Call of Duty: Ghosts

Kirjoittanut: Livegamers

08.01.2014

Call of Duty -pelien osalta ollaan eräänlaisessa tienristeyksessä. Vanha konsolisukupolvi on nähnyt jos jonkinmoista CoDia vuosien varrella, mutta nyt, katseiden suuntautuessa seuraavaan sukupolveen, pitäisi viimeistään näyttää sitä osaamista parhaimmillaan. Kovat ovat odotukset, ja paljon onkin saatu lupauksia paremmasta huomisesta. Osuvatko toiveet ja toteutuneet teot yksiin?
Uuden CoDin saapuminen kotiovelle on aina kuin joulu etukäteen. Peli, jota tulee pelattua enemmän kuin ehtii nukkua. Nyt tarjolla olisi vielä uudistettua pelimoottoria ja hifisteltyä äänimaailmaa, sekä next-gen grafiikkaa. Onko vihdoin tullut CoD 4:n vertainen suurpeli, jota jaksaa vääntää vuosien jälkeenkin? No, henkilökohtainen mielipiteeni on, että ei.

Where is Captain SOAP?

Call of Duty: Ghosts sijoittuu fiktiiviseen sotatilanteeseen, jossa pahansuopainen Rorke johtaa armeijaansa kohti uutta aikakautta. Pienen piskuiseksi sotaryhmittymäksi jäänyt Ghosts-joukkue pyrkii estämään maailmanvalloitusaikeet ja palauttamaan rauhan maan päälle. Pelaaja asetetaan sisälle Walkerin perheeseen, ja he huomaavat pian olevansa ainoita, jotka pystyvät pysäyttämään Rorken.

Tarinaa tykitetään eteenpäin melkoisella tahdilla ja maisemat vaihtuvat amerikkalaisesta lähiöstä aina avaruusalukselle asti. Nopeatempoisesta etenemisestä huolimatta pelissä painotetaan hiiviskelyyn ja pyritään liikkumaan vihollisen huomaamatta. Tähän apuna on muun muassa paljon keskustelua herättänyt saksanpaimenkoira, Riley. Koiraa voi käskyttää hyökkäämään, ja sitä pääsee myös ohjastamaan. Koko pelin aikana koira jää kyllä varsin pienelle huomiolle.


Ghostin tarina on perus codi-huttua. Sen jaksaa kyllä pelata läpi, mutta jälleenpeluuarvoa ei ole nimeksikään. Mielenkiintoiset ympäristöt, tehtävien erilaisuus ja hauskat vempaimet ovat yksinpelin ehdottomia valopilkkuja, mutta muutoin niin tutun tuntuinen putkijuoksu-fiilis valahtaa turhan usein pelaajan takaraivoon. Hieman väriä antavat myös pelin hauskat yksinpelin saavutukset, mutta nekin ovat hieman liian helppoja saavuttaa.

Starting from Scratch

Pitkään ollaan menty samoilla pelimoottoreilla, eikä sen suurempia uudistuksia ole codi-sarjassa nähty. Nyt kuitenkin Infinity Ward on uudistanut pelimoottorin Ghostiin. Uudistuksen myötä pelaaja pystyy kurkkaamaan kulman taakse, hyppimään esteiden yli nopeasti, liukumaan suojaan, ja lisäksi löytyy paljon muita pieniä viilauksia. Yksi suurimpia ehostuksen kohteita on ollut äänimaailma ja sen reagoiminen ympäristöön. Aseen ampuminen ei kuullosta samalta ahtaassa sisätilassa, kuin aukealla. Erittäin kunnioitettava askel eteenpäin, äänimaailman parantamiseksi. Nykyään, kun melkein kaikilla on jo laadukkaat kuulokkeet tai kotiteatteri, tulisikin äänimaailmaan panostaa reilusti. Kokeilun aikana en kuitenkaan itse huomannut kovin suurta eroa äänien tuottamisen ja kuulumisen välillä eri tiloissa.

Toinen suurempi uudistus, joka näkyy varsinkin moninpelin puolella, on ympäristön reagointi pelitilanteisiin. Osa kentästä tuhoutuu räjähteistä, ja kentistä löytyy esimerkiksi suljettavia ovia. Karttojen muuttuminen pelin tiimellyksessä on ihan hauska ominaisuus, mutta välillä sekin menee hieman yli. Varsinkin KEM-iskulla (Ghostin MOAB / NUKE) koko kartta muuttuu yhdeksi sillisalaatiksi, jolloin peli sekoaa hieman liikaa. Moninpelin kartat ovat muutenkin jo niin sokkeloisia ja laajoja, ettei niitä enää tarvitsisi enempää muunnella.

Ghosts-tarjoaa myös tuttuun tyyliin zombie-räiskinnälle korvaajaa. Tällä kertaa kyseessä on muoto nimeltä Extinction. Ihmisrotu on uhattuna, kun maan alta kaivautuvat örriäiset valtaavat maapallon. Neljän pelaajan tehtävänä on saattaa tuo tuntematon rotu sukupuuttoon ja pelastaa ihmiskunta. Extinction-muodossa pyritään viemään örriäisten pesään ydinpommi, jolla päästään eroon tihulaisista. Matkalla pelaajien tulee selvitä hyökkäävistä vihollisista ja tuhottava reissun varrelta löytyvät pienemmät pesät mukana kulkevan poran avulla. Pommin virityksen jälkeen tulee pelaajien paeta ennen kuin pommi räjähtää.

Prestiged

Moninpelissä onkin sitten hieman erilainen pommi kyseessä. Ensisilmäyksellä huomio kiinnittyy siihen, että nyt ei luoda enää pelkästään yhtä Classia, vaan varustetaankin sotilasta. Pelaajalla on käytössään kymmenen eri sotilasta, joiden varustuksen voi muokata mieleisekseen. Varustelu hoituu Black Ops 2:n tyyliin pistemäärillä. Nämä kymmenen sotilasta muodostavat jokaisen pelurin squadin, jolla voi pelata tätä varten suunnattuja pelimuotoja. Näissä otellaan joko tietokonetta tai toista ihmispelaajaa vastaan. Armeijanaan pelaajalla on itse kehittämänsä ja luomansa sotilaat.

Tuttuja pelimuotoja ei hirveästi pelistä löydy. Uudistettua pelilistaa koristavat muun muassa Blitz, Cranked ja Search and Rescue. Blitz on hieman lipunryöstöä mukaileva pelimuoto, jossa tarkoitus on päästä vastustajan vartioimalle paikalle, samalla suojaten omaa Blitz-paikkaa. Mikäli joukkue pääsee murtautumaan vastustajan teleportille, saa joukkue pisteen. Cranked on kuin Team Death Match, sillä erotuksella, että taposta alkaa laskuri edetä. Mikäli aikarajaan mennessä ei saa jatkettua tappoputkeaan, räjähtää. Tämän ideana on saada TDM-pelimuotoon liikkuvuutta. Search and Rescue -pelimuoto on kombinaatio Search and Destroy- ja Kill Confirmed -pelimuodoista. Pelaajan ammuttua jonkun, tältä tippuu laatta, jonka keräämällä vastustajan saa pois pelistä. Mikäli vastustaja ehtii kerätä laatan, pääsee ammuttu vihollinen jälleen peliin.

Pelimoottorin uudistuksen huomaa moninpelin puolella välittömästi. Ensinnäkin tuntuu kuin pelaajan Health-taso olisi puolitettu normaalista, sillä vihollisen tappaa ja itse kuolee vain muutamalla panoksella. Ihmetystä lisää se tosiasia, että nyt pelataan vielä Core-pelimuotoja, eikä minimaaliset healthit sisältävää Hardcore-pelimuotoa. Peli on kuin vastakohta entisille CoDeille, ja sekös tuottaa harmaita hiuksia vanhoille pelisarjan ystäville.

Pelin kartat eivät nekään vastaa tuttua CoD-sarjan laatua. Suurin osa kartoista tuntuu olevan suoraan toisesta pelisarjasta, sillä karttojen laajuus ja sokkeloisuus on ällistyttävää. Reittejä menee siellä täällä, ylhäällä ja alhaalla, maan alla ja taivaissa, ja ties missä. Monitasoinen taistelu tuo toki vaihtelua vain muutaman reitin yksinkertaisiin CoD-karttoihin. Siltikään, ei se vaan enää ole sitä CoDia, jonka alkuperäinen kaava oli lähes täydellinen. Näihin sokkeloihin kun lisätään vielä CoD-historian huonoin Spawn-mekaniikka, ollaan jo niin lähellä voimasanoja, ettei edes sarjan vannoutunut fani voi niitä tähän arvosteluun kirjata.

New Year, Next Gen Players

Call of Duty: Ghosts on lupausten mukaan täysin uusi Call of Duty. Uudistetun pelimoottorin myötä löytyy uusia pelimuotoja, uudenlaiset kartat sekä uudenlainen pelimekaniikka. Se, miellyttääkö lopputulos, on jokaisen kokeiltava itse. Heikkouksineenkin peli on varmasti pelattava, mikäli uudistettu peli tuntuu itselle sopivalta. Oman, noin kahdeksan vuoden Call of Duty -pelien pelaamisen jälkeen tuntuu tämä CoD jo niin etäiseltä ja vieraalta, ettei se enää minulle tee sitä, mitä muut CoDit ovat tehneet. Olen joko liian vanha enää tätä pelaamaan, tai sitten vaistoni vaan on oikeassa: tämä on huonoin CoD, jota olen ikinä pelannut. Silti, tällekin pelille varmasti löytyy oma asiakaskuntansa, mutta epäilen vahvasti, että he eivät ole aikaisemmin paljon sarjan pelejä pelailleet.