![](\"http:\/\/www.livegamers.fi\/upload\/newsmedia\/4bIynfskansi.jpg\")
\nNeed For Speed<\/i> -pelisarjan juuret ulottuvat pitk\u00e4lle 1990-luvun alkupuolelle. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 sarjassa on n\u00e4hty 26 erilaista julkaisua, ja sill\u00e4 on hallussaan Guinnessin maailmanenn\u00e4tys maailman myydyimp\u00e4n\u00e4 autopelisarjana. Mink\u00e4laisia teemoja, ideoita, kisamuotoja ja autoja n\u00e4iss\u00e4 peleiss\u00e4 on n\u00e4hty ja onko pelisarjalla en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 se ei olisi kokeillut?<\/p>\n
Startatkaa moottorinne<\/span><\/p>\n Sarjan ensimm\u00e4isiss\u00e4 peleiss\u00e4 keskityttiin antamaan pelaajille mahdollisimman autenttisia ajokokemuksia erin\u00e4k\u00f6isiss\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa. Sarja kylpi my\u00f6s rohkeasti katukisojen laittomalla puolella, sill\u00e4 poliisijahdit olivat keskeisess\u00e4 osassa sarjan alkuvaiheissa.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen NFS, The Need for Speed<\/i> julkaistiin jo vuonna 1994 yhteisty\u00f6ss\u00e4 amerikkalaisen autolehti Road & Trackin kanssa. Lehtiyhteisty\u00f6 antoi sarjan esikoiselle paljon tukea autojen k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja \u00e4\u00e4nien mallintamisessa.<\/p>\n The Need For Speed sekoitti tavanomaisten kierroskisojen sekaan pidempi\u00e4, rallip\u00e4tk\u00e4n tyyppisi\u00e4 kisoja, jotka olivat niin pitki\u00e4, ett\u00e4 pelin piti teknisten syiden vuoksi jakaa kisat kolmeen osaan. Hurjastelevat hemmot saattoivat jopa saada per\u00e4\u00e4ns\u00e4 poliisivoimat, joiden p\u00e4\u00e4asiallinen tarkoitus oli pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pelaaja keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Hurjastelun jatkuttua tarpeeksi, k\u00e4yntiin py\u00f6r\u00e4hti suorastaan korni v\u00e4livideo kertomaan, ett\u00e4 kaahailut oli nyt kaahailtu.<\/p>\n NFS-sarja on aina voinut retostella k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 aitoja autoja peliss\u00e4\u00e4n, ja ensimm\u00e4isen, hyvin realismiin pohjautuneen pelin j\u00e4lkeen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s arcademaisempaan kaahailuun tuntui hieman omituiselta. Vuoden 1997 Need For Speed II<\/i> oli huomattavasti arcademaisempi kilvanajopeli, jonka radoissa ei ollut en\u00e4\u00e4 katurallip\u00e4tki\u00e4, vaan jokainen rata oli oma kierroksensa. Kakkos-NFS pudotti my\u00f6s poliisit pois kuvioista, joten pelaaja pystyi keskittym\u00e4\u00e4n vain vastustajien ohitteluun.<\/p>\n NFS III: Hot Pursuit<\/i> toi poliisijahdit takaisin peliin omana pelimuotonaan nimelt\u00e4 Hot Pursuit, jossa pelaaja kisaa yht\u00e4 autoa vastaan yritt\u00e4en v\u00e4istell\u00e4 liikennett\u00e4, poliiseja ja muita esteit\u00e4, joita radoille heitet\u00e4\u00e4n. Poliisit pystyiv\u00e4t laittamaan teiden varsille piikkimattoja tai tiesulkuja, jotka hidastivat kilpurien matkaamista. Ekstraherkkuna PC-pelaajille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla jopa l\u00e4tt\u00e4jalan roolia. Kolmas NFS oli sarjan ensimm\u00e4inen, jossa pelaajat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t virittelem\u00e4\u00e4n autojaan kullekin radalle sopivaksi. <\/p>\n