T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa s\u00e4vell\u00e4n verbaalisesti, luvan kanssa. Aiheena pelimusiikki, joka on etenkin nyky\u00e4\u00e4n olennainen osa pelikokemusta, aivan kuten elokuvissa tai miss\u00e4 tahansa audiovisuaalisessa spektaakkelissakin. Sen ovat huomanneet my\u00f6s pelifirmat, jotka palkkaavat suuria nimi\u00e4 s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4n juuri heid\u00e4n uutuuspeliins\u00e4 soundtrackin tai ostavat valmiita, isoja hittej\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4vikseen. Urheilupeleiss\u00e4 soivat tutut tsemppausbiisit ymp\u00e4ri maailman ja miljoon\u00e4\u00e4rir\u00e4pp\u00e4rit vet\u00e4v\u00e4t omiin nimiins\u00e4 jopa osan suunnitteluprosessista, kuten Jay-Z<\/b> ja Nba 2K<\/i> -sarja todistivat.
\nTarkoittaako suuri nimi automaattisesti hyv\u00e4\u00e4 pelimusiikkia? Ei mielest\u00e4ni. Pureudun t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa karvan verran enemm\u00e4n wanhan liiton musiikkiin, kuten niihin ihaniin chip-soundeihin, joita Commodore 64 -ajanlaskun aikana teiniytyneet silloiset lapsukaiset \u2013 nykyiset meik\u00e4l\u00e4iset \u2013 muistelevat edelleen l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Jo niilt\u00e4 ajoilta k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 hyv\u00e4n pelimusiikin tunnistaa tarttuvista koukuista, melodioista sek\u00e4 ennen kaikkea pelin ja \u00e4\u00e4nimaailman synkronaatiosta. T\u00e4ytyy rehellisesti sanoa, ett\u00e4 muistan edelleen paremmin kuuslankkuaikaiset chippailut huikeine melodioineen ja yksinkertaisen tarttuvine looppeineen kuin t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n nimenomaan pelitarkoitukseen s\u00e4velletty\u00e4 musiikkiteosta. Sen aikaisen laitteiston ja resurssit tiet\u00e4en saavutus on mielest\u00e4ni mainitsemisen arvoinen. T\u00e4ss\u00e4 omaan alitajuntaani yksi parhaiten j\u00e4\u00e4nyt chippirytkytys \u00e1 la Rob Hubbart<\/b>. Kylm\u00e4t v\u00e4reet l\u00e4htiv\u00e4t edelleen hiipim\u00e4\u00e4n pitkin selk\u00e4rankaani.<\/p>\n