Dead or Alive 5

Kirjoittanut: Livegamers

27.10.2012

Dead or Alive. Näin se vain on tämäkin Playstationin ja Sega Saturnin aikaan startannut sarja edennyt viidenteen osaansa. Samaa voi sanoa sekä Virtua Figherista että Soul Caliburista, jotka kummatkin myös aloittivat taipaleensa suunnilleen noihin aikoihin. Soul Calibur on aina ollut jokseenkin kasuaali asekalistelu ja Virtua Fighteria on tuotettu japanilaisille hardcore-mätkijöille, mutta Dead or Alivet ovat tulleet tunnetuksi erityisesti isoista tisseistä ja helposta lähestyttävyydestä. Mikä on tilanne herran vuonna 2012?

Oma Dead or Alive -pelaamiseni alkoi kaverini luona Dead or Alive 2:lla. Taistelupelit olivat aina olleet mieleeni ja niin oli kyllä Dead or Alivekin. Vaihtelevat ympäristöt räjähtävine vaara-alueineen ja ainoastaan vahinkoa tuottavine, jännittävine ring-outteineen veivät toiminnasta tykkäävän pikkupojan mennessään. Mikäpä sen hauskempaa kuin ottaa matsia kaverin kanssa – ei muuta kuin ukot (tai akat) viivalle ja näytös voi alkaa! Taisteleminen oli suoraviivaista ja nopeatempoista, eikä vuosien harjoittelua pakosti tarvinnut. Jokaisesta ottelusta oppi jotain uutta, mutta piru vie kun kaveri oppi siinä samassa. Peligenren viehätys on edelleen tallella, vaikka leuasta kasvaa partaa ja finnit ovat vähentyneet.

Onpas valtavat

Mitäpä sitä kiistämään: japanilaiset pelinkehittäjät pitävät suurista, painovoimaa uhmaavista maitorauhasista. Suuret rinnat ovat aina olleet yksi Dead or Alive -sarjan ehdottomista valttikorteista. Harmittavasti iän ja kokemuksen karttuessa me entiset innokkaat teininörtitkin kuitenkin kasvamme aikuisiksi ja opimme itsekunnioituksen salat. Team Ninjan tarjoamat paljastavat asut ja hengityksen tahdissa tanssahtelevat tissit saavat aikaan myötähäpeän huokauksia – näinkö tenavina he meitä pitävät? Tasokkaat asusteet ovat harvassa, mutta stringejä löytyy vähän joka lähtöön. Uutena ominaisuutena maassa möyrineet taistelijat saattavat kerätä vaatteisiinsa tai ihoonsa hiekkaa ja tomua, eikä hikikarpalon välkekään ole tyystin harvinainen näky.

Dead or Alive 5:n taisteluareenoilla on edelleen sitä samaa draamaa, mitä aina ennenkin. Seinät kaatuilevat, lattiat sortuvat ja pöydät hajoilevat. Toimintaelokuvamainen meno ja meininki tuovat kenttiin lisää jännitystä ja taktikointia – ennemmin sitä kumauttaa vastustajansa alas kierreportaista kuin muuten vain lattiaan. Jotkut Dead or Alive -veteraanit netin puolella ovat kritisoineet alueita aiempia tylsemmiksi, mutta itse en ole nähnyt tasossa muutosta oikein suuntaan tai toiseen. Osittain ollaan kuitenkin saatettu mennä liiankin räiskyvään ääreen, mikä osaltaan vähentää oikeasti legendaaristen hetkien mieleenpainuvuutta. Kentissä soiva musiikkikaan ei jää päähän, mutta toimii sinänsä taustalla.

Rämpyti rämpyti!

Peliteknisesti Dead or Alive -sarja on luonut mainetta niin sanotuilla counter-holdeillaan. Kun pelaaja torjuu ja painaa samanaikaisesti taka-alaviistoon, takayläviistoon tai suoraan taaksepäin, voi hän tehdä näyttävän vastaiskun kutakin erikorkuista hyökkäystä vastaan. Keskitason hyökkäyksiä on luonnollisesti eniten, joten tasapainoa on jälleen tuotu ”eteen + torjunta” -yhdistelmällä, jolla otetaan kiinni nimenomaan keskivartaloon suuntautuvat potkut. Siinä missä ennen oli mahdollista suorastaan viljellä holdeja, on niiden käyttöä nyt hidastettu huomattavasti – jos mokaat, kärsit seuraukset etkä voi heti yrittää uudestaan. Tämä muutos on peliteknisesti ehkäpä kaikkein suurin, sillä nyt vastaiskut on palautettu niille oikeaan rooliin eli estämään ennalta arvattavasti rämppäävien pelaajien menestymistä.

Hold-järjestelmän uudistamisen lisäksi mukana on myös muutama muu jokaisessa ottelussa nähtävissä oleva muutos. Ennen maasta nouseva taistelija pystyi halutessaan potkaisemaan joko ylös, alas tai keskelle, mutta nyt ylävaihtoehto on poistettu. Tähtiä tuijottelevan on entistä tärkeämpää hallita tech roll -tekniikan oikeaoppinen käyttö ja nousta maasta ennen kuin korppikotka pääsee haaskalle. Lisäksi tällä kertaa jokaisella hahmolla on oma lataushyökkäys, jonka suorittaminen vaatii aikaa ja odottamista, mutta joka osuessaan käynnistää näyttävän animaation, jossa vastapuoli sinkoilee dynaamisesti ympäri taisteluareenaa. Lataushyökkäysten teho ei onneksi ole liian suuri, eikä niitä saa käyttöönsä kuin vasta sitten kun vihollinen on ottanut valmiiksi tarpeeksi paljon vahinkoa.