Nelj\u00e4s NFS menetti j\u00e4rjestysnumeron, mutta sai lis\u00e4nimekseen High Stakes<\/i> ja huomattavasti lis\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Pelin lis\u00e4nimi tuli uramoodin sis\u00e4ll\u00e4 olleesta erikoiskilpailumoodista nimelt\u00e4 High Stakes, jossa pelaaja ottaa mittaa yhdest\u00e4 autosta, joka on palkintona pelaajan voittaessa kisan. Jos pelaaja sattuu h\u00e4vi\u00e4m\u00e4\u00e4n kilvan, pelaaja menett\u00e4\u00e4 oman autonsa. High Stakes oli pelattavana my\u00f6s PlayStationilla kaksinpelin\u00e4, jos konsoliin yhdisti kaksi muistikorttia, joissa oli omat tallennuksensa. Kisan j\u00e4lkeen h\u00e4vinneen pelaajan muistikortilta pyyhittiin auto v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti pois.<\/p>\n High Stakes toi sarjaan my\u00f6s ensi kertaa vahingonmallinnusta, joka tosissaan vaikutti my\u00f6s autojen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Lunastuskuntoon asti autoja ei sent\u00e4\u00e4n saanut laitettua, mutta hajotettuaan esimerkiksi auton jousituksen, muuttui suoralla tiell\u00e4 pysyminenkin varsinaiseksi taiteiluksi.<\/p>\n Poliisitakaa-ajot olivat saaneet klassisen kilvanajon lis\u00e4ksi Getaway-moodin, jossa kaaharin piti pysytell\u00e4 poliisien ulottumattomissa tiettyyn aikarajaan saakka, poliisien yritt\u00e4ess\u00e4 ottaa kaaharia kiinni.<\/p>\n Viides NFS keskittyi Porsche-pornoon, sill\u00e4 peliss\u00e4 oli ajettavana ainoastaan Porscheja 1950-luvulta aina pelin julkaisuvuoteen 2000 asti. NFS: Porsche Unleashedin<\/i> vahvuudet piiliv\u00e4t sen erinomaisessa moninpeliss\u00e4, joka mahdollisti jopa 16 pelaajan samanaikaisen porscheilun. T\u00e4m\u00e4 tosin oli mahdollista vain PC-alustalla, sill\u00e4 Porsche-pelin PlayStation-version radat, autovalikoima ja musiikit erosivat huomattavasti PC-versiosta.<\/p>\n Porsche Unleashedissa oli kaksi erillist\u00e4 uramoodia. Factory Driver -pelimuoto istutti pelaajan Porschen testikuskin saappaisiin tekem\u00e4\u00e4n erilaisia testej\u00e4 ja haasteita pelin radoilla, l\u00e4htien pujotteluista ja aika-ajoista aina erin\u00e4k\u00f6isten stunttien tekemiseen. Evolution-moodi oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 perinteist\u00e4 uramoodia, jossa pelaajalle annetaan eteen kasa kilpasarjoja, joita voittamalla pelaaja p\u00e4\u00e4si aina uudempien ja uudempien Porsche-kisojen pariin.<\/p>\n NFS-pelien ensimm\u00e4inen aikakausi eksoottisten autojen esittelyalustana p\u00e4\u00e4ttyi PlayStation 2:n ja Xboxin tullessa kuvioihin. NFS: Hot Pursuit 2<\/i> jatkoi alkuper\u00e4isen Hot Pursuitin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 tuoden sarjan uudelle konsolisukupolvelle, muttei tarjonnut mit\u00e4\u00e4n todella uutta ja mullistavaa. NFS: HP2 oli ensimm\u00e4inen sarjan peli, joka ei en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt pelaajia istumaan autojen sis\u00e4lle, autenttisesti mallinnettujen rattien ja kojelautojen taakse.<\/p>\n Vauhdin tarve maan alla<\/span><\/p>\n NFS-sarja lanseerattiin uudelleen, pyrkimyksen\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti autolehden kanssa tehdyn pelin esittelyfiiliksest\u00e4 ja kohti 2000-luvun alussa automaailmaa villinnytt\u00e4 tuner-kulttuuria, jota inspiroi ensimm\u00e4inen Fast And Furious<\/i> -elokuva. Vuonna 2003 syntyikin Need For Speed: Underground<\/i>, joka toi pelisarjaan kokonaan uuden fiiliksen.