Command & Conquer 3: Tiberium Wars (360)

Kirjoittanut: Livegamers

29.06.2007

Command & Conquer -sarjan taustaa
Vuonna 1992 Westwood Studios julkaisi PC/DOS-alustalle reaaliaikastrategiapelin nimeltä Dune II. Dunen innovatiiviset ideat näkyvät reaaliaikaisten strategiapelien ominaisuuksissa vielä tänäkin päivänä. Peli oli ensimmäinen moderni RTS-peli ja aikoinaan suuri menestys. Dune toimi perustana seuraavalle suurelle RTS-pelille, vuonna 1995 Westwoodin julkaisemalle legendaariselle Command & Conquer: Tiberian Dawnille. Alkuperäinen C&C oli esikuva useille kymmenille RTS-väännöille, ja siitä alkoi monen vuoden RTS-pelien vyöry markkinoille.

Myös C&C-pelisarjasta julkaistiin eräänlainen jatko-osa Red Alert, jossa itä ja länsi ottivat mittaa toisistaan. Alkuperäinen C&C ja C&C:RA saivat seuraavina vuosina lukuisia jatko-osia ja lisälevyjä, jotka menestyivät vaihtelevasti. Monen mielestä pelisarjan kehityssuunta ei ollut oikea. Nykyäänkin moni pitkän linjan RTS-fani pitää C&C: TD -peliä sinä aitona ja oikeana RTS-naksutteluna.

Paljon on aikaa kulunut ja Westwood Studioskin siirtynyt EA:n omistukseen (1998). Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen EA julkaisee uuden C&C: Tiberium Warsin, jonka alustana on PC:n lisäksi Xbox 360. Tässä arvostelussa käsitellään pelin Xbox 360 -versiota.

Sujuvaa RTS-peliä konsolilla? Kyllä!

RTS-pelit ovat konsoleilla olleet harvassa, sillä useimmiten ohjaus tämäntyyppiseen peliin on haastavaa toteuttaa konsolien ohjaimille. Pelejä on kuitenkin julkaistu jonkin verran eri alustoille vuosien mittaan, mutta niistä ei koskaan ole mitään superhittejä tullut. Vasta EA:n viime vuonna julkaisema The Lord of the Rings: The Battle for Middle-earth II -peli Xbox 360:lle osoitti, että myös konsolialustalla voi pelata todella sujuvasti reaaliaikaisia strategiapelejä.

Tutorial

Konkareille päivänselvältä tuntuvat tutorial-tehtävät ovat kuitenkin varmasti suuri apu pelaajille, joilla ei ole aiempaa kokemusta pelisarjasta. Tutoriaalissa opastetaan kädestä pitäen, kuinka yksiköitä liikutellaan ja käskytetään. Perusrakentaminen näytetään sekä esimerkiksi selvitetään näytössä olevien indikaattorien merkitys. Tutoriaalin lopussa suoritettavassa tehtävässä pelaaja pääsee soveltamaan oppejaan käytännössä, ja mikäli homma onnistuu, voi itse pelaaminen alkaa.

Yksinpeli

Näyttävissä alku- ja välivideoissa esiintyvät oikeat näyttelijät ja Commanderin housuissa olevalle pelaajalle selvitetään perusteellisesti, missä kulloinkin mennään.

Yksinpelin lähtökohtana on se, että GDI (Global Defense Initiative) hallitsee maapallosta ”blue zone” -alueita, jotka kattavat 20 % maapallon pinta-alasta. Blue zone on vielä täysin puhdasta aluetta, jonne tiberium ei ole vielä levinnyt. 30 % kattava ”red zone” on jo lopullisesti tiberiumin leviämisen takia saastunutta. 50% pinta-alasta kattava, osittain saastunut ”yellow zone” on mystisen NOD (The Brotherhood of Nod) -armeijan hallinnassa ja sisältää suurimman osan maapallon populaatiosta.

NOD on viettänyt jo pitkään hiljaiseloa ja kerännyt voimia uuteen Tiberium-sotaan. Rauhan aika kuitenkin loppuu vuonna 2047, kun NOD tekee yllätyshyökkäyksen GDI:n avaruustukikohtaan ydinohjuksella. Heti tämän jälkeen GDI-tiedustelu joutuu toteamaan, että NOD:n yksiköitä on havaittu GDI:n alueella North Carolinan lähellä hylättyä tukikohtaa. Tässä vaiheessa pelaaja astuu mukaan kuvioihin ja ottaa isoa roolia GDI-komentajana. Ensimmäinen tehtävä on palauttaa hylätty tukikohta takaisin toimintaan ja murskata alueella vaikuttavat NOD-joukot.

Kane is back!

Kokeneet C&C-pelaajat ovat välittömästi kuin kotonaan; ohjaus tietenkin vaatii ensin hieman totuttelua. Samalla kaavalla kuitenkin mennään, eli yksiköitä napsautellaan ja annetaan komento ”mene tuonne” tai ”hyökkää tuon vihollisyksikön kimppuun”.

