Amped 3

Kirjoittanut: Livegamers

05.01.2006

Vakavasti otettavien lumilautapelien saralla vaihtoehdot ovat jo pitkään olleet vähissä. Tarjolla on toki Electronic Artsin SSX-sarja, jolla kuitenkaan ei ole juuri mitään tekemistä lumilautailun kanssa. Realistista virtuaalisnoukkausta etsivät ovatkin joutuneet turvautumaan Amped-sarjaan, jonka kolmas osa on saatavilla yksinoikeudella Xbox 360 -konsolille.
Pinkki on pop

Etukäteismateriaalin perusteella hiukan ristiriitaiset odotukset saivat lisäpontta pelin latauduttua näkyviin. Realismi on saanut väistyä sarjakuvamaisen ilmeen tieltä heti alkuvalikoista lähtien. Amped 3 on selkeästi kehitetty vain ja ainoastaan yksinpelin tarinan ympärille – muita pelimuotoja, saati Xbox Live -moninpeliä ei ole valittavissa. Itse tarina kulkee pelaajan mukana heti ensimmäisiltä minuuteilta saakka ja onkin sekavuudessaan jotain täysin ennenkokematonta. Sekavuudella tarkoitan nimenomaan tilanteita ja asioita joihin pelaaja pelin tiimellyksessä törmää. Näitä tarinoita ei nimittäin pelkän kaurapuuron voimalla keksitä…

Alussa pelaajan valittavana on ainoastaan yksi vuori, ja siitäkin vain rajattu kaistale. Lisää lautailtavaa löytyy tarinan etenemisen myötä, jolloin lumihuippuja avautuu käyttöön muun muassa Etelä-Amerikasta ja Sveitsistä. Vuoret ovat todella valtavan kokoisia ja sisältävät vaihtelevan määrän haastepisteitä, joissa pelaaja voi mitata oman osaamisensa tason. Haasteet ovat osin edellisistä osista tuttuja – tietyn reitin tarkkaa laskemista, kuvaussessioita, pro-laskijan haastamista tai pujottelua. Uutuutena pelistä löytyy tehtäviä myös moottorikelkalle ja erilaisille ”liukureille”. Liukureita löytyy laidasta laitaan, aina tarjottimesta sohvaan ja ruumisarkkuun saakka. Liukurihaasteessa myös tavoite on hivenen kummallinen, tehtävänä on nimittäin aiheuttaa mahdollisimman paljon fyysistä vahinkoa pelihahmolle – esimerkiksi ohjastamalla hänet päin kalliota tai talon seinää. Lumilautailuun liittyvät haasteet ovat pääosin mielenkiintoisia ja vaikeustasoltaan sopivia, sarjan veteraaneille osin jopa liiankin helppoja. Ainoastaan muutamat pelin loppupuolen pitkistä Magic Circles -haasteista onnistuivat nostamaan ärsytyskerrointa häiritsevän korkealle.

Myös Pelaajan kontrollointi on kokenut muutoksia. Enää grabeja eli otteita laudasta ei tehdä oikealla tatilla, vaan pelissä on siirrytty Tony Hawk -tyylisiin painikeyhdistelmiin. Olkapainikkeiden avulla valjastetaan käyttöön vaativammat pyöritykset, kuten rodeo flipit ja barrel rollit. Pelaajan ohjastama laskija on saanut sitten viime näkemän reilusti lisää ponnistusvoimaa, sillä pienestäkin kumpareesta saa uudessa Ampedissa nykäistyä melkoiset ilmalennot. Temppuilussa on kuitenkin säilytetty entinen, suhteellisen maltillinen linja. Rauhallinen ja tyylikäs tyyli tuottaa edelleen eniten pisteitä, eikä mahdottomia 2160 asteen pyörityksiä väännetä pelissä lainkaan.

Veturimiehet heiluttaa

Pelin varsinainen tarina on läpikäyty muutamassa illassa, ja varsinkin sen loppupuoli jättää vahvasti keskeneräisen vaikutelman. Olisiko tekijätiimille kaikesta huolimatta tullut kiire saattaa peli julkaisukuntoon? Tarinaa kuljettavat välivideot on toteutettu pelin yleisilmettä myötäilevällä linjalla – ne sisältävät piirrosanimaatiota, anime-henkistä sarjakuvaa, muovailuvahalla toteutettuja hahmoja sekä muita vastaavia, hyvin erikoisia toteutustapoja. Videot on toteutettu viimeisen päälle kieli poskessa, ja niissä irvaillaan kaikelle mahdolliselle edes löyhästi lumilautailumaailmaan liittyvälle – sekä monelle muulle populaarikulttuurin osa-alueelle.