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen lis\u00e4ys oli pelin uramoodi, jossa pelaaja sys\u00e4t\u00e4\u00e4n laittomien katukilpailujen maailmaan kliseisen, mutta sympaattisen tarinan siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Suurin mullistus oli kuitenkin mittavat mahdollisuudet tuunata eri autoja, l\u00e4htien eri moottorinosista ja ulottuen aina ulkoisiinkin osiin, konepeltej\u00e4 ja sivuripustuksia my\u00f6ten.<\/p>\n Underground toi kaksi uutta pelimoodia mukanaan. Driftaus oli ollut jo pitk\u00e4\u00e4n vakiokalustossa arcade-kisoissa, mutta realismiin pohjautunut Underground haastoi t\u00e4ss\u00e4 moodissa pelaajat vetelem\u00e4\u00e4n mahdollisimman paljon kahva edell\u00e4 radoilla, jotka oli suunniteltu nimenomaan sivuluisuttelua varten. <\/p>\n Sen lis\u00e4ksi Undergroundiin tuotiin mukaan kiihdytyskisat, joissa fokus siirtyi t\u00e4ydellisest\u00e4 mutkansy\u00f6misest\u00e4 enemm\u00e4n millisekunnintarkkaan vaihteiden vaihtamiseen ja oikea-aikaiseen nitrotteluun. Suorilla radoilla pelaajien ei tarvinnut varsinaisesti ohjata, mutta vastaantulevia autoja ja muita esteit\u00e4 piti v\u00e4istell\u00e4 valitsemalla vain oikea kaista.<\/p>\n Underground on yksi pelisarjan rakastetuimpia pelej\u00e4 \u2013 ja hyv\u00e4ll\u00e4 syyll\u00e4. Se toi kilpa-ajopeleihin jotain t\u00e4ysin uutta ja omaa, ja p\u00e4\u00e4sti pelaajat luomaan juuri itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 menopelej\u00e4. My\u00f6s pelituntuma oli likipit\u00e4en t\u00e4ydellinen.<\/p>\n Underground oli valtava hitti, joten EA p\u00e4\u00e4tti takoa rautaa sen ollessa kuumaa. Marraskuussa 2004 maailma n\u00e4ki NFS: Underground 2<\/i> -pelin, joka muutti alkuper\u00e4isen konseptia melko paljon. Nyt pelaajien piti k\u00f6r\u00f6tell\u00e4 kotteroidensa kanssa ymp\u00e4ri Bayview’n kaupunkia p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen uramoodissa valitsemaan kisoja.<\/p>\n N\u00e4in tuunaus oli saanut my\u00f6s lis\u00e4\u00e4 merkityst\u00e4, sill\u00e4 pelaaja p\u00e4\u00e4si ihastelemaan autoaan my\u00f6s kilpailujen ulkopuolella. Pelaaja saattoi viritell\u00e4 autonsa ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4 huomattavasti laajemminkin kuin ykk\u00f6sosassa. NFSU2 oli ensimm\u00e4inen peli, joka antoi mahdollisuuden kisailla katumaastureilla ja peliss\u00e4 oli omat erikoiskisansa puhtaasti n\u00e4it\u00e4 avomaan rahtilaivoja varten. N\u00e4it\u00e4 tankkeja pystyi virittelem\u00e4\u00e4n huomattavasti pidemm\u00e4lle kuin tavallisia pikkuautoja, antaen jokaiselle oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Xzbitille mahdollisuuden leikki\u00e4 auton pimppausta; konepeltiin sairaan nopeet lieskat, vaikkapa pinkit neonputket pohjaan, huikea stereosysteemi takakonttiin ja kruunataan kaikki ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisill\u00e4, mutta ultracooleilla takaperin aukeavilla ovilla.