Castlevania: Lords of Shadow 2

Kirjoittanut: Livegamers

23.05.2014

Castlevania on pelisarja, joka kuuluu jokaisen NES-nörtin kokoelmiin. Tämä klassikko kääntyi nykyisen sukupolven peliksi muutamisen vuotta sitten, kun Konami julkaisi pelimessuilla ensimmäiset otokset Lords of Shadow -mätöstä. Ensimmäinen Lords of Shadow ei ole minulle sen kummemmin tuttu, mutta se oikeastaan jopa yllätti laadukkuudellaan pelaajat sekä arvostelijat – paljon oli otettu mallia muista mätöistä, mutta paljon myös vaikutteita oli imetty vanhoista klassikoista. Kyseessä oli siis menestynyt siirtyminen uudelle alustalle ja relevantti lisä uuden konsolipolven mätkintäpelipalettiin.
Toiselle osalle onkin noussut jopa pienoiset odotukset. Lords of Shadow 2:n valmistaa edelleen MercurySteam ja sen julkaisee Konami. Pääosassa seikkailee Dracula, jonka edesottamuksia seurataan nykyajassa. Köriläs on asetettu ”pahiksen” asemaan, mutta tavoitteena tälläkin sankarilla on pelastaa maailma toisen pahiksen, itse Saatanan käsistä. Mainittakoon, että juoni jatkaa oikeastaan siitä mihin ensimmäinen osa jäi.

Konamin menestyksekäs sarja koki huipennuksensa vuonna 1997, kun Castlevania: Symphony of the Night julkaistiin. Live Arcadessakin jälkikäteen julkaistu SNES-klassikko kuuluu omiinkin kaikkien aikojen pelisuosikkeihin ja lapsuuden jännittävimpiin asioihin. Onkohan tästä tekeleestä mitään vastusta vanhalle klassikolle?

Linnan syövereissä

Niin kuin mainitsin, Lords of Shadow lainaa muilta peleiltä paljon. Vaikutteita on otettu niin Devil May Crysta, Darksidersista, Tomb Raiderista kuin God of Waristakin. Varsinkin tasohyppelykohtaukset ja isommat vihollistaistelut ovat selvää God of War -kamaa.

Eipä se kyllä haittaa. Castlevania tuntuu pelikokemuksena varsin mainiolta. Dracula kerää pelin tiimellyksessä lisää taitoja ja iskuja itsensä päivittämiseen kokemuspisteiden avulla. Taistelu on mukavaa, kentät ovat moniulotteisia ja grafiikka miellyttää.


Vihollisista osa on sangen tyhmiä, samaa kaavaa toistavia tolloja. Mutta pomovastuksissa onkin tarmoa ja tyylikkyyttä – ne vaativat pelaajalta terävää järkeä ja nopeutta. Pomovastuksissa on paljon samaa kuin Ninja Gaidenin samaisissa retkuissa. Ja siitä minä tykkään.

Graafisesti Lords of Shadow 2 on vakuuttava. Linna on komean näköinen ja ruudunpäivitys rullaa kuin vasta rasvattu polkupyörä. Verikin lentää K18-leiman edestä ja viholliset ovat hienosti piirrettyjä. Taustalla pauhaa kohtalokas musiikki ja välillä fiilis on kuin karmivassa kauhuleffassa.

Ei mikään turhuus

Castlevania kuuluu niihin sarjoihin, joita ei haluaisi raiskattavan turhilla uuden sukupolven lisäosilla. Lords of Shadow 2 ei kuitenkaan ole raiskaus vaan näyttävä uudelleensyntyminen linnaseikkailun klassikolta. Se on raaka, mutta kaunis ja hauska pelattava. God of War haisee kilometrien päähän, mutta mitä sitten?

Grafiikka on miellyttävää, pelaaminen mukavaa ja näppäimetkin toimivat. Ainoa miinus on se, että Dracula jää pelihahmona loppuen lopuksi hieman etäiseksi – tai oikeastaan se ei erotu muista samantyyppisistä sankareista laisinkaan.

Toimintapeleistä tykkääville voinen suositella moitteetta.