Bionicle Heroes

Kirjoittanut: Livegamers

04.01.2007

Legot ovat lapsuuden aikojen ehdoton ykkösjuttu. Ne ovat epäilemättä parhaita leluja koskaan, niissä yhdistyvät luovuus, kekseliäisyys ja tietysti hauskanpito. Kun nyt vuosia myöhemmin luo silmäyksen niihin, huomaa millä tavoin aika on niitä muuttanut. Yksinkertaisuus on saanut väistyä monimutkaisempien muotojen ja teemojen tieltä. Markkinavoimien paine lisääntyvän kilpailun muodossa on asettanut kovat vaatimukset Legojen kehitykselle. Siirtyminen toiminnallisempaan ja popularistisempaan suuntaan on ollut väistämätöntä. Tuloksena muutama vuosi sitten syntyi Lego Bionicle, yhdistelmä Legojen perinteistä suuntaa ja action figuureja. Eikä se olisi mikään kunnollinen franchise ilman omaa videopeliä, jonka voisi heittää markkinoille lasten ostettavaksi. Tanskalaiset antoivat tehtävän Traveller’s Talesille ja tuloksena syntyi Bionicle Heroes.
Juonittelun puute

Eidos Interactiven julkaiseman Bionicle Heroesin juoneen ei ole turhia panostettu. Juoni on oikeastaan olemassa vain luomaan edes minimaalisen vastakkainasettelun pahan ja hyvän voimien välille. Juonisopan ainekset ovat seuraavat: otetaan pikku saari jossain, lisätään saarelle teknomaagisia naamioita, jotka antavat Lego-voimia kantajilleen, sekä mystinen Mask of Life, joka on Lego-kunnan tärkein varastettu juttu. Sekoitetaan pahoilla murisevilla pahisroboteilla. Huom. pahisrobotit tunnistaa murinasta, ilkeästä virneestä ja huonoista sosiaalisista taidoista. Annoksen annetaan vetäytyä hetken aikaa, kunnes saarelle rantautuu jostakin anonyymi robotti, jonka voisi nimetä vaikka, tuota, Sankariksi. Ja presto! tuntien ammuskelu ja kerääminen voi alkaa. Aikuiseen makuun suosittelen lisukkeeksi väkeviä alkoholijuomia ja jälkiruuaksi mahdollisesti lobotomiaa.

A-nappi pohjaan ja menoksi

Mitään selitystä pahojen Piraka nimisten bionicle-robottien toimintaan ei siis anneta. Pahikset ovat pahoja, koska he nyt vaan ovat pahoja. Paha on mitä paha tekee, saa riittää kai selitykseksi. Pelaajan tehtävä on edetä kentissä, ampua jokainen vastaan tuleva pienempi pahisrobotti, kerätä Lego-palikoita ja naamioita. Naamiot antavat pelaajalle käyttöön uuden aseen, värin ja jonkun erikoiskyvyn, joka auttaa etenemään kentässä. Kun pelaaja kerää tarpeeksi Lego-palikoita, pääsee pelihahmo kultaiseen Hero-olotilaan. Vain näin kultasankarina pystyy ylittämään tiettyjä esteitä, joten useasti kentässä joutuu vain keräämään palikoita tietyllä alueella, jotta eteneminen onnistuisi. Kentän lopussa kohtaa melkein aina loppupomon, joita on pelissä käytännössä vain muutama erilainen. Pomon väritys ja aseistus vaihtelevat, mutta muuten variaatio on nimellistä. Vihollisista ei ole pelissä juuri mitään vastusta. Parhaiten pelissä etenee pitämällä ampumisnappia lähes koko ajan pohjassa ja vaihtelemalla silloin tällöin naamiota eli asetta. Pomotaistelut ovat samaa Hero-olotilan tavoittelua, sillä pomoilla on suojakenttä, jonka voi läpäistä vain Sankarin erikoiskyvyillä. Kuolemalla ei ole merkitystä, sillä jos energiat putoavat nollaan, menettää vain sillä hetkellä käyttämänsä naamion. Kenttien välissä voi keräämillään Legoilla avata kaupasta lisäkenttiä, gallerioita ja parannuksia naamioiden aseistukseen ja suojaukseen. Kerättävää ja lisäkenttiä riittää pelissä paljon, joten jos peli yhtään putoaa kohdeyleisölle, niin tekeminen ei lopu heti kesken.

Näkyy, kuuluu ja tuntuu…

… kurjalta. Bionicle Heroes ei riemastuta audiovisuaalisella puolella, saati sitten tuntumalla. Lisenssipeliksi grafiikka on kohtalaista, mutta musiikit ja äänet ovat monotonista diskohumppaa ja väsyttävää laserpiipitystä. Ääninäyttelystä erikoismaininnan voi antaa selvästi kovasti harjoitetuille pahisrobottien murinoille ja örähtelyille. Bionicle Heroes yrittää keventää pelitunnelmaa kenttien alussa ja lopuissa esitettävillä humoristisilla välianimaatioilla. Niissä kenttäalueen loppupahis ja apurit törmäilevät slap stick -tyyliin kieroillessaan pelaajan päänmenoksi. Valitettavasti ne alkavat nopeasti toistamaan itseään, eivätkä täysin persoonattomat robot saa pidemmän päälle aikaan muuta kuin haukottelua. Ohjattavuuden laadusta on turha edes puhua. Vaikka hahmo tottelee suhteellisen tyydyttävästi komentoja, niin ohjaus on hankalasti toteutettu. Esimerkiksi sivuaskeleet on jätetty kokonaan pois ilmeisesti turhina. Automaattitähtäyksen kanssa homma on kuitenkin niin helppoa, että ohjauksella ei ole sinänsä mitään väliä. Niin, eikä ohjausta voi asetuksistakaan lainkaan muokata.

Kriitikon valinta

Liian kriittiseksi lienee turha kuitenkaan heittäytyä. Bionicle Heroesin kohderyhmä on noin 6-10-vuotiaat poikalapset. En kuulu iältäni lähellekään kohderyhmää, joten minun on vaikea saada maailmasta ja sen robottiasukkaista mitään irti. Kohderyhmän edustajien vastaukset olivat lähes poikkeuksetta positiivisia Bioniclesta kysyttäessä. Robotit ja Legot ovat siistejä, joten Robottilegot ovat megasiistejä. Ajatus pelistä sai kyseiset lapsoset lähes kuolamaan Pavlovin koirien tavoin. Jossain markkinointikoneisto on osunut maaliin. Tästä huolimatta juonen ja persoonallisuuden puute vaivaa. Tuntuu hieman lasten aliarvioinnilta ajatella, että ei lasten pelin juonessa tarvitse mitään sisältöä olla?

Pelin suurimpana harmina pidän sitä, että se ei hyödynnä juuri millään muotoa Legojen rakentamisen mielikuvituksen potentiaalia. Bionicle Heroes ei vain tunnu Lego-peliltä, vaan tylsältä ja kasvottomalta massamarkkinoiden tuotteelta. Jos Legot videopeleissä kiinnostavat, on paljon parempi kääntyä Lego Star Warsin puoleen. Bionicle Heroesia ei voi suositella kuin suurille Bionicle-faneille ja heillekin vain, jos ovat alle kymmenvuotiaita. Heille pistemäärä olisi 85.