{"id":18919,"date":"2015-09-03T12:55:57","date_gmt":"2015-09-03T09:55:57","guid":{"rendered":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/calvino-noir\/"},"modified":"2015-09-03T12:55:57","modified_gmt":"2015-09-03T09:55:57","slug":"calvino-noir","status":"publish","type":"reviews","link":"https:\/\/www.livegamers.fi\/arvostelut\/calvino-noir\/","title":{"rendered":"Calvino Noir"},"content":{"rendered":"

Raamatullinen sade moukaroi kaupunkia, mutta tahrat j\u00e4\u00e4v\u00e4t. Maailma voisi tyhjent\u00e4\u00e4 merens\u00e4 kaupungin mukulakiville ja kadut huuhtoisivat vedet saman tien takaisin. Mik\u00e4\u00e4n ei muutu.<\/i>
\nMaltan Haukka<\/span><\/p>\n

Film Noir \u2013 musta elokuva \u2013 oli 40-50 -luvulla voimissaan ollut elokuvatyyli. Tummas\u00e4vyisten rikosdraamojen kuvakieli oli yht\u00e4 synkk\u00e4\u00e4 kuin niiden tarinat. T\u00e4st\u00e4 samasta l\u00e4hteest\u00e4 ammentaa Calvino Noir<\/i>.<\/p>\n

Maailma on harmaa ja iloton, mutta samalla niin kaunis. Sivusta pelattava seikkailu on ennen kaikkea silmi\u00e4 hyv\u00e4ilev\u00e4. Pelin tunnelma on kuin suoraan jostain Humphrey Bogartin<\/b> dekkarifilmist\u00e4. Musiikki tukee hyvin kuvallista maailmaa, ja pelaaja voi tuntea olevansa ajassa, jolloin videopelit olivat vain kaukainen haave.<\/p>\n

<\/p>\n

Pelin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, englantilainen Wilt, ei kuitenkaan ole salapoliisi, vaan palkattavissa oleva ongelmanratkaisija. H\u00e4nen seikkailunsa Saksassa alkaa soittopyynn\u00f6st\u00e4. Soittopyynn\u00f6n takaa paljastuu odotetusti nainen, Siska, yksi kolmesta pelin pelattavasta hahmosta. Siska palkkaa Wiltin hankkimaan arkaluontoisia dokumentteja, ja matkan varrelle mahtuu niin petoksia kuin tiukkoja tilanteita. <\/p>\n

Mukaan ryhm\u00e4\u00e4n tulee my\u00f6hemmin my\u00f6s Arno, kolmas pelattava hahmo. Jokaisella pelin hahmolla on omat erikoiskykyns\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Wilt voi tyrm\u00e4t\u00e4 vartijoita, Siska osaa tiirikoida ovia auki ja Arno k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koneita. Hahmojen v\u00e4lill\u00e4 hypit\u00e4\u00e4n tarpeen mukaan. Ryhm\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s toisinaan kuljettaa samaan kohtaan, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n tarinassa eteenp\u00e4in.<\/p>\n

Pelattavien hahmojen lis\u00e4ksi dialogia k\u00e4yd\u00e4\u00e4n muidenkin henkil\u00f6iden kanssa. Ruudun yl\u00e4osassa py\u00f6rii keskustelu tekstin\u00e4 samalla kun \u00e4\u00e4nin\u00e4yttelij\u00e4t puhuvat. N\u00e4yttelij\u00f6iden \u00e4\u00e4net ovat yleisesti ottaen hyvi\u00e4, Siskan \u00e4\u00e4neen toivoisi enemm\u00e4n syvyytt\u00e4.<\/p>\n