Yksinpelissä osa tehtävistä on perinteisiä tukikohdan tyhjästä rakentamista. Ensin voimala pystyyn, sen jälkeen Tiberium-jalostuslaitos, josta saadaan rahaa, joka mahdollistaa uusien rakennusten ja yksiköiden tuotannon. Tämän jälkeen seurataan ruudun ohjeita, jotka valitettavasti ovat liiankin täsmällisiä. Paljon ei jää pelaajalle mietittävää, mikä on hieman valitettavaa. Olisi mielenkiintoisempi pelata, jos joutuisi itse pähkäilemään enemmän hyökkäyksen suhteen.

Yksiköiden ja teknologian käytön suhteen jää kuitenkin pelaajalle itselleen melko vapaat kädet, eli oma kalusto ja taktiikka kannattaa valita sen mukaan, mitä vastustajan puolella on. Ennen kuin tekee mitään suurempia peliliikkeitä, pieni tiedustelu ei ole yleensä pahitteeksi. Jokainen yksikkötyyppi pärjää jossakin tietyssä asiassa hyvin, mutta jokaisella on myös heikkoutensa. Esimerkiksi tankit ovat muita ajoneuvoja vastaan tehokkaita, mutta vaikkapa helikoptereita vastaan niillä ei ole asetta lainkaan. Isoissa Mammoth-tyypin tankeissa onkin sitten ohjuksia myös ilmasta tulevia uhkia vastaan. Yksi harvoista uusista ominaisuuksista pelissä on yksiköiden saama kokemus. Kun yksiköt taistelevat kunniakkaasti, ne saavat ylennyksen, ja ylennyksen jälkeen kyseinen yksikkö taistelee vieläkin paremmin.

Tehtävissä pelaajan täytyy rakentaa oma armeija ja suorittaa tehtävä parhaaksi katsomallaan tavalla. Pelissä on kahdenlaisia tavoitteita: päätavoitteiden lisäksi on bonustavoitteita. Kaikkien tavoitteiden suorittaminen tehtävissä ei aina ole ihan ruusuilla tanssimista – puhdas suoritus voi vaatia useita yrityksiä ja yhteen tehtävään voi saada upotettua pahimmillaan useita tunteja aikaa kokeilemalla eri taktiikoita ja lähestymistapoja tavoitteiden suorittamiseksi.

Pelissä on myös toisentyyppisiä tehtäviä, joissa käytetään vain yhtä tai muutamaa yksikköä. Nämä ovat useimmiten aika tylsiä, varsinkin silloin, jos yhtään sellaista rakennusta ei saa haltuunsa, jonka avulla voisi kenties jotain omaa strategiaa toteuttaa. Tässä mennään sitten jo täysin ennalta määritetyn kaavan mukaan, eikä pelaajalle jää murehdittavaksi edes oman tukikohdan puolustukseen liittyviä seikkoja. Ehkä juuri se tekee tämän tyypin tehtävistä tylsän pakkopullan tuntuisia.

Yksinpelissä on yhteensä peräti 38 tehtävää, jotka on jaettu kolmeen eri osaan, eli pelaaja pääsee kokemaan Tiberium-sodan niin GDI:n, NOD:n kuin uuden Scrin-rodun näkökulmasta.

Vaikka AI-vastustaja ei mitään ihmeellisiä strategiakuvioita osaa kehittää, silti jopa Normal-vaikeustasolla tietokone antaa kuitenkin kohtalaisen vastuksen tehtävissä. Kokenutkin C&C-pelaaja saattaa joutua polttamaan paljon aikaa ennen kuin yksikään pelin kolmesta kampanjasta on puhtaasti läpi. Yksinpelikampanjat toimivat myös eräänlaisena tutoriaalina moninpeliä ajatellen. Tehtävissä käytössä oleva ase- ja tekniikka-arsenaali lisääntyy pikkuhiljaa kampanjan edetessä.

Teknisesti hyvä paketti

Tiberium Wars näyttää HDTV-näytöllä upealta: yksiköiden yksityiskohdat ovat hienosti viimeisteltyjä ja peli pyörii melkein koko ajan sulavasti. Pelaajan on helppo seurata taistelukentän tapahtumia, ja 3D-näkymää voi vapaasti pyöritellä ja zoomailla ohjaimen tatteja kääntelemällä. Yksiköiden valitsemista helpottavan ”magnetismin” voimakkuuden voi valikoista määrittää. Tosin välillä magnetismi lähinnä vain haittasi ja tuntui paremmalta, kun asetus oli täysin minimissä.

Kontrollit eivät tietenkään aivan hiiri–näppis-yhdistelmän tasolle yllä, mutta ohjaus on silti todella hyvin optimoitu ja kätevät pikanäppäimet helpottavat pelaamista huomattavasti. Esimerkiksi silloin kun peli ilmoittaa, että ”our base is under attack”, pelaaja pääsee silmänräpäyksessä tapahtumien keskipisteeseen painamalla ohjaimesta Y. Se on juuri sillä hetkellä erittäin suuri helpotus, sillä ei tarvitse lähteä käsin vierittämään ruutua, kun muutenkin on kiire. Pelaaja voi myös valita erikoisyksiköt, kuten insinöörit tai kommandot, kätevästi ohjaimen ristikko-ohjaimesta oikealle vääntämällä.

