Castlevania: Harmony of Despair on jatkoa menestyksekk\u00e4\u00e4seen Castelevania-sarjaan. Ensimm\u00e4inen osa vampyyrinmets\u00e4styspelist\u00e4 n\u00e4ki p\u00e4iv\u00e4nvalon vuonna 1986, jolloin alustana toimivat nykyp\u00e4iv\u00e4n nostalgialaitteet Amiga ja Commodore 64.
\nSiin\u00e4 miss\u00e4 Xbox Live Arcaden myyntimagneetti Symphony of the Night oli julkaistu aiemmin jo Playstationille, Ep\u00e4toivon harmoniat soivat ainoastaan Xbox 360:n omistajille. Kuinkahan hyvin vanha konsepti mahtaa toimia n\u00e4in 24 vuotta saagan alun j\u00e4lkeen?<\/p>\n
Graafisesti peli ei liiemmin s\u00e4v\u00e4yt\u00e4. Visuaalisesta puolesta ei arvaisi pelin olevan uusi, vaan jopa 16-bittiset Super Nintendo ja Sega Megadrive pystyisiv\u00e4t sit\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ovelana kikkana pelaaja saa tattia napsauttamalla zoomattua kameraa ulos niin, ett\u00e4 yksitt\u00e4inen kentt\u00e4 n\u00e4kyy ruudulla kokonaisuudessaan. T\u00e4ll\u00f6in mittakaava menee kuitenkin niin pieneksi, ett\u00e4 oman hahmon kulkemista on hankala seurata. Ominaisuudesta on hy\u00f6ty\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 muutaman suuren seinien l\u00e4pi kulkevan ja ampuvan j\u00e4ttipedon kanssa.<\/p>\n
Musiikkipuolella linnaseikkailu miellytt\u00e4\u00e4. Castlevanioiden nimien mukaisesti pelisarjan osissaan kuullaan aina mit\u00e4 upeampia sinfonioita ja nostalgishenkisi\u00e4 kauhukilkutuksia. HoD ei ole t\u00e4ss\u00e4 suhteessa poikkeus, vaikkei esiin nousekaan mit\u00e4\u00e4n erityisen leimallista tunnusmusiikkia.<\/p>\n
Idealtaan Harmony of Despair on pitk\u00e4lti tuulahdus vanhaa. Kaksiulotteiset sankarit seikkailevat linnan synkiss\u00e4 holveissa ker\u00e4ten syd\u00e4mi\u00e4 ja listien \u00f6rkkej\u00e4. Pelimekaniikka on tuttua ja turvallista Castlevaniaa, mik\u00e4 ei ole lainkaan huono asia. Edellisosista poimittujen hahmojen v\u00e4lill\u00e4 puolestaan on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon valinnanvaraa. Pelaaja saa napata viiden soturin kaartista omansa, ja jokaisella liikutaan ja taistellaan hieman eri tavalla. Draculan poika Alucard huitoo miekalla, John Morris l\u00e4iskii hitaalla mutta ulottuvalla ruoskalla, Charlotte loihtii tulipalloja ja niin edelleen.<\/p>\n
Rakenteeltaan uusin Castlevania muistuttaa kevytt\u00e4 roolipeli\u00e4. Tarinaa peliss\u00e4 ei ole, vaan ideana on vain kahlata kummituslinnan l\u00e4vitse ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 viimeisess\u00e4 huoneessa vartova Dracula pois p\u00e4ivilt\u00e4. Kentti\u00e4 on pelattavana kuusi, ja niist\u00e4 jokaisen l\u00e4p\u00e4isemiseen menee alle puoli tuntia; kolmekymment\u00e4 minuuttia on nimitt\u00e4in jokaisen tason aikarajoitus. Homman jujuna onkin se, ett\u00e4 peli arpoo jokaisella pelikerralla erilaiset varusteet aarrearkkujen k\u00e4tk\u00f6ihin. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 yksin pelaavan onkin mahdotonta vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 vajaassa kolmessa tunnissa peli\u00e4 l\u00e4pi, sill\u00e4 panssarit, aseet ja loitsut ovat kehitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 l\u00e4hes hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 j\u00e4rk\u00e4lem\u00e4isi\u00e4 pomo\u00f6rkkej\u00e4 vastaan. Sattumanvaraisuus tuo peliin rutkasti lis\u00e4\u00e4 mielenkiintoa, mutta horjuttaa vaikeustasoa pahasti.<\/p>\n
Suurin uudistus Castlevania-sarjan tuoreimmassa osassa on moninpelimahdollisuus. Netin kautta voi koota itselleen kuuden retkeilij\u00e4n ryhm\u00e4n, jonka kanssa pelaaminen on \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n paljon helpompaa; etenkin jos kavereilla on enemm\u00e4n kokemusta (lue: tuurilla l\u00f6ydettyj\u00e4, tehokkaita varusteita). Arvatenkin samantasoisten kanssa kokeillessa peliss\u00e4 on eniten j\u00e4rke\u00e4. Itse taistelin uppiniskaisesti yksikseni viimeiseen tasoon asti, mutta linnaa hallitsevaa Draculaa en kyennyt kukistamaan. Kymmenien ep\u00e4onnistumisten j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4tin kokeilla moninpeli\u00e4, ja muutamien minuuttien kuluttua olimmekin vieraan porukan kanssa l\u00e4p\u00e4isseet pelist\u00e4 ensin Normal-vaikeusasteella viimeisen tason ja sitten Hardilla kaikki pelin kuusi tasoa. Noin puolen tunnin pelaamisen aikana sain asekaappiini joitain pelin parhaista aseista ja amuleteista. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pelill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 paljon annettavaa olekaan. Kavereiden kanssa voi kyll\u00e4 pelata my\u00f6s kilpaa, mutta sit\u00e4 varten luotu pelimuoto ontuu pahasti.<\/p>\n
P\u00e4hkin\u00e4nkuoressa Castlevania: Harmony of Despair on erinomaisen Symphony of the Nightin j\u00e4lkeen pienoinen pettymys. Pelaaminen sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n on varsin viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta vaikeustason j\u00e4rjett\u00f6myys pilaa muuten toimivan kokonaisuuden. Kannattaa testata ennen ostamista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ennen kolmiulotteista Castlevania: Lord of Shadowsia on aika katsastaa yksinoikeudella Xbox Live Arcadeen julkaistu Castlevania: Harmony of Despair.<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"parent":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","categories":[],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews\/18547"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/reviews"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/types\/reviews"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/comments?post=18547"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/media?parent=18547"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/categories?post=18547"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.livegamers.fi\/api\/wp\/v2\/tags?post=18547"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}