<\/p>\n Tunerointi jatkui vuoden 2005 NFS: Most Wantedissa<\/i>, jossa peliin oli j\u00e4lleen lis\u00e4tty poliisijahdit, joiden ymp\u00e4rill\u00e4 pelin juonikin spinnailee. NFSMW siirsi pelin tapahtumat keskiy\u00f6st\u00e4 kokop\u00e4iv\u00e4isiksi autoesittelyiksi, joissa pelaajan piti kerrytt\u00e4\u00e4 mahdollisimman kova sakkolappu p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen peliss\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n Pelin poliisivoimat olivat totta kai edenneet valovuosia sitten edellisist\u00e4 poliisileikeist\u00e4 ja tuunaaminen oli otettu n\u00e4iss\u00e4kin huomioon. Nyt pelaajan auto kerrytti sikailullaan Heattia ja mit\u00e4 enemm\u00e4n Heattia pelaaja ker\u00e4\u00e4, sen kovempaa kalustoa poliisivoimat laittavat pelaajan per\u00e4\u00e4n. Jos pelaaja sattuu livahtamaan karkuun, voi auton Heat-arvoa tiputtaa muuttamalla sen ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4 jollain tavalla.<\/p>\n NFSMW julkaistiin kaikille aikansa konsoleille, ja lopulta jopa Xbox 360 n\u00e4ki oman versionsa pelist\u00e4. Most Wanted oli profeetan lailla nimetty, sill\u00e4 peli oli toistaiseksi koko sarjan myydyin versio.<\/p>\n Vuosi 2006 n\u00e4ki loikkauksen taas seuraavalle konsolisukupolvelle, kun PlayStation 3 ja Wiikin olivat tulleet kuvaan mukaan. Need For Speed: Carbon<\/i> jatkoi tarinallisesti aivan Most Wantedin jalanj\u00e4ljiss\u00e4, mutta fiilis oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Undergroundia, sill\u00e4 kilvanajo oli palannut keskiy\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n Lis\u00e4ksi pelist\u00e4 oli karsittu kiihdytyskilpailut ja poliisillakin oli huomattavasti pienempi rooli. Kiihdytyskisojen tilalle peliin oli tuotu Canyon Eventit, jotka perustuvat Japanissa suosittuihin Touge-kilpailuihin. N\u00e4iss\u00e4 kisoissa tarkoitus on pysytell\u00e4 mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4 edell\u00e4 ajelevaa kuljettajaa ja mahdollisuuksien mukaan menn\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ohi. Jos ohitus tapahtui, pelaaja voitti automaattisesti. Vitsi on siin\u00e4, ett\u00e4 Canyon Eventit olivat usein jyrkill\u00e4 ja tiukkakurvisilla vuoristosolateill\u00e4, joissa tiell\u00e4 pysyminenkin vaati jo tuuria, puhumattakaan sitten kilvanajosta.<\/p>\n Peli oli kehitt\u00e4nyt my\u00f6s autojen tuunausmahdollisuuksia uuden Autosculpt-systeemin kanssa, joka antoi pelaajilla mahdollisuuden luoda kokonaan uusia ulkoisia osia autoihinsa. Carbonin jujuihin kuului my\u00f6s omanlaisensa Crew-systeemi, jolla pelaaja saattoi ottaa kisoihin apulaiskuskeja h\u00e4m\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n poliiseja, taklailemaan vastustajia tai n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 oikopolkuja.<\/p>\n Takaisin kaidalle polulle<\/span><\/p>\n Vuonna 2007 julkaistu NSF ProStreet<\/i> vei pelin takaisin laillisiin kilvanajoihin, jotka olivat olleet p\u00e4\u00e4roolissa jo NFS III:sta l\u00e4htien. T\u00e4ll\u00e4 kertaa ratasuunnittelufokus oli suljetuilla kilparadoilla, jotka olivat mukana jo NFSU2:ssa sivuroolissa.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 suunnittelup\u00e4\u00e4t\u00f6s teki pelist\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6llisesti torson, ja peli saikin pelisarjan toistaiseksi heikoimmat arvostelut. Autojen kontrollointi oli ep\u00e4realistista ja moni autoista yksinkertaisesti ohjautui huonosti. Sen lis\u00e4ksi pelin tuotantoarvoja kritisoitiin rankasti ja se n\u00e4kyi my\u00f6s pelin myyntiluvuissa. ”Ammattilaiskatu” ei myynyt lainkaan niin paljon kuin EA oli toivonut, joten sarja p\u00e4\u00e4tettiin palauttaa juurilleen laittomien katukisojen maailmaan.