{"id":18482,"date":"2009-06-23T18:32:36","date_gmt":"2009-06-23T15:32:36","guid":{"rendered":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/bionic-commando\/"},"modified":"2009-06-23T18:32:36","modified_gmt":"2009-06-23T15:32:36","slug":"bionic-commando","status":"publish","type":"reviews","link":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/bionic-commando\/","title":{"rendered":"Bionic Commando"},"content":{"rendered":"

Nathan Spencer on matkalla teloitettavaksi rikoksista, joihin h\u00e4n ei ole syyllinen. Hallitus on aiemmin k\u00e4ytt\u00e4nyt bionisella k\u00e4dell\u00e4 varusteltua Spenceri\u00e4 hyv\u00e4kseen sodassaan imperialisteja vastaan, ja nyt miest\u00e4 vied\u00e4\u00e4n syntipukkina teuraalle. Ennen kuin petetty kommando on ehditty l\u00e4hett\u00e4\u00e4 kohti viimeist\u00e4 leposijaansa, keskeytt\u00e4\u00e4 tuttu \u00e4\u00e4ni teloituksen: likaisen ty\u00f6n tekij\u00e4\u00e4 tarvitaan taas!
\nKultainen vuosi -87<\/span><\/p>\n

Bionic Commando -tasohyppelypelin juuret ulottuvat pitk\u00e4lle. Japanissa Top Secret -nimell\u00e4 paremmin tunnettu sarja sai alkunsa kolikkopelihalleissa vuonna 1987. Lukuisten kotitietokonek\u00e4\u00e4nn\u00f6sten vanavedess\u00e4 Nathan ”Rad” Spencerin seikkailut saapuivat Nintendon 8-bittiselle konsolille vuonna 1988. Bionic Commando on sittemmin noussut kulttipelin maineeseen, ja pelin uudelleenl\u00e4mmittely, Bionic Commando: Rearmed, julkaistiin viime vuonna my\u00f6s Xbox Live Arcadessa. Xbox 360:ll\u00e4, PC:ll\u00e4 ja Playstation 3:lla nyt julkaistu aito jatko-osa puolestaan on hieman h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4sti nimetty j\u00e4lleen vain Bionic Commandoksi. T\u00e4ll\u00e4 kertaa 2D on kuitenkin vaihtunut 3D:ksi.<\/p>\n

Koko Bionic Commando henkii nostalgiaa. Jo alkuvalikkoon p\u00e4\u00e4stess\u00e4 ilmestyy sarjan fanin huulille hymynkare. Teemamusiikki on uudelleen pianolla pimputeltu versio 22 vuoden takaisesta retrohitist\u00e4. Pelin audiollinen anti j\u00e4\u00e4 legendaarista teemabiisi\u00e4 lukuun ottamatta hieman suppeaksi. Musiikki soi vain harvakseltaan, mutta mik\u00e4li kevyt japanilainen rokkirenkutus miellytt\u00e4\u00e4, hoitaa \u00e4\u00e4nipuoli teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

K-18?!?!?!?!?!?!?!?!?!?<\/span><\/p>\n

Alkuper\u00e4inen Bionic Commando her\u00e4tti aikanaan kosolti keskustelua v\u00e4kivaltaisuudellaan ja vain koska sen lopussa r\u00e4j\u00e4ytettiin natsijohtaja Hitlerin p\u00e4\u00e4. Hieman yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s jatko-osa on saanut pahamaineisen K—18-leiman, mutta j\u00e4lleen keinotekoisesti l\u00e4hinn\u00e4 kiroilun vuoksi. Aggressiivisen kuuloinen Nathan Spencer purkaa patoutumiaan valtiolle aina, kun p\u00e4\u00e4see \u00e4\u00e4neen. On silti melkein \u00e4\u00e4neen ihmetelt\u00e4v\u00e4 korkeaa ik\u00e4rajaa, sill\u00e4 veri ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa virtaa eik\u00e4 paljasta pintaa n\u00e4ytet\u00e4. Loppukohtauksessa on taas liev\u00e4\u00e4 rusikointia, mutta taitaa kyseess\u00e4 olla l\u00e4hinn\u00e4 pelintekij\u00f6iden usko siihen, ett\u00e4 v\u00e4kivalta ja K—18-leima myyv\u00e4t. F-sanan hokeminen ei pelasta loppuunkulutettua ”Yksi mies vs. Vihollislegioona” -tarinaa.<\/p>\n

