Battleship

Kirjoittanut: Livegamers

31.05.2012

Battleship on peli, joka perustuu samannimiseen Peter Bergin ohjaamaan uutuuselokuvaan, joka puolestaan perustuu samannimiseen ikiaikaiseen lautapeliin. Perustumisyhtälö kuulostaa monimutkaiselta, mutta kaiken pohjalla on siis koordinaatistoon perustuva Laivanupotus. Tuoretta videopeliä ei kuitenkaan suoraan voi yhdistää vuoden 1943 legendaariseen arvailupeliin, sillä tässä versiossa on mukana hahmon silmistä kuvattua räiskintää. Mitähän seuraavaksi: elokuva ja videopeli Myllystä, Tammesta tai Backgammonista?
Laivanupotuksen modernisoiminen elokuvaksi ja räiskintäpeliksi saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta toisaalta voisi kysyä, että miksi vasta nyt. Kaikki tuntevat laivanupotuksen perusidean, joten arvokkaan lisenssin hyödyntäminen ei ole ollut lautapelijätti Hasbrolta sinänsä huono idea. Onhan kuitenkin vähintäänkin hauskaa kerskua sillä, että on nähnyt esimerkiksi laivanupotukseen perustuvan elokuvan.

Onko pelillä oikeasti mitään tekemistä laivanupotuksen kanssa?

Kaikkien pohtima vastaus polttavaan kysymykseen on kyllä: pelissä todellakin on vanhasta paperi ja kynä -klassikosta napattuja elementtejä. Battleship alkaa havaijilaisesta saaristosta, jossa räjähde-ekspertti Cole Mathis joukkoineen tutkii erikoista vedenalaista uhkaa. Jo alussa Colelle lyödään käteen jonkinlainen radiovempele, jolla pystyy antamaan komentoja jenkkien laivastolle. LB-napin painallus tuo pitkähköksi venähtävän latausajan päätteeksi näkyville modernisoidun koordinaatiston, jossa laivojaan voi käskyttää ruudusta toiseen. Alussa järjestelmä tuntuu monimutkaiselta, mutta perusperiaate on lopulta hyvin yksinkertainen.

Perinteisen ”puu on kaatunut, sinun täytyy oppia käyttämään kyykkyä” -tyylisen tutoriaalin jälkeen Cole heitetään suoraan toiminnan keskelle. Erehdyttävästi omilta ihmisjoukoilta näyttävät avaruusolennot hyökkäävät kimppuun aseet räiskyen, joten sankarin on syytä tarttua pistooliin ja vastata tuleen. Nykypäivän peleihin tottunut alkaa ensimmäisenä etsiä suojautumisnäppäintä, mutta yllättäen sellaista ei löydy. Myös perinteiseksi muodostunut vihollistutka on teillä tietämättömillä, joten paapomiseen tottunut pelaaja tuntee totisesti olevansa pulassa. Nykyisestä poikkeava lähestymistapa ilahduttaa, sillä aivan liian usein suojasta toiseen hyppiminen rikkoo pelien tempoa ja vie jännitystä isoista taisteluista. Battleshipissä saa oikeasti pelätä henkensä puolesta, ja joskus kuolo jopa korjaa ja pakottaa palaamaan hetken verran taaksepäin hiomaan taktiikoita.

Laivoja upottamaan!

Battleshipin merkittävin pesäero muihin räiskintöihin on sen merellinen taistelu. Samalla kun Cole tarpoo kauniissa joskin staattisessa saaristossa, täytyy pelaajan olla valppaana myös vesistön suuntaan. Vasemmalla yläkulmassa näytetään pelaajan laivojen kunto, ja oikeaan yläkulmaan päivitetään jatkuvasti tietoa siitä, mikä alus ampuu mitäkin ja onko uusia vihollisvenhosia ilmaantunut näköpiiriin. Sokerina ja suolana ovat niin sanotut villit kortit eli erilaiset laivoille annettavat päivitykset, joita pelaaja löytää maastoon kaatamiltaan vihollisilta. Pelin parasta antia ovat ne hetket, kun vesitaistellussa ongelmiin törmännyt joutuu hiki hatussa ja verta vuotaen lahtaamaan muukalaismörköjä löytääkseen tarvittavan korjauksen yllätyshyökkäyksen kohteeksi joutuneelle taistelufrigatilleen. Ilahduttavasti koordinaatistossa on myös ruutuja, joilta vapaat laivat voivat tarjota tulitukea ja tilattavia ilmahyökkäyksiä. Tällainen kahden rintaman taistelu on jännittävää, hauskaa ja ennennäkemätöntä. Rannan tuntumassa seikkaileva hahmo voi lisäksi ihastella valtavien laivojen sotimista omienkin silmiensä lävitse.

