Counter-Strike: Global Offensive (Xbox Live Arcade)

Kirjoittanut: Livegamers

09.09.2012

Counter-Strike on nimi, joka saa aikaan tunteita ja muistoja monessa pelaajassa. Vuonna 2000 virallisesti julkaistu Counter-Strike loisti yksikertaisella mutta koukuttavalla idealla. Jotain kertoo myös se, että jo ennen julkaisua ilmiöksi noussut Counter-Strike oli osan pelaajien mielestä parhaimmillaan betavaiheessa, mutta tuolloin suosio odotti vielä huippuaan. Hieman yllättävästi Counter-Strike löysi tiensä ensimmäiselle Xboxille vasta vuoden 2003 lopussa. Julkaisu onnistui ja peli oli suosittu myös Livessä, vaikka perustuikin selkeästi epäsuosituimpaan PC:n Counter-Strike -versioon, Condition Zeroon.
Valve Software kuitenkin jätti konsoli-CS:n muhimaan syystä tai toisesta vuosiksi, vaikka ottajia pelillä olisi varmasti ollut. Nyt on kuitenkin pitkä, lähes kymmenen vuoden odotus palkittu, ja hiljattain Livessä Arcade-pelinä julkaistu Counter-Strike: Global Offensive näki päivänvalon. Global Offensive oli monelle kesän odotetuin julkaisu, mutta voiko yksinkertainen peli-idea enää koukuttaa vuosienkin jälkeen?

Let’s go my brothers!

Kyllä se voi koukuttaa. Peli ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on alusta asti ollutkin, mikä on eittämättä Counter-Striken yksi parhaista puolista. Kaikki ylimääräinen, nykytrendien mukainen apukilke ja teksti-iloittelu on karsittu ruudulta minimiin eikä vihollisia suolata pelin 29 aseella rautatähtäimen takaa. Toisin sanoen ukot kentälle, aseet kouraan ja katsotaan kumpi puoli on parempi – kunhan peliä pelaa perinteisesti.

Aivan vanhan toistoksi ei pelaaminen Global Offensivessa kuitenkaan mene, vaikka vivahteita siitä saa pelin kahdesta uudesta pelimuodosta. Arms Race -muoto on suoraviivaista Team Deathmatchia, jossa ainoastaan tapoilla on väliä. Jokaisen tapon jälkeen pelaaja saa uuden aseen – kunnes jäljellä on enää veitsi, jolla metsästetään voitto. Ikävä kyllä Counter-Strike ei ole koskaan ollut parhaimmillaan nopeatempoisessa, synnyt-kuolet-synnyt -sotimisessa ja leijonanosa pelin parhaista puolista jää Arms Racessa täysin pimentoon. Toinen Global Offensiven uusista pelimuodoista, Demolition, sekoittaa perinteisen Defusal- ja Arms Race -muodot keskenään. Yritys ei ole aivan niin kehno kuin Arms Racessa, mutta ei voi sanoa että täysin onnistunutkaan. Uuden aseen saa jokaisesta taposta, mutta kuollessaan odotetaan uuden erän alkua, ja pommipaikkoja on vain yksi. Karttojen pieni koko supistaa erät nopeiksi ja pelit ovat ohi alta aikayksikön jättäen jälkeensä ennemminkin melko mitäänsanomattoman olon kuin positiivisia fiiliksiä. Kaiketi Demolitionilla ja Arms Racella yritetään kalastella uusia pelaajia ja ottaa askel sivuun perinteisistä muodoista, mutta parempiakin vaihtoehtoja löytyy toisista peleistä.

Counter-Strike on siis parhaimmillaan vanhana kunnon Counter-Strikena. Perinteistä kaavaa ei olla lähdetty sekoittamaan uusilla jujuilla, ja Defusal- ja Hostage rescue -muodot ovat edelleen pelin suola. Global Offensiven 16 kartasta kahdeksan ovat kyseisille muodoille, vanhoja tuttuja kenttiä alkuperäisestä Counterista. Hassusti Hostage-kenttiä pelistä ei tosin löydy kuin kaksi, mikä on ratkaisuna outo, kun ottaa huomioon aiemmissa Counter-Srikeissä olevat kentät. Itse henkilökohtaisesti olen aina pitänyt Hostage rescuesta enemmän kuin Defusalista, ja olisin mielelläni ottanut peliin esimerkiksi Assaultin ja Militian muiden joukkoon. Defusal-kentät ovat kuitenkin asiallisesti pelissä, vaikka ei olisi haitannut, jos mukana olisi ollut muutama lisää. Toivottavasti puuttuvat kartat jossain kohtaa peliin tulevat, kun hyviä ja tasapainossa olevia kenttiä kuitenkin ovat, ja niiden parissa on monet perinteikkäät Counter-Strike -matsit vietetty.

Tappoputkimies

Global Offensive on loppujen lopuksi aavistuksen sekava tapaus. Pelissä on monipuoliset ja perinteiset asiat tallella, mutta lapsuksia on päässyt mukaan yllättävän paljon. On ihan kiva, että voi tehdä oman aulan ja pyytää kavereita pelaamaan, mutta host-asetukset ovat jostain käsittämättömästä syystä täysin minimissä. Ei olisi luullut paljon vaativan antaa hostille mahdollisuus säätää vähintään aikarajoja ja mielellään tietysti enemmänkin – ainakin privapeleissä. Enemmän ihmetystä kuitenkin aiheuttaa se, että mistä ihmeen syystä Defusal- ja Hostage-kentät ovat erotettu toisistaan. Kyseisen asian voisi katsoa sormien läpi, jos kenttiä olisi enemmän, mutta kahdella kentällä ei mielettömästi juhlita Hostagessa, vaikka kyseessä onkin eri pelimuoto. Pelistä kuitenkin löytyy äänestysmahdollisuus, ja ei olisi ollut pahitteeksi pistää kummankin muodon kentät yhteen nippuun.

Global Offensiven pelattavuudesta voi olla montaa mieltä; itse kuulun pelaajiin, joka ei pääse täysin sinuiksi sen kanssa. Säätömahdollisuudet ovat toki monipuoliset, mutta täysin hyväksi ohjattavuutta ei tunnu saavan. Pienet liikekorjaukset heittävät parhaassa tapauksessa aivan liikaa, kun muuten kääntyminen tuntuu laiskalta. Koska Counter-Strike ei kuitenkaan ole realismiin pyrkivä ja Valven pelien loistava pelattavuus ei jostain syystä Global Offensiveen asti täysin päässyt, nostaa kuolemiset välillä turhautumiskäyrän kummallisen huikeaksi. Asiaa ei myöskään auta ajoittain oudot kulman taakse kupsahtamiset. Johtuuko se sitten hitboxeista vai mistä, mutta vaikka tulelta suojaan pääseekin, kellahtaa ukko komeasti kulman taakse puolen sekunnin päästä – varsinkin pääosumista. Ongelmaksi asti tuota ei ole kuitenkaan käynyt, ja verkkoviiveestä johtuvaa se ei ole, koska sitä tapahtuu myös bottien kanssa yksin pelatessa.

Ei Global Offensivea kuitenkaan täysin hymyilemättä voi pelata. Pelin aivan jäätävät suomennokset ovat jotain sanoinkuvaamatonta: ”Tulta reikään!” on miltei paras suomennos hetkeen aikaan ”Fire in the hole!”:sta ja hyvänä kakkosena on Spray and prayn ”Roiskitaan ja rukoillaan”. Suomennoksia ei ole kuitenkaan pakko katsoa, vaan Dashboardilta pääsee kielen vaihtamaan vaikka sopivammin englanniksi.

Only one idiot left

Ei Counter-Strike: Global Offensive ole missään tapauksessa huono peli, vaikka ongelmiakin on mukana ja joitain suunnitteluratkaisuja on vaikea hyväksyä. 1200 MS-pinnan hintaan peli on Arcade-peliksi kelvollinen ja sen verran mainiolla pohjalla, että peliä uskaltaa suositella, jos nykypäivän FPS-sotapelit eivät nappaa. En usko Valven hylkäävän Global Offensivea, ja päivityksillä peliä saa hiottua varmasti nykykunnosta paremmaksi. Pois jätetyistä kartoista on vielä hyviä jäljellä, joten mahdollisuudet DLC-mapeille on erinomaiset. Ja se on kaikesta huolimatta Counter-Strike – se rakastettu ja vihattu, tunteita aikaansaava peli.