roomiin, on joululomilla korkea aika tehd\u00e4 se. Siell\u00e4 saa n\u00e4ppeihins\u00e4 sellaisen tukun eri laitteiden klassikoita, ettei paremmasta v\u00e4li\u00e4. Omat enn\u00e4tyspisteet kaverille jakoon ja pelaaminen maistuu mahtavalta. On retropelej\u00e4 ja retrohenkisi\u00e4 pelej\u00e4. Viime vuosina on julkaistu liuta laadukkaita pelej\u00e4, jotka rohkeasti kantavat omat kulmikkaat muotonsa. Esimerkiksi <i>Minecraft<\/i> ja <i>Fez<\/i> ovat ilmeelt\u00e4\u00e4n tahallisen vanhoillisia, mik\u00e4 on antanut peleihin luonnetta. Sama v\u00e4rimaailma toimi jo aikanaan ja toimii edelleen.<br \/>\nMoni poika sai \u201doikean\u201d pelikoneensa, kun ne pelihallit lopetettiin kotikoneiden vallatessa markkinat. Samoin moni on ostanut huutokaupoista vanhoja konsoleita. Joku on ostanut retrohenkist\u00e4 ohjainta ja uudelleenjulkaisuja. Miten pelikulttuuri on pit\u00e4nyt huolta historiastaan? Mahtavasti. Sen olennainen sis\u00e4lt\u00f6 on kaikille k\u00e4den ulottuvilla: pelit monessa muodossa ja monelle alustalle. Historiaa ei ole unohdettu, vaan sit\u00e4 juhlitaan uusissa peleiss\u00e4. Se pysyy hengiss\u00e4 ilman tekohengityst\u00e4 ja inspiroi alalle tulevia uusia tekij\u00f6it\u00e4. Mit\u00e4 pelikulttuuri on parhaimmillaan? Sit\u00e4, ett\u00e4 kunnioitetaan perinteit\u00e4, rohkaistaan uuden tien raivaajia ja nautitaan kaikesta, mit\u00e4 p\u00f6yt\u00e4\u00e4n on katettu.  <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Videopelit syntyiv\u00e4t 70-luvulla ja r\u00e4j\u00e4htiv\u00e4t jokaiseen kotiin 80-luvulla. Suomessa tultiin toki kaikessa hiukan j\u00e4ljess\u00e4, mutta mukana kuitenkin. Pelaaminen n\u00e4ytt\u00e4ytyi jokaiselle erilaisena, mutta kaikkia se kosketti jotenkin. Vaikka vain sitten kavereiden puheina v\u00e4litunnilla ja vaativina lahjalistoina pukille. Tuon ajan pelien j\u00e4lkij\u00e4ristykset tunnetaan viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Kuulostaako liian paksulta? Lue ja ly\u00f6 k\u00e4det poskille h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/articles\/1267"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/articles"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/articles"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=1267"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=1267"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=1267"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=1267"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}