<\/p>\n Seuraavana vuonna NFS:n vuosijulkaisu oli saanut nimen Undercover<\/i>, ja poikkeuksellisesti peli oli saanut jopa 16 kuukautta kehitysaikaa. Pelin tarinassa pelaaja soluttautuu alamaailman autokisoihin ja tarina pallotteleekin melko kliseem\u00e4isesti kohtauksesta toiseen, eik\u00e4 tarina onnistunut oikein yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n kilvanajoa siihen, mit\u00e4 tarinassa tapahtui. Undercoveriin oli tuotu j\u00e4lleen visuaaliset vahingot entist\u00e4 paremmin esille, vaikkakaan vahingot eiv\u00e4t ilmeisesti vaikuttaneet autojen k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen.<\/p>\n Undercover kuitenkin j\u00e4i kauas kilpailijoidensa varjoon, sill\u00e4 vuoteen 2008 menness\u00e4 maailmalle oli puskettu jo esimerkiksi Rockstarin<\/i> kehittelem\u00e4 Midnight Club: Los Angelesin<\/i> kaltaisia huippuunsa viritettyj\u00e4 katukaasutteluita, johon verrattuna Undercover kiihtyi ja k\u00e4ytt\u00e4ytyi kuin neuvostoliittolaisvalmisteinen pikkuauto.<\/p>\n NFS: Undercover sai my\u00f6s paljon haukkuja pelin helppoudesta, sill\u00e4 kaukana olivat ne p\u00e4iv\u00e4t, jolloin pelaajat joutuivat puikkelehtimaan l\u00e4pi ruuhkaisten pikkukatujen. Undercoverissa tiet olivat leveit\u00e4 ja liikennett\u00e4 oli kuin Kihni\u00f6n keskustassa sunnuntaiaamuna kello 6.47.<\/p>\n Vuotta my\u00f6hemmin NFS siirtyi takaisin suljetuille touring-radoille, kun Shift<\/i> puskettiin markkinoille. ProStreetin jatko-osana n\u00e4hty peli k\u00e4ytt\u00e4ytyi edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 paljon paremmin ja realistisemmin, eik\u00e4 Shiftiss\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lleliimattua tarinamoodia.<\/p>\n Shift sai paremman vastaanoton kuin kaksi edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4, mutta t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kuluttajat ja arvostelijat nostelivat kulmakarvojaan kohti hiusrajaa, sill\u00e4 sarja oli menett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 identiteettins\u00e4 ja sit\u00e4 kautta kiinnostavuutensa. Vuonna 2009 pelimaailmaan oli puskettu jo Forza Motorsport<\/i>, jotka Gran Turismon<\/i> kanssa dominoivat realististen ajosimulaattoreiden markkinaa miten halusivat. Katukisojen puolella NFS oli menett\u00e4nyt otteensa jo kauan sitten, ja tilalle oli tullut muita kilpailijoita, Burnout Paradisest\u00e4 ja Rockstarin Midnight Clubista l\u00e4htien.<\/p>\n Quo vadis, Need For Speed?<\/span><\/p>\n NFS p\u00e4\u00e4tti ottaa sen suunnan, mihin jokainen suunnaton pelisarja tuntuu ottavan \u2013 massiivimoninpeliin. Vuoden 2010 Need For Speed: World<\/i> julkastiin ilmaispelin\u00e4 puhtaasti PC-alustalle, ja se oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kopio NFS Carbonista ja Most Wantedista. Peli sai hieman ristiriitaisen vastaanoton \u2013 moninpeli\u00e4 kehuttiin kyll\u00e4 vuolaasti, mutta pelin kaupunkiosio tuntui l\u00e4hinn\u00e4 hankalasti toteutetulta moninpelivalikolta.