Calvino Noir

Kirjoittanut: Livegamers

03.09.2015

Raamatullinen sade moukaroi kaupunkia, mutta tahrat jäävät. Maailma voisi tyhjentää merensä kaupungin mukulakiville ja kadut huuhtoisivat vedet saman tien takaisin. Mikään ei muutu.
Maltan Haukka

Film Noir – musta elokuva – oli 40-50 -luvulla voimissaan ollut elokuvatyyli. Tummasävyisten rikosdraamojen kuvakieli oli yhtä synkkää kuin niiden tarinat. Tästä samasta lähteestä ammentaa Calvino Noir.

Maailma on harmaa ja iloton, mutta samalla niin kaunis. Sivusta pelattava seikkailu on ennen kaikkea silmiä hyväilevä. Pelin tunnelma on kuin suoraan jostain Humphrey Bogartin dekkarifilmistä. Musiikki tukee hyvin kuvallista maailmaa, ja pelaaja voi tuntea olevansa ajassa, jolloin videopelit olivat vain kaukainen haave.

Pelin päähenkilö, englantilainen Wilt, ei kuitenkaan ole salapoliisi, vaan palkattavissa oleva ongelmanratkaisija. Hänen seikkailunsa Saksassa alkaa soittopyynnöstä. Soittopyynnön takaa paljastuu odotetusti nainen, Siska, yksi kolmesta pelin pelattavasta hahmosta. Siska palkkaa Wiltin hankkimaan arkaluontoisia dokumentteja, ja matkan varrelle mahtuu niin petoksia kuin tiukkoja tilanteita.

Mukaan ryhmään tulee myöhemmin myös Arno, kolmas pelattava hahmo. Jokaisella pelin hahmolla on omat erikoiskykynsä. Siinä missä Wilt voi tyrmätä vartijoita, Siska osaa tiirikoida ovia auki ja Arno käyttää koneita. Hahmojen välillä hypitään tarpeen mukaan. Ryhmää pitää myös toisinaan kuljettaa samaan kohtaan, että päästään tarinassa eteenpäin.

Pelattavien hahmojen lisäksi dialogia käydään muidenkin henkilöiden kanssa. Ruudun yläosassa pyörii keskustelu tekstinä samalla kun ääninäyttelijät puhuvat. Näyttelijöiden äänet ovat yleisesti ottaen hyviä, Siskan ääneen toivoisi enemmän syvyyttä.

Kontrollit pelissä ovat yksinkertaiset, kuten pelilajiin sopii. Toiminta tapahtuu kävelemällä kohteen luokse ja painamalla toimintanäppäintä. Saatavilla on myös taskulamppu pimeisiin tilanteisiin sekä pienen hakemisen jälkeen oppii ohjainkomennon, millä pääsee valitsemaan oikean tapahtuman, jos valinnat ovat kovin lähellä toisiaan. Niin pelilliset, kuin toiminnalliset ja tunnelmalliset elementit tuntuvat siis olevan kohdillaan.


Pahan Kosketus

Lähtökohdistaan huolimatta jotain on pielessä ja pahasti. Calvino Noir on peli, josta haluaisi pitää, mutta se on tehty todella vaikeaksi. Hiiviskelyyn perustuvan pelin ei odota olevan helppo ja toiminnantäyteinen, mutta tiettyä loogisuutta siltä toivoisi. Jo alussa, kun vastaan tulee ensimmäinen portaikko, huomaa väkisinkin, että ohjainmekaniikassa on jotain poikkeavaa. Kun haluaa mennä portaita ylös, liian usein suunta onkin päinvastaiseen suuntaan. Liekö syynä ohjauksen outouteen sitten PC-version osoita-ja-klikkaa tai i-laitteiden kosketusnäytölle sovitetun ohjaintyylin soveltaminen konsoliohjaimelle tai joku muu aivopieru, niin aiheettomia harmaita hiuksia pelin ohjaaminen aiheuttaa.

Jos on valmis kääntämään toisen posken ja unohtamaan ohjaamisen tuskan, niin armoa on turha odottaa. Korvapuustin saa myös kohdatessa vartijoita. Alkuun kohtaamiset toimii kuten olettaakin. Vartijoiden liikkeitä seurataan, opetellaan reitti ja tarpeen mukaan käydään tyrmäämässä jos muuta reittiä tai tapaa ohittaa ei löydy. Näin siis teoriassa.

Jos pelissä esiintyvät vartijat olisivat olemassa oikeassa maailmassa, rikollisilla ei olisi toivoakaan. Toisinaan tuntuu, että vartijat omaavat yliluonnollisia kykyjä. Yleensä vartijan kohtaaminen onnistuu, hiivitään taakse ja kolkataan. Näin ei kuitenkaan aina käy. Valitettavan usein vartija saa superkuulon, kääntyy ja pamauttaa hölmistyneen sankarimme toiseen hiippakuntaan. Jos tuo ei vielä vie mieltä matalaksi, mukaan mahtuu vielä tilanteita, joissa useamman vartijan ohittaminen vaatii lottovoittajan tuuria ja notkeita sormia, eikä aina nekään auta. Kuolemia ja turhautumisia siis riittää.

Syvä uni

Visuaalinen ilme yhdessä tyyliä tukevan musiikin kanssa on parasta, mitä Calvino Noir pelaajalle tarjoilee. Ääninäyttelykin toimii, mutta muut elementit ovat hukassa ja pahasti. Film Noir -tyylille oli tunnusomaista menetetyt mahdollisuudet, joten siinä suhteessa peli on saavuttanut esikuvansa.