Lasten pelaaminen on her\u00e4tt\u00e4nyt viime p\u00e4ivin\u00e4 keskustelua sen j\u00e4lkeen, kun Helsingin Sanomissa aihetta kolumnin mittaisesti k\u00e4siteltiin. Livegamersin Spesi<\/b> kantoi kortensa kekoon artikkelin muodossa.
\nPelien syytt\u00e4minen lasten ja nuorten huonoista el\u00e4m\u00e4ntavoista ja liikkumattomuudesta on laiskaa ja asioiden mustavalkoistamista. Olipa kyse sitten perheen vanhemmista, toimittajasta, urheiluseuran vet\u00e4j\u00e4st\u00e4 tai poliitikosta, niin yksi asia on aina vakio: pelej\u00e4 syytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 huomion saa k\u00e4tev\u00e4sti ohjattua pois omasta tekemisest\u00e4, eik\u00e4 peiliin tarvitse taaskaan vilkaista. Kaikkein suurimmissa ongelmissa tuntuvat olevan ne perheet, joissa erilaisia peli- ja viihdelaitteita on, mutta vanhemmat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niist\u00e4 tai niiden peleist\u00e4 itse sen enemp\u00e4\u00e4 tied\u00e4. Lapsi tekee tietokoneella jotain, mutta vanhempi ei tied\u00e4 mit\u00e4, ja sek\u00f6s kalvaa takaraivossa. <\/i><\/p>\n