![](\"http:\/\/www.livegamers.fi\/upload\/newsmedia\/wEoWjourney.jpg\")
\n
Pelit her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t suuria tunteita siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin viihdejulkaisut. Itse kullekin kivikasvolle on joskus saattanut k\u00e4yd\u00e4 ik\u00e4v\u00e4 yhteensattuma, jossa puoliso tai muu perheenj\u00e4sen on kuorinut sipulia juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun pelin uskollinen karvakamu vetelee viimeisi\u00e4\u00e4n. Mutta miksi samantapainen, samalla kaavalla etenev\u00e4 hahmon kuolema koskettaa eri tavoin eri peliss\u00e4? Nyt on aika hakea litra j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 pakkasesta, paketti nessuja ja vuodattaa l\u00e4pi pelimaailman kovimm… pehmoisimmat nyyhkyhetket. Sanomattakin on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 alla oleva teksti kuhisee spoilereita eri julkaisuista.
\nRuotsalaisen Starbreeze Studiosin<\/i> kehitt\u00e4m\u00e4 Brothers: A Tale of Two Sons<\/i> kertoo nimens\u00e4 mukaisesti tarinan veljesten yhteisest\u00e4 seikkailusta. Pelin maailma on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4sti samalla hyvin samaistuttava, mutta kuitenkin eritt\u00e4in vieras ja mystinen. Vaaleahiuksiselle pikkuveljelle tarina ja veljesten keskeinen kanssak\u00e4yminen oli liikuttavan samaistuttava: v\u00e4lill\u00e4 on pient\u00e4 eripuraa, mutta h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yht\u00e4 ja autetaan sit\u00e4 rakasta velje\u00e4 omine vahvuuksineen. Koen ja k\u00e4sittelen pelien tarinat ja tapahtumat oletuksena kolmannesta persoonasta, eli olen ulkopuolisena katselijana jonkun hahmon tarinassa. Jos hahmolla on valinta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 tulevasta, niin ajattelen mit\u00e4 tulkintani hahmosta tekisi, en niink\u00e4\u00e4n kaavalla \u201dmit\u00e4 min\u00e4 tekisin t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa\u201d. Brothers oli kuitenkin yksi harvoista poikkeuksista t\u00e4m\u00e4n suhteen: yritin taistella vastaan, mutta lopulta annoin olla ja samaistuin. Sipulit oli aseteltu leikkuulaudalle.<\/p>\n
Kuolema on asia, joka yhdist\u00e4\u00e4 kaikkia ihmisi\u00e4. Kuolema on my\u00f6s asia, joka my\u00f6s jakaa ihmisi\u00e4 \u2013 jokainen k\u00e4sittelee aihetta omalla tavallaan. Kuolema ei ollut aihe, mink\u00e4 takia Brothers: A Tale of Two Sonsin tai mink\u00e4\u00e4n muunkaan pelin loppu vaati hiljentymist\u00e4 ja pient\u00e4 ajatusty\u00f6t\u00e4 lopputekstien rullatessa. Kuolema oli Brothersissa vain osasyyllinen herkistymiseen. Syy, miksi veljesten seikkailu tuli aihetta ajatellessa ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen, oli lopussa p\u00e4in kasvoja iskev\u00e4 totuus: maailma on lopulta eritt\u00e4in julma ja yksin\u00e4inen paikka. Pikkuveljen j\u00e4tetty\u00e4 yksipuoliset hyv\u00e4stit veljelleen sit\u00e4 tajusi, ett\u00e4 ennemmin tai my\u00f6hemmin sit\u00e4 on kyett\u00e4v\u00e4 itse omin voimin uimaan sen virtaavan joen yli. Tuon hetken jokainen lapsi ja jokainen pikkuveli k\u00e4y l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ennemmin tai my\u00f6hemmin.<\/p>\n
Saamari sent\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 sit\u00e4 sipulia voisi leikata jossain muualla.<\/p>\n
\n
Joskus kuoleman lis\u00e4ksi my\u00f6s sitkeys herkist\u00e4\u00e4. Indiepeli The Journey<\/i> ei juuri taustatarinaa selitellyt tai petaillut, mutta siit\u00e4 huolimatta p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n sitkeys ja \u201dpieni ihminen, suuri maailma\u201d -asettelu laittaa isot rattaat p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 py\u00f6rim\u00e4\u00e4n. Jostain syyst\u00e4 vastaava pienen ihmisen sitkeys vailla sen kummempia henkseleiden paukutteluja vetoaa. Ehk\u00e4p\u00e4 n\u00f6yryys ja periksiantamattomuus onkin niit\u00e4 asioita, jotka herkist\u00e4v\u00e4t suomalaisen miehen.<\/p>\n
Jos 2010-luvulla puhutaan tunteita her\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 peleist\u00e4, ei voi olla t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 Valiant Hearts: The Great Wariin<\/i>. Siin\u00e4 miss\u00e4 yll\u00e4mainittu tarinakertomus The Journey vie pelaajan jonnekin kauas kertoen tarinan yksitt\u00e4isest\u00e4 matkaajasta, on Valiant Hearts paikallaan oleva muistutus ihmisen l\u00e4hihistorian hirveyksist\u00e4 ja siit\u00e4 miten monella tapaa sodat voivat tavalliseen ihmiseen vaikuttaa. Vaikka peli kertoi eritt\u00e4in vaikuttavasti toisiinsa kietoutuvat tarinat yksitt\u00e4isist\u00e4 ihmisist\u00e4 suuren sodan keskell\u00e4, niin itse\u00e4ni peliss\u00e4 liikutti sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4t ajatusketjut. Voiko n\u00e4in toimivalla lajilla olla edes onnellista tulevaisuutta? Tietyll\u00e4 tapaa korkealle karanneet ajatukset loivat suurta kiitollisuudentunnetta omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja sit\u00e4 kautta her\u00e4ttiv\u00e4t (taas) suuria tunteita. P\u00f6yd\u00e4lle j\u00e4\u00e4htynyt kahvi ei jostain syyst\u00e4 harmittanut.<\/p>\n
Kuolema on peruuttamaton ja pysyv\u00e4 asia eik\u00e4 jonkin asian tai toisen ihmisen puolesta uhrautumista suurempaa omistautumista ole. Perheens\u00e4 kanssa tavalliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n vihdoin tottunut John Marston uhrasi oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 perheens\u00e4 tulevaisuuden turvaamiseksi ja onnistuikin siin\u00e4. H\u00e4n oli jo tovin yritt\u00e4nyt karistaa vanhaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta mit\u00e4 ilmeisimmin kyll\u00e4styi lopulta juoksemaan vanhaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 pakoon j\u00e4lkikasvunsa el\u00e4m\u00e4n vaarantaen. Mik\u00e4 voisikaan olla toisen ihmisen puolesta uhrautumista liikuttavampaa? No, esimerkiksi ep\u00e4onnistunut uhrautuminen, jossa henkil\u00f6 on jalona ajatuksena uskonut omalla teollaan pelastavansa toisen hengen, mutta toisin on k\u00e4ynyt. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 muuten melko valjun kuvan itselleni j\u00e4tt\u00e4neen Halo: Reachin<\/i> er\u00e4s v\u00e4livideo, jonka aikana k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi tunneskaalat onnistumisesta ep\u00e4toivoon. <\/p>\n