Deadlight (Xbox Live Arcade)

Kirjoittanut: Livegamers

13.08.2012

Elävät kuolleet jatkavat videopelimaailman valloitusta. Kyseisten laahustajien lahtaaminen alkaakin olla yhtä suosittu aihepiiri pelinkehittäjien parissa kuin mitä natsien lyijyttäminen oli muutama vuosi takaperin. Tämä ei kuitenkaan ole kielteinen asia, sillä viime aikoina julkaistut zombi-pelit ovat olleet erittäin viihdyttäviä ja laadukkaita. Tällä kertaa oman näkemyksensä apokalyptisestä maailmasta tarjoaa Tequila Works -studio, joka lähestyy aihetta sivusta kuvatulla selviytymiskauhutasohyppelyllä – huh! Deadlight on ladattavissa Xbox Live Arcade -palvelusta 1200 MS-pisteen hintaan.

Rakas päiväkirja…

Deadlightin tarina on melko tavanomainen: mystinen virus on muuttanut suurimman osan maailman kansasta aivoja himoitseviksi epäkuolleiksi ja pelaajan tehtävä on auttaa tarinan päähahmoa Randall Wayneä löytämään kadonnut perheensä. Mielikuvituksetonta juonta on onneksi syventämässä päähenkilön kirjoittama päiväkirja, joka sisältää lähemmäs 60 sivua Randallin ajatuksenjuoksua – pääosin elämästä ennen zombien tuloa. Päiväkirjan tekstit tuovat huomattavasti syvyyttä Randalliin pelihahmona ja suosittelenkin lukemaan koko teoksen läpi ennen varsinaisen pelin aloittamista. On erittäin harmillista, että päiväkirjan tunnelmaa ei ole onnistuttu ihan täysin siirtämään pelin pääjuoneen.

Deadlightin pelimekaniikka on pohjimmiltaan melko yksinkertainen ja itseään toistava. Jokainen taso sisältää pienen tasohyppelypulman, jonka läpi pelaajan tulee yrittää selvitä. Tasohyppelyosuudet toimivat pelissä pääosan ajasta vaivattomasti, mutta vahinkokuolemilta ei voi kuitenkaan välttyä, sillä hyppykäskyyn reagoimisessa on havaittavissa ajoittain pientä viivettä – varsinkin pelaajan sprintatessa. Yksinkertaisesta pelimekaniikasta huolimatta Deadlight ei kuitenkaan ala missään vaiheessa maistua puulta, sillä jokaisessa tasossa on alituinen zombien vaara. Peli sisältää useita kohtauksia, joissa pelaajan refleksien täytyy olla hyvässä terässä, kun yllättäen lauma aivoja himoitsevia laahustajia ilmestyy kannoille. Täysin puolustuskyvytön Randall ei tosin ole, vaan tarinan aikana sankari saa haltuunsa niin ampuma-aseita kuin myös kirveen lähitaistelua varten. Kyseessä on kuitenkin selviytymiskauhun katkuinen seikkailu, eli useimmissa tilanteissa pelaajan järkevin ratkaisu on ottaa jalat alle sen sijaan, että jäisi uhittelemaan henkensä kaupalla. Yhtenä hieman eriskummallisempana pelimekaanisena ratkaisuna täytyy mainita Randallin uimataidottomuus – erityisesti tämä kummastuttaa siksi, että kyseinen herra oli kuitenkin metsänvartija entisessä elämässään.

Deadlight sisältää myös kolmea erityyppistä keräilytavaraa, joista ehdottomasti erikoisin on henkilötodistukset, jotka sisältävät sellaisten ihmisrappioiden kuten John Wayne Gacyn ja Jeffrey Dahmerin tietoja – kyseessä on siis Amerikan kuuluisimpia sarjamurhaajia. Pelin aikana ei missään vaiheessa selviä, mikä tarkoitus näillä henkilötodistuksilla on, mutta ehkä pelinkehittäjät haluavat valistaa nykyajan nuorisoa siitä minkälaisiin kauheuksiin ihmismieli pystyy. Hieman tavanomaisempina keräilytavaroina tasoista löytyy myös vanhoja 80-luvun käsikonsoleita ja Randallin päiväkirjan puuttuvia sivuja.

Kaunis maailmanloppu

Deadlightin ehdoton vahvuus on sen visuaalinen tyyli, joka onnistuu tarjoamaan samanaikaisesti erittäin synkän mutta värikylläisen maailman. Itse päähahmo ja zombit visualisoidaan pelissä kuin ne olisivat vain varjoja entisestä sivilisaatiosta, kun taas taustamaailmojen luonnissa on käytetty laajempaa väriskaalaa. Suurien kontrastierojen korostaminen on siis suuressa osassa pelin visuaalista tyyliä. Deadlightin graafinen taso on helposti verrattavissa sellaisiin mestariteoksiin kuten Limbo ja Journey. Tarinaa puolestaan viedään eteenpäin sarjakuvamaisilla välivideoilla, joissa on ajoittain enemmän tai vähemmän liikettä. Ratkaisu sopii hyvin peliin, sillä välivideot ovat pääasiassa lyhyitä ja niitä tulee vastaan harvoin.

Äänipuolella pisimmän korren vetävät taustamusiikit, jotka luovat ajoittain erittäin haikean tunnelman peliin. Ääninäyttelyssä ei puolestaan ole tehty ihan samanlaista nappisuoritusta, vaan se ontuu pahasti kylmyydellään – Randallin monotonisesta äänestä ei vain yksinkertaisesti välity sellainen aviomiehen ja isän huoli, mitä voisi olettaa kuulevansa kyseisessä tilanteessa olevan miehen äänestä.

Deadlightin visuaalisen tyylin arvoa pelin kokonaiskokemuksessa ei pysty tarpeeksi painottamaan, sillä ilman sitä kyseessä olisi vain hyvin pelkistetty toimintatasohyppely. Pelimekaniikassa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta pieni viilaus reagointiaikoihin ei myöskään olisi ollut pahitteeksi. Deadlight on siis hintansa väärti jo pelkkänä visuaalisena kokemuksena ja pakkohankinta zombi-peleistä pitäville.

Deadlightin julkaisutraileri: