{"id":18388,"date":"2007-05-10T09:42:31","date_gmt":"2007-05-10T06:42:31","guid":{"rendered":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/guitar-hero-ii\/"},"modified":"2007-05-10T09:42:31","modified_gmt":"2007-05-10T06:42:31","slug":"guitar-hero-ii","status":"publish","type":"reviews","link":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/guitar-hero-ii\/","title":{"rendered":"Guitar Hero II"},"content":{"rendered":"

Vuonna 2003 PlayStation toi olohuoneeseen alakerran naapureiden painajaisen: tanssimaton. Yksinkertainen, nuolilla varustettu l\u00e4pysk\u00e4, jonka p\u00e4\u00e4ll\u00e4 hypit\u00e4\u00e4n musiikin tahtiin. Sen j\u00e4lkeen musiikkipelej\u00e4 on ilmestynyt tiuhaan tahtiin. Tanssimaton lis\u00e4ksi konsoliin liitett\u00e4viksi oheisv\u00e4lineiksi ovat ilmestyneet mm. bongorummut, mikrofoni sek\u00e4 kitara. Viimeksi mainittu on vihdoin saatu my\u00f6s X360:lle pitk\u00e4n odotuksen j\u00e4lkeen. Onko muovir\u00e4mpyttimest\u00e4 sitten mihink\u00e4\u00e4n?
\nL\u00f6yd\u00e4 sis\u00e4inen sankarisi<\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4inen Guitar Hero julkaistiin PlayStation 2:lle vuonna 2005. Peli l\u00f6ysi heti laajan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4joukon ja vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 samalle alustalle ilmestyi pelin toinen osa. Xbox 360:lle alettiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti odottaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 kyseisest\u00e4 pelist\u00e4. Kun peli vihdoin ilmestyi kauppoihin, paljastui se odottamisen arvoiseksi. <\/p>\n

Paketissa tulee mukana valkoinen Gibson X-plorer \u0096mallinen kitara, joka kytket\u00e4\u00e4n USB-porttiin. Pelaajien keskuudessa oli toive langattomasta kitarasta, mutta johtuen erin\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4 eri yhti\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4, se on toistaiseksi yh\u00e4 vain toive. Yli 70 biisin kappalelista on kasvanut PS2-versiosta yhdeks\u00e4ll\u00e4 ja grafiikka on nostettu HD-tasolle tukien 1080p-formaattia. Merkitt\u00e4vin lis\u00e4ys X360-versiossa on Liven mahdollistama uusien kappaleiden lataaminen Kauppapaikalta. My\u00f6s Scoreboard on n\u00e4kyviss\u00e4 Liven kautta.<\/p>\n

Pelin idea on yksinkertainen: n\u00e4yt\u00f6lle virtaa musiikin tahdissa eri v\u00e4risi\u00e4 pallukoita, jotka vastaavat kitaran kaulassa olevaa viitt\u00e4 v\u00e4rillist\u00e4 fret-nappia. Niit\u00e4 painetaan oikeaan aikaan yhdess\u00e4 soittopalkin kanssa, aivan kuten oikeassakin kitarassa t\u00e4ytyy ensin painaa kielt\u00e4 tietyst\u00e4 kohtaa ja sen j\u00e4lkeen soittaa sit\u00e4. Sen lis\u00e4ksi k\u00e4den ulottuvilla on my\u00f6s whammy-vipu, jota painamalla saadaan aikaan vibrato. Valikoissa on mahdollisuus s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00f6lle ilmestyv\u00e4t pallukat k\u00e4\u00e4nteisiksi, jolloin kitaran voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 toisin p\u00e4in ja vasenk\u00e4tisen soitto helpottuu. Tosin whammy-vivun k\u00e4ytt\u00f6 on sijoittelustaan johtuen hieman hankalampaa vasenk\u00e4tisille. Kitarassa on my\u00f6s sensori, joka tunnistaa kitaran pystyyn nostamisen. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, kun halutaan laukaista peliss\u00e4 oleva Star Mode, joka saa valot vilkkumaan, tuplaa pistekertoimet ja villiinnytt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6n. Se on k\u00e4tev\u00e4 silloin, kun meinaa lent\u00e4\u00e4 keikalta pihalle.<\/p>\n

Yksinpeliss\u00e4 voi pelata joko uraa, jossa asteittain siirryt\u00e4\u00e4n vaikeampiin kappaleisiin ja isommille esiintymislavoille, tai sitten pikapeli\u00e4, jossa valitaan uran kautta avattu kappale ja soitetaan se halutulla vaikeustasolla. Mik\u00e4li joku kappale on liian vaikea, sit\u00e4 voi halutessaan harjoitella. Moninpeliss\u00e4 soitetaan joko kaverin kanssa, tai kaveria vastaan. Valittavana on lead-kitara tai basso\/komppikitara riippuen kappaleesta. <\/p>\n

Kalpene Jimi Hendrix<\/span><\/p>\n

Nyt kun pelin kulku ja oheislaitteet on esitelty, voidaan siirty\u00e4 itse asiaan. Jumantsuikka mik\u00e4 peli! Kitara istuu hyvin k\u00e4teen, joskin pienisormiselle ihmiselle saattaa fret-nappuloiden koko tuottaa vaikeuksia, pikkusormi kun ei meinaa veny\u00e4 tarpeeksi pitk\u00e4lle. Noin pienet ongelmat eiv\u00e4t kuitenkaan tunnelmaa latista. <\/p>\n

Mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4r\u00e4yt\u00e4n kitarani soimaan v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siit\u00e4, etten tunnista suurinta osaa kappaleista, eik\u00e4 sill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4k\u00e4\u00e4n. Kappaleet oppii nopeasti ja vaikka rokista ei juuri v\u00e4litt\u00e4isik\u00e4\u00e4n, niin meininki\u00e4 se ei v\u00e4henn\u00e4. Kitaran soittaminen toimii kuin suodattimena, jolloin musiikkimaulla ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4; rokki kuulostaa todella hyv\u00e4lt\u00e4 silloin, kun sit\u00e4 itse soittaa.<\/p>\n

Kolmella fretill\u00e4 soitettava helppo taso on nopeasti pelattu l\u00e4pi ja t\u00e4m\u00e4 lavojen kitarasankari hehkuttaa kyvykkyytt\u00e4\u00e4n. Liian isoksi ei ego p\u00e4\u00e4se kasvamaan, sill\u00e4 seuraavalla vaikeustasolla alkavat jo muutaman helpohkon kappaleen j\u00e4lkeen sormet kramppaamaan ja \u00e4rr\u00e4p\u00e4\u00e4t lentelem\u00e4\u00e4n. Puhumattakaan siit\u00e4, kun pelataan vaikealla tasolla, jossa viides fretti otetaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja sormiaan joutuu siirtelem\u00e4\u00e4n ja tekem\u00e4\u00e4n s\u00e4veljuoksutuksia. Extreme-tasolla en p\u00e4\u00e4ssyt edes lavalle, kun piti jo poistua. T\u00e4htielkeet palautuvat nopeasti minimaalisiin mittoihin, kun ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oman fyysisen vajavuutensa. Pikkurilli tuntuu ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iselt\u00e4 ulokkeelta, joka ei tottele aivojen l\u00e4hett\u00e4mi\u00e4 komentoja. Mit\u00e4 vaikeampiin kappaleisiin menn\u00e4\u00e4n, sit\u00e4 enemm\u00e4n suoni pullistuu p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja kuvaruudulla heiluva hahmo saa kuulla kunniansa. Kitara vinkuu virhepainalluksista ja h\u00e4vett\u00e4\u00e4, kun raiskaan hienoja kappaleita kammottavalla r\u00e4pellyksell\u00e4ni. Yleis\u00f6 buuaa minut oikeutetusti pois lavalta.<\/p>\n

Turhautumia ja hurmiota<\/span><\/p>\n

Jokaisen soitetun kappaleen j\u00e4lkeen tulee lehtiarvostelu, josta n\u00e4kee monenko t\u00e4hden show tuli vedetty\u00e4. T\u00e4hti\u00e4 on turhaan laitettu viisi, sill\u00e4 alle kolmen on mahdotonta p\u00e4\u00e4st\u00e4; yleis\u00f6 heitt\u00e4\u00e4 pihalle ennen sit\u00e4. Uraa pelattaessa normaalilla vaikeustasolla tai vaikeammalla, t\u00e4hdist\u00e4 saa my\u00f6s rahaa jolla voi ostaa mm. uusia kitaroita, hahmoja ja indie-kappaleita. Mit\u00e4 paremmin soittaa, sit\u00e4 enemm\u00e4n ansaitsee \u0096 loogista. <\/p>\n

Vaikeustasoilla eteenp\u00e4in siirrytt\u00e4ess\u00e4 tulee v\u00e4hitellen tunne, kuin soittaisi oikeasti kitaraa. Se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 osaisi oikeasti soittaa, mutta sellaisen tunteen aikaan saaminen kertoo jotain pelin luomasta immersiosta. Peliss\u00e4 huomaa my\u00f6s selv\u00e4sti kehittymisens\u00e4, mik\u00e4 on todella palkitsevaa. <\/p>\n

Peli aiheuttaa helposti \u00e4rsyyntymist\u00e4 silloin, kun ei osaa. Etenkin juoksutukset ovat niin vaikeita, ett\u00e4 niit\u00e4 on pakko harjoitella erikseen. Onneksi harjoittelussa voi valita tietyn kohdan kappaleesta ja nopeutta voi laskea huomattavasti. Tavalliselle, mit\u00e4\u00e4n soitinta osaamattomalle sohvaperunalle, peli vaikeutuu turhan nopeasti. Varsinkin juoksutuksia tulee liian v\u00e4h\u00e4n normaalitasolla, kuin my\u00f6s viidennen napin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Vaikealle tasolle siirrytt\u00e4ess\u00e4 kaikki tulee kerralla niskaan eik\u00e4 voi muuta kuin nostaa k\u00e4det pystyyn.<\/p>\n

Soittajien \u00e4\u00e4ni- ja liikesynkat ovat enimm\u00e4kseen kohdallaan. Laulaja on ovelasti piiloutunut mikrofonin taakse ja rumpali jyskytt\u00e4\u00e4 kannuja oikeaan rytmiin. Basisti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ZZ Topin ukolta ja se riitt\u00e4\u00e4. Syntikan soittaja on kuitenkin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kauhistus, joka iskee molemmilla k\u00e4sill\u00e4 koskettimia tasatahtiin kuin puolitoistavuotias kanttori. Oman kitaristin soitto on tehty aivan viimeisen p\u00e4\u00e4lle tarkasti, kaikki soolotkin se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 soittavan nuotilleen. Pelattavilla hahmoilla ei oikeastaan ole mit\u00e4\u00e4n muuta virkaa kuin erilaiset lavaesiintymiset ja soiton aikana n\u00e4kyv\u00e4t kuvioidut taustat, joissa v\u00e4ririnkulat liikkuvat. Lavaesiintymisi\u00e4 ei kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n ehdi katsomaan, ja yhden hahmon kitaran v\u00e4rit ovat sellaisia, ett\u00e4 Star Modessa on hankala n\u00e4hd\u00e4 ollenkaan rinkuloita niiden sulautuessa t\u00e4ysin taustaan. Star Mode v\u00e4lkkyy my\u00f6s v\u00e4lill\u00e4 niin r\u00e4v\u00e4k\u00e4n strobomaisesti, ett\u00e4 en ihmettelisi, jos joku saisi joskus pienen epileptisen kohtauksen.<\/p>\n

Hunajaa korville<\/span><\/p>\n

Pelin \u00e4\u00e4nimaailma on aivan erinomainen! Kappaleet ovat hyvi\u00e4 ja loistavasti toteutettuja. Indie-kappaleita lukuun ottamatta l\u00e4hes kaikki hitit ovat covereita ja hyvin soitettuja. Indie-biisit ovat p\u00e4\u00e4asiallisesti melko \u0094diiba-daabaa\u0094, mutta kyll\u00e4 muutama helmikin mahtuu joukkoon. Toisinaan my\u00f6s \u00e4\u00e4nitasot eri indie-kappaleiden v\u00e4lill\u00e4 ovat hieman pieless\u00e4.<\/p>\n

Yleis\u00f6n reaktiota, b\u00e4ndin sek\u00e4 oman kitaran suhdetta toisiinsa voi s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4, ja totta kai asteikolla 0-11. N\u00e4in hyvin toteutettua \u00e4\u00e4nimaailmaa ei miss\u00e4\u00e4n muussa peliss\u00e4 ole. Tosin peli perustuu musiikkiin, joten jos t\u00e4m\u00e4 ei ole kohdallaan, niin mik\u00e4 sitten? <\/p>\n

Kauppapaikan tarjonta on toistaiseksi viel\u00e4 pient\u00e4. Paljon keskustelua on aiheuttanut ladattavan sis\u00e4ll\u00f6n hintapolitiikka. Kolmesta kappaleesta joutuu pulittamaan 500 MSP. Hinta tuntuu suurelta, mutta sille ei yksinkertaisesti voi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tekij\u00e4noikeuskustannukset ovat huomattavat. Levy-yhti\u00f6t ovat tunnetusti rahanahneita, mutta kukapa nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ei olisi? <\/p>\n

No en varmaan soittanut huonommin! T\u00e4ss\u00e4 on joku bugi<\/span><\/p>\n

Guitar Hero 2 on ehdottomasti \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen party-peli. Ei en\u00e4\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 naksutusta Kimblen parissa, eik\u00e4 hieman kankeampienkaan ihmisten tarvitse kohteliaasti kielt\u00e4yty\u00e4 n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 Twisterist\u00e4. Moninpeli on t\u00e4m\u00e4n pelin yksi hienoimmista ominaisuuksista. Kaksi sankaria vierekk\u00e4in, joko ottamassa mittaa toisistaan, tai pyrkim\u00e4ss\u00e4 yhdess\u00e4 kohti t\u00e4ydellist\u00e4 keikkaa. Eik\u00e4 sill\u00e4 ole v\u00e4li\u00e4, vaikka toinen osaisikin soittaa hieman toista paremmin, sill\u00e4 kummallekin on valittavissa oma vaikeustasonsa. T\u00e4ydellisen tunnelman luomiseksi t\u00e4ytyy molemmilla olla oma kitara. Toki toinen voi soittaa tavallisellakin ohjaimella, mutta se on sama asia kuin pelaisi tanssipeli\u00e4 tietokoneen numeron\u00e4pp\u00e4imill\u00e4. Valitettavasti GH 2 ei tue moninpeli\u00e4 Liven kautta, vaan se on j\u00e4tetty seuraavan osan harteille. Moninpeliin paneutuu enemm\u00e4n artikkeli, johon on linkki arvostelun lopussa.<\/p>\n

Kontrabassosankaria odotellessa<\/span><\/p>\n

Kitara pelikonsolille on loistava keksint\u00f6. On hienoa, ett\u00e4 pelinkehitt\u00e4j\u00e4t ovat etsineet uusia tapoja napata haaviinsa muitakin, kuin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n hardcore-pelaajia. Ja viel\u00e4 hienompaa on, ett\u00e4 on l\u00f6ytynyt oikea viihdyke kaikille perheen j\u00e4senille. Ei isi halua tanssia DJ Bobon tahtiin, tai pikku Silja laulaa Murheellisten Laulujen Maata, mutta molemmat haluavat kyll\u00e4 soittaa Trooperin. Kuka ei muka haluaisi olla oman kuningaskuntansa suurin rokkistara?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 peli ei yllyt\u00e4 ampumaan ket\u00e4\u00e4n, ei loukkaa kenenk\u00e4\u00e4n \u00e4lykkyytt\u00e4, tai pilkkaa ainuttakaan v\u00e4hemmist\u00f6\u00e4, paitsi syntikansoittajia. T\u00e4m\u00e4 peli saa kyll\u00e4kin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n v\u00e4rillisi\u00e4 pallukoita joka puolella ja p\u00e4\u00e4ss\u00e4 soivat jatkuvasti ne samat kappaleet. Toinen ongelma on naapuri, joka takuulla oppii soittamasi biisit sein\u00e4n l\u00e4pi. Ratkaisu: soita enemm\u00e4n ja kutsu naapuri revittelem\u00e4\u00e4n muoviskebaa kanssasi!<\/p>\n

Moninpelin tunnelmasta voi lukea erikseen julkaistusta artikkelista<\/a>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Xbox-pelaajien pitk\u00e4\u00e4n kest\u00e4nyt kateellinen kyr\u00e4ily kilpailevan pelikonsolin omistajia kohtaan on vihdoin saanut p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Guitar Hero 2 ilmestyi jonkun aikaa sitten X360:lle ja lunasti kaikki odotukset.<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews\/18388"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/reviews"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=18388"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=18388"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=18388"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=18388"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}