Kontrollit peliss\u00e4 ovat yksinkertaiset, kuten pelilajiin sopii. Toiminta tapahtuu k\u00e4velem\u00e4ll\u00e4 kohteen luokse ja painamalla toimintan\u00e4pp\u00e4int\u00e4. Saatavilla on my\u00f6s taskulamppu pimeisiin tilanteisiin sek\u00e4 pienen hakemisen j\u00e4lkeen oppii ohjainkomennon, mill\u00e4 p\u00e4\u00e4see valitsemaan oikean tapahtuman, jos valinnat ovat kovin l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Niin pelilliset, kuin toiminnalliset ja tunnelmalliset elementit tuntuvat siis olevan kohdillaan.<\/p>\n


\n<\/a> <\/a> <\/a><\/p>\n

Pahan Kosketus<\/span><\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6kohdistaan huolimatta jotain on pieless\u00e4 ja pahasti. Calvino Noir on peli, josta haluaisi pit\u00e4\u00e4, mutta se on tehty todella vaikeaksi. Hiiviskelyyn perustuvan pelin ei odota olevan helppo ja toiminnant\u00e4yteinen, mutta tietty\u00e4 loogisuutta silt\u00e4 toivoisi. Jo alussa, kun vastaan tulee ensimm\u00e4inen portaikko, huomaa v\u00e4kisinkin, ett\u00e4 ohjainmekaniikassa on jotain poikkeavaa. Kun haluaa menn\u00e4 portaita yl\u00f6s, liian usein suunta onkin p\u00e4invastaiseen suuntaan. Liek\u00f6 syyn\u00e4 ohjauksen outouteen sitten PC-version osoita-ja-klikkaa tai i-laitteiden kosketusn\u00e4yt\u00f6lle sovitetun ohjaintyylin soveltaminen konsoliohjaimelle tai joku muu aivopieru, niin aiheettomia harmaita hiuksia pelin ohjaaminen aiheuttaa.<\/p>\n

Jos on valmis k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisen posken ja unohtamaan ohjaamisen tuskan, niin armoa on turha odottaa. Korvapuustin saa my\u00f6s kohdatessa vartijoita. Alkuun kohtaamiset toimii kuten olettaakin. Vartijoiden liikkeit\u00e4 seurataan, opetellaan reitti ja tarpeen mukaan k\u00e4yd\u00e4\u00e4n tyrm\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jos muuta reitti\u00e4 tai tapaa ohittaa ei l\u00f6ydy. N\u00e4in siis teoriassa. <\/p>\n

<\/p>\n

Jos peliss\u00e4 esiintyv\u00e4t vartijat olisivat olemassa oikeassa maailmassa, rikollisilla ei olisi toivoakaan. Toisinaan tuntuu, ett\u00e4 vartijat omaavat yliluonnollisia kykyj\u00e4. Yleens\u00e4 vartijan kohtaaminen onnistuu, hiivit\u00e4\u00e4n taakse ja kolkataan. N\u00e4in ei kuitenkaan aina k\u00e4y. Valitettavan usein vartija saa superkuulon, k\u00e4\u00e4ntyy ja pamauttaa h\u00f6lmistyneen sankarimme toiseen hiippakuntaan. Jos tuo ei viel\u00e4 vie mielt\u00e4 matalaksi, mukaan mahtuu viel\u00e4 tilanteita, joissa useamman vartijan ohittaminen vaatii lottovoittajan tuuria ja notkeita sormia, eik\u00e4 aina nek\u00e4\u00e4n auta. Kuolemia ja turhautumisia siis riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Syv\u00e4 uni<\/span><\/p>\n

Visuaalinen ilme yhdess\u00e4 tyyli\u00e4 tukevan musiikin kanssa on parasta, mit\u00e4 Calvino Noir pelaajalle tarjoilee. \u00c4\u00e4nin\u00e4yttelykin toimii, mutta muut elementit ovat hukassa ja pahasti. Film Noir -tyylille oli tunnusomaista menetetyt mahdollisuudet, joten siin\u00e4 suhteessa peli on saavuttanut esikuvansa.<\/p>\n