Käykäämme taisteluun!

Hahmokaarti on kokenut melko radikaalejakin muutoksia. Taistelupelien perisyntinä ovat sellaiset hahmot, jotka näyttävät keskenään suurin piirtein samalta ja ottelevat suurin piirtein samalla tavoin. Tällä kertaa Team Ninja on suosiolla luopunut tuplahahmoista, ja esimerkiksi Ein/Hayate-parista on jäljellä enää Hayate, ja Leon on lähtenyt lomalle ja jättänyt toisen ison miehen, Baymanin jatkamaan vaellustaan. Täysin uusia tuttavuuksia ovat puolestaan MMA:ta – tuota UFC:n tutuksi tekemää lajia – harrastava jumppapukuinen Mila ja rakennustyömiestä olemukseltaan muistuttava Rig. Yllättäen mukaan on saatu myös sVirtua Fighter -sarjasta pitkäsäärinen Sarah Bryant ja jykeväleukainen Akira Yuki. Yhteensä mukana on siis vaikuttava 24:n taistelijan katras, josta jokainen varmastikin löytää suosikkinsa.

Pelimuotoja on tällä kertaa jonkin verran enemmän kuin ennen. Arcaden kylkeen on tuotu Story Mode, jossa pelaaja pääsee mättämään läpi valmiiksi kirjoitettuja episodeja pelin tarjoamilla hahmoilla. Episodit on sijoiteltu aika- ja tarinajatkumoon ihan miten sattuu: välillä ollaan vakavamielisesti ottelemassa kuvitteellisen Dead or Alive -turnauksen neljännesvälieriä ja kohta taas takakujalla mätkimässä humalahakuista Brad Wongia, joka lähti baarista seuraamaan. Tarina on monilta osin erittäin nolosti kirjoitettu ja sisältää valitettavan paljon mukahauskaa huumoria. Taistelijoiden syyt mätkiä toisiaan ovat uskomattoman keinotekoisia ja naiiveja – ystävykset päättävät sparrata, heittävät ja potkivat toisiaan seinästä läpi ja tämän jälkeen välivideoissa kiittävät treenistä. Onneksi jokaisessa taistelussa on lisätehtävänä jokin erikoishaaste, jonka selvitettyä saa auki lisää kerättävää. Tavoitteena voi esimerkiksi olla suorittaa tietynmittainen yhdistelmähyökkäys.

Arcade-muodossa ei ole minkäänlaista tarinaa, vaan tarkoitus on mättää taisteluita läpi pisteitä keräillen ja asuja availlen. Survival ja Time Attack edustavat samaa tarkoitusperää, mutta Training-muotoa on edellisosista retusoitu. Tällä kertaa pelaajalle annetaan entistä enemmän tietoa muun muassa liikkeiden frame-määristä. Framet tarkoittavat käytännössä sitä animaation osien lukumäärää, joka vaikuttaa siihen, kuinka nopea liike on. Mitä enemmän frameja, sitä hitaampi liike. Viihteellisen pelaajan ei tarvitse ruutuja laskeskella, mutta tosissaan mitellessä voi olla hyvä tietää, mikä liike on paras mitäkin vastustajan suosikkihahmon liikettä vastaan.

Online-pässi

Vaikka taistelupelin soolotouhu olisi kuinka kiinnostavaa ja jännittävää, on kaverin kanssa pelaaminen aina ollut se tämän genren suola. Ajan hengelle ominaisesti kilvoitella voi niin verkossa kuin kotikoneellakin. Internetin aalloilla pelimuotoina on sellaisia tuttavuuksia kuin Winner Stays, jossa voittaja ottelee kunnes häviää; Loser Stays, jossa heikoin lenkki saa eniten harjoitusta ja Kumite, jossa yksittäiselle henkilölle annetaan lupa olla mukana jokaisessa ottelussa, kun muut jonottavat. Xbox Livessä asiaan kuuluu, että muut kannustavat ja kommentoivat sekä keskustelevat niitä näitä kavereiden ottaessa mittaa toisistaan. Suomalaisiakin verkosta löytää jo ihan mukavasti, ja uusille pelikumppaneille on karkeloissa aina tilaa. Vaihtuvat vuorot ja genren sikäli epähektinen luonne tekevät Dead or Alive 5:stäkin erittäin hyvää ja sosiaalista iltaviihdettä.

Pienoinen punakynämerkintä täytyy tehdä siitä, että peli vaatii kasvavan trendin mukaisesti maksullisen Online Passin toimiakseen. Uudessa pelissä tämä passi tulee mukana, mutta malttamaton arvostelija ei tajunnut etsiä sitä ohjekirjan takakannesta, vaan päätti heittää muutaman lantin rahaa kaivoon.

Kuolleena vai elävänä?

Jos Dead or Alive 5 etsintäkuulutettaisiin, olisi se hyvä ottaa kiinni ja tuoda kotiin elävänä. Vaikka tarinapelimuoto onkin heikko ja seksismi pistää pahasti läpi, on peli pelimekaniikaltaan vakuuttava tuotos, jonka salojen oppimiseen saa helposti käytettyä runsaasti aikaa. Mukavana lisänä peli myös muistaa ja tilastoi pelaajan ajankäytön, taisteluiden määrät ja erityyppisten liikkeiden sekä hahmojen käyttökerrat. Tällaisia mittareita on aina upea ihastella, kun personoitua dataa alkaa olla useiden kymmenien tuntien ajalta. Taistelussa on aina vain yksi voittaja, ja niin kauan kuin et voita jokaista maailman pelaajaa joka kerralla, on sinulla taatusti varaa kehittyä. Taistelupeleistä pitävälle Live-pelaajalle Dead or Alive 5 on ehdoton hankinta.