Tarinamoodi etenee pelaajan maineen kasvaessa, joka tapahtuu suorittamalla onnistuneesti rinteiltä löytyviä haasteita. Kasvava maine avaa lisäksi käyttöön haastavampia tehtäviä sekä uusia laskualueita. Tarinamoodin läpäisyn jälkeen pelaajalle ei kuitenkaan ole tarjolla mitään merkittäviä palkintoja, joka laskee mielenkiintoa peliä kohtaan. Pelkkä rinteillä ja kaiteissa kikkailu sekä hyppyreissä temppuilu on kuitenkin sinällään erinomaisen viihdyttävää ajanvietettä ja tarjoaa pitkäikäistä hupia – ainakin aihepiirin ystäville.

Yksi Amped 3:n uudistuksista on Park Builder -moodi, jossa pelaaja voi vapaasti lisätä objekteja pitkin vuorenrinteitä. Oikein sijoiteltuina ne voivat helpottaa haasteita tai toimia avaimena todella massiivisiin komboihin. Itse en tästä uudistuksesta viehättynyt, haasteitakin oli mukavampi ratkoa ilman ylimääräisiä apukikkoja. Sen sijaan moottorikelkka oli uudistus jolle löytyi paljon käyttöä. Kelkan ohjaimiin on mahdollista hypätä milloin tahansa, esimerkiksi jos sattui laskemaan haastepaikan ohi, kelkka auttoi tilanteen korjaamisessa. Moottorikelkkailu toimii myös ajoittaisena vaihteluna lumilautailulle, sillä kelkan ohjaksissa voi myös temppuilla ilmalentojen aikana.

Taitaa tulla lunta

Graafisesti Amped 3 on sarjakuvamaisuudestaan huolimatta laskuosuuksien osalta kaunista katseltavaa. Piirtoetäisyys mahdollistaa koko laskureitin tarkastelun ja skarpit tekstuurit luovat miellyttävän talvisen atmosfäärin. Erityismaininta täytyy antaa puuterilumen ja siinä laskemisen toteutukselle, joka on niin lähellä aitoa asiaa kuin videopeleissä on ylipäänsä mahdollista päästä. Puuterikäännökset voi myös niputtaa osaksi komboja, jolloin ne eivät jää pelkästään näennäiseksi uudistukseksi. Sinänsä mitään tajuntaa räjäyttävää grafiikasta ei löydy, laskentatehoa onkin nähtävästi hyödynnetty pienissä yksityiskohdissa – esimerkiksi rinteitä kansoittaa kymmeniä muita laskijoita ja hissit rullaavat omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Amped 3:n tekijätiimin apuna on ollut mukana pitkän linjan lumilautailijoita, ja myös itse pelistä löytyy kymmeniä alan ammattilaisia. Esiintyminen ei rajoitu pelkkään nimeen, vaan laskijat ovat lainanneet peliin myös omaa ääntään ja polygonilautailijat muistuttavat vaatteita myöten reaalielämän vastineitaan. Sen sijaan palkinnoksi ei enää tarjoilla videopätkiä kauden kuumimmista lumilautaelokuvista, mikä on ainakin lumilautailijan näkövinkkelistä iso miinus.

Musiikkiraidalta löytyy sarjalle ominaiseen tyyliin paljon erilaista musiikkia, musiikkityyleinä lähinnä punkrock ja hip-hop, mutta löytyypä myös elektronisen musiikin ystäville myös vaihtoehtoja. Ja jos normaalivalikoima ei miellytä, voi vaikkapa oman iPodin soittolistoja hyödyntää lautailua siivittämässä.

Talven riemut

Amped 3 on edeltäjiinsä verrattuna ottanut monessa suhteessa askelia väärään suuntaan, etenkin jos tarkastellaan pelisarjan realismia. Kuitenkin lähes yhtä monet uudistukset ovat toimivia ja tekevät pelistä huomattavasti helpommin lähestyttävän. Lähes anteeksiantamaton miinus on kuitenkin Xbox Live -moninpelin totaalinen puute, samoin kaksinpelioptiot ovat olemattomia.

Edelleen Amped 3 tarjoaa parasta virtuaalista hupia lumilautailun harrastajille tai lajista muuten kiinnostuneille. Lisäksi pelin edellisiä versioita anteeksiantavampi ohjattavuus sekä lumilautailun ulkopuoliset oheistoiminnot tekevät pelistä varteenotettavan vaihtoehdon arcademaisemman meiningin ystäville.