Pelin nopeutta pelaaja ei saa itse määrittää, vaikka tämä on Commandeissa perinteisesti ollut mahdollista. Käytössä vain yksi pelinopeus, joka saattaa tuntua ainakin osalle pelaajista liian nopealta.

Peli pyörii melko hyvin. Jos ruudulla on hirmuinen määrä yksiköitä samaan aikaan sotimassa, saattaa peli hieman hidastua ja tökkiä. Tämä on kuitenkin melko harvinaista käytännössä, eli siitä ei mitään isompaa miinusta voi pelille antaa.

Toteutuksessa ei ole otettu huomioon oikeastaan lainkaan pelattavuutta perinteisellä SDTV-televisiolla. Pienet yksiköt, kuten insinöörit, näkyvät perinteisellä kuvaputkitelevisiolla vain vaivoin, ja osa teksteistäkin on lukukelvottomia. Zoomaaminen auttaa hieman asiaa, mutta voisi kuitenkin todeta, että HDTV tai tietokonemonitori on laitevaatimus Tiberium Warsin sujuvaan pelaamiseen.

Moninpeliä

Moninpeli on Commandeissa perinteisesti ollut monille se kovin juttu, eikä sen suhteen sarjan uusin tulokas ole poikkeus. Suurin viihdearvo on tässäkin pelissä juuri Liven puolella, jossa pääsee napit vastakkain ajattelevia ihmisiä vastaan. Peliin mahtuu enintään neljä pelaajaa, eli 2 vs 2 -sotimiset kaverin kanssa ovat mahdollisia. Live-ominaisuuksien käyttöliittymä on lainattu suoraan LotR 2:sta. Se ei ehkä ole kaikkein selkein ja paras mahdollinen, mutta pienen harjoittelun jälkeen ihan käytettävä. Pelissä on myös vanha tuttu skirmish-moodi, jossa voi harjoitella moninpeliä AI-vastustajaa vastaan.

Moninpelikarttoja on 20 kappaletta ja ne ovat mukavasti eri tyylisiä, osa kartoista on pienempiä ja tarkoitettu vain 1 vs 1 peleihin. Karttoja on myös luvattu tulevan lisää Livestä ladattavaksi. Mapit eivät kuitenkaan ole kooltaan aivan samaa luokkaa kuin aiemmissa sarjan peleissä; vihollisen paikka kartalla on myös melko lailla päivänselvä asia heti pelin alkuvaiheesta lähtien. Pelimuotoja on muutamia, mutta perinteinen versus, jossa tuhotaan vihollinen, on edelleen suosituin. Hosti pystyy myös vaikuttamaan melko monipuolisesti asetuksiin, joilla pystyy luomaan vaihtelua peleihin.

GDI:n, NOD:n ja Scrinien armeijat ovat jotakuinkin tasapainossa; jokaisella armeijalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi GDI-arsenaalissa on parhaat työkalut perinteiseen tankkiarmeijalla jyräämiseen, Scrineillä puolestaan ilmayksiköt vailla vertaa. Jokaisella rodulla on myös oma superase, jolla saa yhdellä laakilla tehtyä todella pahaa jälkeä vihollisen tukikohtaan. Useimmiten juuri superaseen käyttö johtaa siihen, että tukikohtien rakentaminen ei voi jatkua aivan loputtomiin.

Kun joku pelaajista tekee superaseen käytön mahdollistavan rakennuksen, tämän paikka näkyy muille tutkassa. Ruutuun ilmestyy myös aikalaskuri, joka osoittaa, koska ase on laukaisuvalmis. Kun superaseen ottaa käyttöön, se johtaa useimmiten siihen, että vastapuolen on pakko alkaa toimia hyökkäyksensä suhteen. Superaseen laskuri kestää seitsemän minuuttia, minkä jälkeen se aiheuttaa suuria harmeja vastapuolen tukikohdassa. Jos vastustajalla on käytössään Live Vision -kamera, tuhojen mittakaavan voi todeta myös hänen ilmeestään.

Loppusanat

Tiberium Wars on hienoine välivideoineen mukavaa ajanvietettä yksinpelattuna. Yksinpelissä huomaa kuin itsestään, miten erilaisia yksiköitä kannattaa käyttää. Yksinpelin jälkeen moninpelillä on edellytykset viihdyttää monia pelaajia todella pitkään. Kaikille eivät tämän tyypin pelit kovin hyvin tipu, mutta heille, joille tippuu – tippuu kunnolla. Erilaisten taktiikoiden ja pelityylien opettelu antaa pelille paljon syvyyttä ja elinikää; on niin monta tapaa hyödyntää yksiköitä ja taktikoimalla voittaa. Kaverin kanssa yhdessä juoniminen on myös erittäin hauskaa viihdettä. Tiberium Wars on vanha toimiva konsepti uusissa hienoissa kuorissa. Valitettavaa on kuitenkin se, että vain HDTVn omistajat pääsevät nauttimaan pelistä kunnolla.