<\/p>\n Pelill\u00e4 oli faninsa, ja kahdessa vuodessa se oli ker\u00e4nnyt jo 20 miljoonaa rekister\u00f6itynytt\u00e4 kokeilijaa. NFS: World heilautti viimeisen kerran ruutulippua lukuisten muiden EA:n ilmaispelien kanssa t\u00e4m\u00e4n vuoden kes\u00e4kuussa, mutta verkkoon on ilmestynyt fanipatcheja, joilla peli\u00e4 pystyy edelleen pelaamaan.<\/p>\n Pelisarja jatkoi hortoiluaan ja eksyi vanhoille juurilleen, kun my\u00f6hemmin samana vuonna julkaistiin seuraava konsoli-NFS, t\u00e4ll\u00e4 kertaa vanhoja aikoja muistellen nimell\u00e4 Hot Pursuit<\/i>. Kyseinen peli oli sarjalle varsinainen virtapiikki, sill\u00e4 kriitikot rakastuivat peliin, ja sen myynti yll\u00e4tti jopa EA:n. Criterion Gamesin<\/i> ensikosketus sarjaan palautti NFS:n niille juurille, jossa se oli parhaimmillaan, sill\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 aikaa pelaaja p\u00e4\u00e4stettiin mukaan eeppisiin poliisijahteihin lain molemmille puolille. En\u00e4\u00e4 pelaajat eiv\u00e4t ole ranteet rasvaisina tuunailemassa autojaan, vaan valikoimassa itselleen kulkupeli\u00e4 maailman huikeimpien autouutuuksien joukosta \u2013 aivan kuin silloin joskus 1990-luvulla!<\/p>\n Ensi kertaa sarjan historiassa, NFS oli saanut lisenssit my\u00f6s liikennevirrassa soljuville autoille. Eli nyt kun huolella valitsi sen k\u00e4sintehdyn Lamborghinin ja ruttasi sen rusinaksi viattoman ohikulkijan kanssa, sai ihastella my\u00f6s sit\u00e4 ohikulkijan k\u00e4rry\u00e4, joka saattoi olla oikea Nissan, Chevrolet tai Porsche. Useimmiten kuitenkin eteen veti Audi, koska, no. Kaikkihan sen tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 saksalaisten autojen puikoissa ne liikenteen itsekeskeisimm\u00e4t kuljettajat ovat.<\/p>\n Hot Pursuitiin oli lis\u00e4tty my\u00f6s Autolog-ominaisuus, joka toimi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kuin pelin sis\u00e4inen Facebook. Autolog oli my\u00f6s vahvasti mukana vuoden 2011 Shift 2: Unleashedissa<\/i>, joka nimest\u00e4\u00e4n huolimatta on t\u00e4ysiverinen NFS-sarjan j\u00e4sen.<\/p>\n Henkil\u00f6kohtaisesti en tosin ymm\u00e4rr\u00e4 miksi NFS piti t\u00e4h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 pelin tuottaja Marcus Nilssonkin<\/b> my\u00f6nsi NFS-sarjan hengen olevan enemm\u00e4n arcademaisempi, kun taas Shift 2: Unleashed t\u00e4ht\u00e4si realistisempaan suuntaan.<\/p>\n PlayStation 3- ja Xbox 360 -kausi oli pikkuhiljaa k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 kohti iltaa, joten kehitt\u00e4jill\u00e4 olisi luullut olevan k\u00e4siss\u00e4\u00e4n jo kaikki temput kiert\u00e4\u00e4 konsolien rautarajoituksia, mutta Shift 2 onnistui silti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n jaetun ruudun moninpelin pois pelist\u00e4\u00e4n. Johtava suunnittelija Andy Tutor<\/b> puolusteli t\u00e4t\u00e4 sill\u00e4, ett\u00e4 peliin oli lis\u00e4tty esimerkiksi toisen auton per\u00e4ss\u00e4 aiheutuvan imun kaikki pienetkin sivuvaikutukset soranlentelyst\u00e4 l\u00e4htien, joten jaetun ruudun moninpeli oli mahdoton tehd\u00e4. Jokainen olkoon t\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 mit\u00e4 mielt\u00e4 haluaa.