{"id":18268,"date":"2005-06-20T22:17:42","date_gmt":"2005-06-20T19:17:42","guid":{"rendered":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/spikeout-battle-street\/"},"modified":"2005-06-20T22:17:42","modified_gmt":"2005-06-20T19:17:42","slug":"spikeout-battle-street","status":"publish","type":"reviews","link":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/spikeout-battle-street\/","title":{"rendered":"Spikeout: Battle Street"},"content":{"rendered":"

Sivuttaisvieriv\u00e4t 2D-m\u00e4tkinn\u00e4t olivat joskus kova sana. Kenties kaikkein kuuluisin on Double Dragon -sarja, mutta Sega<\/i>n julkaisema ja Amusement Vision<\/i>in kehitt\u00e4m\u00e4 Spikeout: Battle Street<\/b> ammentaa Megadrivelle 90-luvun alussa ilmestyneen Streets of Ragen perinn\u00f6st\u00e4. Kyseinen peli muistetaan erityisesti Yozo Koshiron tunnelmallisesta musiikista. Valitettavasti aika ei ole en\u00e4\u00e4 t\u00e4ll\u00e4iselle pelille otollinen.
\nVoimalla muskelimiehen<\/span><\/p>\n

Kymmenen vuotta on kulunut siit\u00e4 kun Spike-tiimi (Sega ei halua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 negatiivista jengi-sanaa) antoi dunkkuun Inferno-tiimille ja p\u00e4ihitti heid\u00e4t, vallaten Diesel Townin kadut. Infernon j\u00e4ssik\u00e4t eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet menn\u00e4 vihanhallintakurssille, ja nyt heid\u00e4n pomonsa Michael tuo joukkonsa j\u00e4lleen kaduille. Sankarillisen dunkuttajan Spiken ollessa poissa homman hoitaa h\u00e4nen poikansa Spike nuorempi. Isukki on kuuluisa, joten pojalta odotetaan paljon. Ainakin hauis on hauen kokoinen kuten kaikilla muillakin pelin henkil\u00f6ill\u00e4. Ei t\u00e4ll\u00e4iseen tarinaan tai k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 dialogia suoltaviin muskelimasoihin (wrestling?) oikein osaa samaistua, eik\u00e4 jutulla ole edes camp-arvoa. S\u00e4\u00e4litt\u00e4\u00e4 ihan kaavoihin kangistuneiden suunnittelijoiden puolesta. Niin ja miksi ne naiset aina n\u00e4yttelev\u00e4t maitorauhasiaan? Teinipojat hiljaa siell\u00e4 takana.<\/p>\n

Spikeoutin ymp\u00e4rist\u00f6t ovat tyhji\u00e4 muista kuin vihollisista ja homma etenee putkessa. Hahmoissa on hieman yrityst\u00e4, mutta niiden animaatio on k\u00f6mpel\u00f6\u00e4. Vanhentunut grafiikka vesitt\u00e4\u00e4 yhden n\u00e4iden pelien vieh\u00e4tysvoiman tuojan. Musiikki on toistavaa jumputusta tai tympe\u00e4\u00e4 teknoa, joihin Sega tuntuu mieltyneen. Efektipuolen hoitaa l\u00e4hinn\u00e4 macho mies\u00e4\u00e4ni, jonka jatkuva k\u00e4ytt\u00f6 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 hilpeytt\u00e4. Vaikka ulkoasu on mit\u00e4 on, peli latailee usein ja hartaasti. Pienen p\u00e4tk\u00e4n ja parinkymmenen vihollisen m\u00e4tt\u00e4misen j\u00e4lkeen peli lataa uuden p\u00e4tk\u00e4n. Pelist\u00e4 l\u00f6ytyy kattava tilastointi, nippelitiedon ker\u00e4\u00e4j\u00e4t saavat muun muassa tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 hahmoa ovat k\u00e4ytt\u00e4neet eniten prosenteissa mitattuna.<\/p>\n

\u00c4l\u00e4 itke, ole retro<\/span><\/p>\n

Yksinpeli ei kauaa kest\u00e4. Pelaaja joko kyll\u00e4styy t\u00e4ll\u00e4iseen roskaan tai ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isemmin pelaa homman loppuun muutamassa tunnissa. Keinotekoisena pelinpident\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimii retrosti se, ett\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen pelaaja passitetaan armottomasti koko kent\u00e4n alkuun. Mill\u00e4 vuosikymmenell\u00e4 Sega el\u00e4\u00e4? Pelattavuuden osalta peli tuntuu kehnolta kolikkopelilt\u00e4, ja seh\u00e4n Spikeout alunperin vuonna 1998 olikin. Arcademainen jatkuva pisteidenlasku ja aikarajoitus vahvistavat t\u00e4t\u00e4 tunnetta.Vihollisten iskuja ei voi kunnolla torjua, joten ainoa keino on iske\u00e4 ensin. Perusliikkeisiin kuuluvat ly\u00f6minen, potku, heitto ja mahdollisten aseiden, kuten sorkkarautojen k\u00e4ytt\u00f6. Hy\u00f6kk\u00e4ys on paras puolustus, opettaa Sega-set\u00e4. <\/p>\n