Battleshipin tasapainotuksessa on myös heikkoja puolia. Ainakin normaalilla vaikeustasolla tuntui, että pelaaja on laivataistelussa turhan usein voitolla ja suurimmat haasteet kohdataan jalkaisin. Strateginen elementti kärsii, kun oma armada tuntuu ulkomaailman örkkejen kevyihin hyökkäyksiin verrattuna ylivertaisen tuhovoimaiselta. Maastosta tuntuu jatkuvasti löytyvän uusia korjauksia ja päivityksiä, jotka tekevät laivoista lähes koskemattomia. Kaunein ja ylitehoisin villi kortti antaa pelaajalle mahdollisuuden kontrolloida valitsemaansa laivaa reaaliaikaisesti 20 sekunnin ajan. Tämän Ship Control -bonuksen aktivoiminen vie pelaajan upeisiin merimaisemiin keskelle taistelun tuoksinaa. Jylhän komea merimusiikki soi taustalla, kun pelaaja minipelissä suuntaa tykkinsä kohti vihollispurtta ja takoo näppäimiä ampuakseen täysilaidallisen. Visuaalisesti näyttävä Ship Control -minipeli on mukava lisä mutta ei pelillisesti tarjoa minkäänlaista lisätaktikoinnin sijaa.

”Reagan out!”

On suuri synti, että kauniista maisemista huolimatta havaijin saaristossa ei ole paljon nähtävää. Pelattavia kenttiä on vain viisi, ja kaiken yhteen nivova juoni on suorastaan olematon. Dialogia kuulee pelin aikana lähinnä Colen radiosta, johon Reagan-niminen henkilö jatkuvasti höpisee kylmän neutraaleja päivityksiä tilanteen etenemisestä. Tehtävien välissä puolestaan katsellaan videoita, joissa samainen Reagan tavallisesti kertoo, kuinka jälleen täytyisi sulkea uusi vihulaisten tykistöpatteri, jotta laivat pääsisivät lähemmäs rantaa tarjoamaan tulitukeaan. Yhdentekevät tehtävänannot haittaavat kokonaisuutta ja vievät siltä pohjaa.

Vihollisissa ja aseistuksessa ei juuri ole vaihtelua. Mukana on ainoastaan kolme erilaista alienityyppiä, joista perusjampat säntäilevät ympäriinsä konepistooli päristen, ninjamaiset vikkelät pirulaiset väistelevät sekä sniputtavat ja isot körmyt juoksevat siekailematta päin. Pahistyyppien vähyyden lisäksi kauhistusta aiheuttaa aseiden puute – reikäraudatkin on laskettavissa yhden käden sormilla. Onneksi viholliset sentään lentelevät räsynukketyylillä, kun niitä täräyttää haulikolla lähietäisyydeltä rintaan.

Ostaako vai eikö ostaa…?

Battleship on ristiriitainen lisenssipeli. Kriitikkoudestani huolimatta onnistuin löytämään lautapeliklassikon uudelleenlämmittelystä lukuisia hyviäkin puolia. Kahden rintaman taistelu on toteutettu oivallisesti mutta antaa toisinaan liikaa apuja ja jää tämän vuoksi korkeasta potentiaalistaan. Suojajärjestelmän puuttuminen tuo mieleen vanhat ja hyvät retroajat, mutta jälkikäteen ajateltuna tämä tuskin on ollut tarkoituksena, sillä ilmeisesti sisältöä ei vain ole juuri haluttu luoda lisää. Credits-ruudun ilmestyminen arviolta vajaan kymmenen tunnin tahkoamisen jälkeen herätti touhua seuranneessa veljessäni spontaanin reaktion: ”Ei voinut… Ei voinut loppua! EI VOINUT!”

Kun pelikone sammuu, on pelaaja yhtä erilaista kokemusta rikkaampi, mutta jäljellä on huijattu ja hölmistynyt olo: eikö vihollistyyppejä, maisemia ja aseita todella ollut tämän enempää? Tosiasiassa on olemassa paljon demoja, jotka tarjoavat pidempiaikaista viihdettä kuin Battleship.