<\/p>\n EA Black Box<\/i> sai viimeisen mahdollisuutensa tehd\u00e4 NFS-pelej\u00e4 vuonna 2011, jolloin se kehitti NFS: The Runin<\/i>. Pelin tarina on ohjattu eritt\u00e4in elokuvamaisesti, sill\u00e4 sen ohjaajana toimi Michael \u201dR\u00e4j\u00e4hdyserotiikka\u201d Bay<\/b>.<\/p>\n Pelin idea on silti oivaltava ja aika pitk\u00e4lle ennenkokeilematon. Pelin juoni on se, ett\u00e4 sanfranciscolainen mekaanikko on velkaa mafialle, joka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 laittaa mekaanikon \u00f6ljynvaihtoon. Mekaanikko pakenee laittoman katukisan merkeiss\u00e4, jonka l\u00e4ht\u00f6piste on San Franciscossa ja maaliviiva New York Cityss\u00e4. Panokset ovat kovat, sill\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen mukaan 210 auton kisaan, mekaanikon pit\u00e4\u00e4 ottaa lis\u00e4\u00e4 lainaa, jonka t\u00e4m\u00e4 lupaa maksaa voittorahoista takaisin.<\/p>\n Peli sai ristiriitaisen vastaanoton. Toisaalta sen kornia tarinavetoisuutta arvostettiin, ja moni media olisikin toivonut pelin olevan entist\u00e4kin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 vastaavankaltaista kilpailua kuvannutta elokuvaa Cannonball Run<\/i>. NFSTR:n yksinpelikampanjan voi kuitenkin l\u00e4p\u00e4ist\u00e4 alle kolmessa tunnissa, joten ansaitusti moni media antoikin aiheesta haukut. Sen lis\u00e4ksi pelin teko\u00e4ly tuntui monessa kohdassa joko puhtaasti huijaavan tai toimivan aivan liian kire\u00e4ll\u00e4 kuminauhalla.<\/p>\n Criterionin Tarve Ulospolttonopeuteen<\/span>: <\/p>\n Vuoden 2012 E3-messuilla Criterion Games -pelistudion johtaja Alex Ward<\/b> ilmoitti, ett\u00e4 Criterion Games olisi vastaisuudessa suuressa roolissa tulevien NFS-pelien suunnittelussa. Criterion ei ottaisi koko vastuuta sarjan tulevaisuudesta, mutta studio olisi v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin konsultointihommissa jatko-osien suhteen.<\/p>\n Criterionin seuraava NFS-julkaisu olikin uusi versio Most Wantedista, jossa oli erinomaiset moninpelimoodit, mutta jonka yksinpeli j\u00e4i harmillisen torsoksi, sill\u00e4 halutessaan pelaaja saattoi k\u00e4yd\u00e4 avaamassa kaikki autot vain k\u00f6r\u00f6ttelem\u00e4ll\u00e4 niiden luokse. Moninpelin\u00e4 Most Wantedin 2012-versio oli eritt\u00e4in kehuttu ja sai jopa Spikelt\u00e4 vuoden autopelin palkinnon.<\/p>\n Tosin, Most Wantedin voittokulku tyss\u00e4si siihen, kun arvostelijat muistivat huomauttaa, ett\u00e4 yksinpelin\u00e4 peli muistutti aavemaisen paljon firman edellist\u00e4 Burnout-peli\u00e4. Most Wanted otettiinkin huomattavasti paremmin vastaan kuin The Run, joten oli loogista antaa Criterionin jatkaa NFS-sarjan kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4, sill\u00e4 brittistudiolla tuntui olevan homma hanskassa.<\/p>\n Vuosi 2013 toi mukanaan NFS Rivalsin<\/i>, joka oli kehittyneempi versio edellisest\u00e4 Most Wantedista. Jo Hot Pursuitissa Criterion oli onnistunut luomaan kaksi erillist\u00e4 kampanjaa poliiseille ja katukisaajille, ja Rivals teki saman tempun. Yksinpelin lis\u00e4ksi NFSR onnistui nivomaan itseens\u00e4 saumattomasti verkkopelin. Rivalsin s\u00e4\u00e4moottori oli my\u00f6s yksi viime vuosien kehutuimpia. NFSR oli my\u00f6s ensimm\u00e4inen t\u00e4lle konsolisukupolvelle tuotu Need For Speed.<\/p>\n
<\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a> <\/a><\/p>\n