Erikoisliikkeen teko on ainoa pelastus isomman lauman keskell\u00e4. mutta niit\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 vain rajallisesti. Hy\u00f6kk\u00e4\u00e4minenk\u00e4\u00e4n ei oikein innosta, sill\u00e4 sen verran t\u00f6nkk\u00f6j\u00e4 useimmat pelin tappelijoista ovat. Erityisesti potkut tuntuvat l\u00e4htev\u00e4n viiveell\u00e4, hyppypotkuista puhumattakaan. T\u00e4m\u00e4 ei sovi muuten arcademaiseen menoon. Tehokkain kombo on x-napin painaminen kuusi kertaa per\u00e4kk\u00e4in. Kiehtovaa. Yksinpelin parhaana puolena mainittakoon avattavien hahmojen runsaus, mutta hahmoilla ei ole suuria eroja.<\/p>\n

Japskit tukkanuottasilla<\/span><\/p>\n

Tarinavetoisen yksinpelin lis\u00e4ksi Spikeout sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 1-4 pelaajan yhteisty\u00f6pelimuodon jaetulla ruudulla, system linkill\u00e4 tai Livess\u00e4. Jaetulla ruudulla grafiikka puuroutuu hieman, ja kamera ei aina oikein pysy mukana. Yll\u00e4tt\u00e4en peli ei lagaa Livess\u00e4. Vaikka pelaajia on maksimissaan vain nelj\u00e4, odotin ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4kin puoli k\u00e4mm\u00e4tt\u00e4isiin. Moninpeli toimii samoin kuin yksinpeli sis\u00e4lt\u00e4en my\u00f6s samat kent\u00e4t, mutta nyt vaikeustasoa sun muuta voi s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4. Kentti\u00e4 ei ole montaa, joten pelattava j\u00e4\u00e4 v\u00e4hiin. Fanaattinen m\u00e4tkint\u00e4intoilija ja h\u00e4nen uskollinen seuraajansa voivat saada t\u00e4st\u00e4 jotain iloa, vaikka kyseess\u00e4 on itse pyh\u00e4 yksinkertaisuus pelattavuuden saralla. Pelaajia on riitt\u00e4v\u00e4sti, kyll\u00e4kin l\u00e4hinn\u00e4 japanilaiset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan liikkeell\u00e4. T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 tilaisuus saada japanilainen kaverilistalle!<\/p>\n

Yhteenveto<\/span><\/p>\n

Spikeout: Battle Street oli totaalinen pettymys. Ikimuistoisen Streets of Ragen yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 odotin pelilt\u00e4 paljon enemm\u00e4n, vaikka huhujen mukaan pelin oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 ilmesty\u00e4 Dreamcastille jo viisi vuotta sitten. Pelkk\u00e4 toimiva Live-osuus ei riit\u00e4 korvaamaan tympe\u00e4\u00e4 yksinpeli\u00e4, kehnoa musiikkia, kliseist\u00e4 tarinaa eik\u00e4 varsinkaan kankeaa taistelusysteemi\u00e4. Kaikesta huolimatta useat t\u00e4m\u00e4n genren yst\u00e4v\u00e4t ovat pelin Live-puoleen tyk\u00e4styneet. Spikeoutin my\u00f6t\u00e4 usko genren uuteen nousuun alkaa hiipua.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sivuttaisvieriv\u00e4t 2D-m\u00e4tkinn\u00e4t olivat joskus kova sana. Kenties kaikkein kuuluisin on Double Dragon -sarja, mutta Segan Spikeout: Battle Street ammentaa Megadrivelle 90-luvun alussa ilmestyneen Streets of Ragen perinn\u00f6st\u00e4. Kyseinen peli muistetaan erityisesti Yozo Koshiron tunnelmallisesta musiikista. J\u00e4ik\u00f6 Spikeoutista k\u00e4teen muuta kuin piikkej\u00e4?<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews\/18268"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/reviews"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=18268"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=18268"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=18268"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=18268"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}