Uutta vanhaa<\/span><\/p>\n

Pelimekaniikaltaan Bionic Commando ei paljon eroa ensiosastaan. Spencer heiluu urbaaniviidakossa bionisen k\u00e4tens\u00e4 avulla kuin Tarzan liaaneillaan Afrikassa. Vertailukohtia ei tosin tarvitse etsi\u00e4 vuoden 1912 kalsarisankarista asti, vaan jo 2000-luvulta l\u00f6ytyy yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkimies-pelien muodossa. Kaupunkien korkeuksissa keikkuminen ei kenties en\u00e4\u00e4 ole uunituore temppu, mutta Bionic Commandossa se on harvinaisen hyvin toteutettu. Tarrautuakseen kiinni heilumispintoihin ei tarvitse takoa villisti n\u00e4pp\u00e4imi\u00e4, vaan silkka vasemman liipaisimen pohjaan painaminen ja oikea t\u00e4ht\u00e4ys riitt\u00e4\u00e4. Alku aina hankalaa, mutta ei aikaakaan, kun ilmojen halki kiit\u00e4misest\u00e4 tulee pelaajan toinen luonto.<\/p>\n

Graafisesti peli on — kuten monet muut usean alustan pelit — kaksijakoinen tapaus. Visuaalinen puoli ei miss\u00e4\u00e4n vaiheessa s\u00e4v\u00e4yt\u00e4 yksitt\u00e4isill\u00e4 ansioillaan, mutta piirtoet\u00e4isyys on kohdillaan. Piskuinen kolmannesta persoonasta ohjattava Spencer liikkuu korkeiden pilvenpiirt\u00e4jien seassa kuin hyttynen ihmisjoukossa. Asiat eiv\u00e4t ilmesty n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4en, vaan odottavat kiltisti paikallaan. N\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 seini\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ole, vaan alueet jatkuvat silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti loputtomiin, mik\u00e4 osoittautuu tietenkin silm\u00e4nlumeeksi. Kun menee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6mien rajojen ulkopuolella, alkaa ruutu tykytt\u00e4\u00e4 punaisena ydinsaastumisen merkiksi. Muutama sekunti v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 kohtaa merkitsee joskus varsin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4kin kuolemaa.<\/p>\n

Pelin kulku toistaa itse\u00e4\u00e4n. Ensin loikitaan tasolta toiselle, sitten ammutaan vihollisen k\u00e4tyreit\u00e4, loikitaan lis\u00e4\u00e4 ja kohdataan rasittava Mecha-robotti — joskus poikineen. Kolmannen ulottuvuuden mukana pelist\u00e4 on jostain syyst\u00e4 h\u00e4vitetty karttaruutu, jonka avulla sai ennen itse valita, mink\u00e4 alueen koluaa miss\u00e4kin vaiheessa. Nykyp\u00e4iv\u00e4n Spencer kulkee siis kolmiulotteisuudesta huolimatta enemm\u00e4n putkessa kuin ennen.<\/p>\n

Game Over -ruutu tulee pelatessa varsin tutuksi. Kuolemia kertyy, mutta harvoin maasta tulittaviin sotilaisiin, joita p\u00e4\u00e4see vaivatta pakoon ilmojen teille. Tuoreimpien Halo-pelien tapaan energiapalkki on saanut v\u00e4isty\u00e4 ja osumapisteet latautuvat, kun pelaaja ei ota vahinkoa. Useimmiten henki menee siis pudotessa. Jos k\u00e4den operoiminen tuottaa hankaluuksia, odottaa alapuolella usein kuolema maanhalkeaman, rotkon tai kolean j\u00e4rviveden kautta. Onneksi v\u00e4liaikapisteit\u00e4 on ripoteltu maastoon tasaisin v\u00e4liajoin niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 revittyjen hiuksien m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei p\u00e4\u00e4se ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n nykystandardeja liiaksi.<\/p>\n

Padallako pataan?<\/span><\/p>\n

Bioninen k\u00e4si soveltuu muuhunkin kuin liikkumiseen. V\u00e4kivahvalla olkap\u00e4\u00e4n jatkeella kykenee my\u00f6s viskomaan laatikoita, vihollissolttuja ja jopa pienikokoisia henkil\u00f6autoja uhkaajiensa niskaan. Lis\u00e4ksi tavaraa pystyy ensin iskem\u00e4\u00e4n ilmaan ja sitten hyppyly\u00f6nnill\u00e4 m\u00e4j\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in kuin kanuunalla ampuen. Kaikki taidot eiv\u00e4t kuitenkaan ole k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 alusta asti, vaan Spencer muistaa ”uusia” 22 vuoden takaisia jippoja ja taktiikoita pelin edetess\u00e4. On s\u00e4\u00e4li sin\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 variaatio alkupuolella on t\u00e4m\u00e4n vuoksi rajallinen.<\/p>\n

