Rakastan tarinoita. Mik\u00e4li tarinan eteneminen on hieman massasta poikkeava, yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tai ajattelemaan yllytt\u00e4v\u00e4, olen siit\u00e4 kiinnostunut. Pelit ovat verraten muuhun ihmisen luomaan taiteeseen n\u00e4hden hyvin, hyvin nuori tarinankerrontav\u00e4line. Oikeastaan viimeisten vuosien aikana on, muidenkin kuin indieh\u00f6rh\u00f6jen toimesta, havahduttu pelien tarinankerronnalliseen ainutlaatuisuuteen. Ennen tarina lyk\u00e4ttiin niin sanottuna pakollisena pahana itse pelin kylkeen, mutta nyky\u00e4\u00e4n tarina ja juoni ovat entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 asemassa pelin kehityksess\u00e4.
\nEeppinen ja mielenkiintoinen tarina ei aina kuitenkaan tarkoita yht\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja toimivaa pelimekaniikkaa. Varmasti jokaiselle pelaajalle onkin joskus k\u00e4ynyt peli\u00e4 pelatessa niin, ett\u00e4 pelin tarina ja maailma ovat vaikuttaneet eritt\u00e4in mielenkiintoisilta ja j\u00e4nnitt\u00e4vilt\u00e4, mutta itse peli on pilannut hyv\u00e4n tarinan. Lopulta peli on j\u00e4\u00e4nyt vastenmielisen pelimekaniikan tai muuten vaan ep\u00e4mieluisan pelikokemuksen takia joko kokonaan kesken tai peli on kiskottu v\u00e4kisin kurkusta alas, jotta tarinan on saanut viety\u00e4 loppuun. Tilanne on harvinaisen ristiriitainen \u2013 tilannetta voisi verrata siihen, ett\u00e4 haluaisi nauttia Interstellarin<\/i> tarinasta, mutta joku k\u00e4y satunnaisesti sammuttelemassa TV:t\u00e4 ja heittelee pienill\u00e4 kivill\u00e4 katselijaa. Lis\u00e4ksi silloin t\u00e4ll\u00f6in kesken kohtausten katselijalle heitet\u00e4\u00e4n Sudoku-teht\u00e4v\u00e4 ratkaistavaksi, ennen teht\u00e4v\u00e4n ratkaisua leffa ei jatku.<\/p>\n