Kuten aiemminkin, my\u00f6s vuonna 2009 Spencer pystyy hoitelemaan pahiksia pyssyill\u00e4kin. Peruspistoolin ja kranaattien lis\u00e4ksi mukana ovat kaikki tutut r\u00e4iskyttimet Hiker-haulikosta SMG-rynkkyyn ja Bulldog-kranaatinheittimeen. Nykytrendin mukaisesti samaan aikaan kannettavien aseiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 on rajoitettu, eik\u00e4 niit\u00e4 voi alkuosan tavoin kantaa mukanaan en\u00e4\u00e4 kahta useampaa. T\u00e4llainen rajoittaminen on l\u00e4hinn\u00e4 turhauttavaa, koska suurimmissa tykeiss\u00e4 on muutenkin hintsusti ammuksia.<\/p>\n

Uudelleenpeluuarvo, mit\u00e4 se on?<\/span><\/p>\n

Bionic Commandossa on kolme eri vaikeusastetta, joista alhaisinkin vaatii kokeneelta tasohyppelij\u00e4lt\u00e4 paljon. Lis\u00e4mielenkiintoa eteenp\u00e4in tarpomiseen tuovat ase- ja kykykohtaiset haasteet, joita suorittamalla saa auki Xbox 360 -saavutusten lis\u00e4ksi muun muassa el\u00e4m\u00e4- ja asebonuksia. Kenttiin on my\u00f6s ripoteltu yhteens\u00e4 150 ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 vihre\u00e4\u00e4 pallukkaa, joilla saa auki konseptikuvia ja luonnoksia pelin kehitysvaiheilta. T\u00e4ysin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 on, ett\u00e4 vaikka pelin on kertaalleen l\u00e4p\u00e4issyt, jo ker\u00e4tyt vihre\u00e4t pallukat eiv\u00e4t poistu maastosta toiselta pelikerralta, vaan ne voi hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4sti etsi\u00e4 aina vain uudestaan. T\u00e4m\u00e4 rokottaa pelin uudelleenpeluuarvoa huomattavasti, mik\u00e4 on s\u00e4\u00e4li, sill\u00e4 nopea pelaaja tarpoo tarinan muutenkin l\u00e4pi muutamassa illassa.<\/p>\n

Kahdeksin aina kaunihimpi<\/span><\/p>\n

Live-peli on Bionic Commandon pelastava enkeli. Siin\u00e4 miss\u00e4 yksinpelin ymp\u00e4rist\u00f6t ovat jokseenkin autioita ja viholliset itse\u00e4\u00e4n toistavia, moninpeliss\u00e4 kenttien korkeuserot ja pitk\u00e4t v\u00e4limatkat antavat tilaa taktikoinnille ja kiikarikiv\u00e4\u00e4rill\u00e4 naksuttelulle. On upeaa katseltavaa, kun korkeintaan kahdeksan bionista kommandoa kerrallaan matkaa l\u00e4pi kaupungin aseita ja tykinruokaa etsien. Pelimuotoja on tiimi- ja yksitt\u00e4ispohjaisten Death Matchien lis\u00e4ksi vain yksi, Capture the Flag, mutta pelattavaa riitt\u00e4\u00e4 reippaasti 12:n moninpeli\u00e4 varten suunnitellun kent\u00e4n muodossa. Ilahduttavasti kaikki aseet ja kyvyt ovat hyvin tasapainossa, eik\u00e4 voittaja suinkaan aina ole se, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 kohteeseen lukittuvia ohjuksia ampuvan Tarantula-raketinheittimen.<\/p>\n

Loppukaneetit<\/span><\/p>\n

Bionic Commando ei ole muuttunut 22 vuodessa merkitt\u00e4v\u00e4sti. Vaikka Nathan Spencer onkin oppinut hyppim\u00e4\u00e4n, py\u00f6rii peli yh\u00e4 tiiviisti robottik\u00e4dell\u00e4 heilumisen, opittavien taitojen, ker\u00e4tt\u00e4vien aseiden, alkuosasta tuttujen nostalgisten pikkuvihujen, muutaman pomotaistelun sek\u00e4 \u00e4kkikuolemien ymp\u00e4rill\u00e4. Ajanhampaan j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t, eik\u00e4 vuoden 2009 versio tule ylt\u00e4m\u00e4\u00e4n samanlaiseen loistoon kuin vuonna 1987 p\u00e4iv\u00e4nvalon n\u00e4hnyt isoveljens\u00e4. Sarjan fanit tiet\u00e4v\u00e4t suunnilleen, mit\u00e4 pelin uudelta tulemiselta odottaa. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Arvostelussa ruotsalaisen Grinin uusi versio klassisesta Bionic Commandosta.<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews\/18482"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/reviews"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=18482"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=18482"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=18482"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=18482"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}