DiRT Showdown

Kirjoittanut: Livegamers

07.06.2012

DiRT, tuo erittäin pitkään ikään ehtinyt pelisarja. Juuret johtavat viime vuosituhanteen, kun ensimmäinen Colin McRae Rally julkaistiin vuonna 1998. Suunta Colin McRae -ralliautoilijan nimeä kantavalla pelillä on ollut aina sama: perinteistä rallia, ohuesti arcade-painoitteisesti. Traagisesti helikopteri-onnettomuudessa menehtyneen rallilegendan nimi on kuitenkin pikkuhiljaa työnnetty sivuun pelisarjan kannesta ja siirrytty pelkästään DiRT-logon taakse. Samalla myös pelien punainen lanka on siirtynyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän pois alkuperäisestä ja siitä oikeasta rallista. Mukaan on ahdettu rekkakisoista lähtien kaikkea mitä mieleen saattaa ratin takaa juolahtaa. Nyt vuorossa on DiRT Showdown, joka potkaisee kyllä pelisarjan pitkäaikaiselta fanilta jalat alta, sillä perinteinen ralli loistaa täysin poissaolollaan. Mitähän tästä voisi ajatella? Otetaan siitä selvää.
Nuottivihko roskakoriin!

Vanhat DiRT-konkarit tuntevat olonsa kotoisaksi heti ensimmäisistä valikoista lähtien. Perusrungoltaan täysin DiRT 3:n mukainen Showdown on selkeä, mutta kuitenkin omalaatuinen. Uramoodi on jaettu neljään eri tasoon: alimmaisesta kisasarjasta aloitetaan ja tavoitteena on yltää ylimpään kuninkuussarjaan kisailemaan. Jokainen taso sisältää ison skaalan eri kisailumuotoja ja palkintopallisijoituksilla pääsee jatkamaan seuraaviin kisoihin.

Pelimuotoina löytyy jo DiRT 3:sta tuttuja tarkkuusajoja, Gymkhana-taitokisoja sekä Head2head -kaksintaisteluita. Uutuutena Showdown tarjoaa ison liudan metallinvääntöräminöitä. Listalta löytyy muun muassa pelkkää romurallia, jossa tarkoitus on kerätä eniten pisteitä ruttaamalla kanssakisaajien autoja. Samaa linjaa jatketaan myös muissa pelimuodoissa, mutta pisteiden keruun sijaan tavoite on ennättää ruutulipun alta ensimmäisenä – ja mikä tärkeintä, ehjänä.

Pellin ruttaaminen alkaa pian ahdistaa uramoodin vaihtelevista pelimuodoista huolimatta neljän tason läpäisyn aikana. Palkintopallille on pakko päästä, mikäli mielii edetä uramoodissa. Tämä on kuitenkin usein hyvin, hyvin hankalaa, johtuen pelin satunnaisuudesta. Useimmiten kahdeksikossa käytävät kisat ja radat oikein kerjäävät törmäilyjä ja vastustajien kiilaamista. Varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla kanssakisaajat puskevat takakonttiin kuin kiimaiset eläimet viidakossa. Hermojenkiristystä edistää edelleen pelin kuminauhaefekti, jonka ansiosta ahnaat kisaajat ovat jatkuvasti enintään kahden sekunnin päässä suunnittelemassa seuraavaa törmäystään viattoman pelaajan kylkilistoihin.

Karkkia silmille

Showdown tarjoaa romurallin ystäville paljon kaunista katsottavaa; jo valikoista asti huomaa, että pelin ulkonäköön on käytetty paljon työtunteja. Uusia ratoja on uusien pelimuotojen myötä melko paljon, mutta niitä on tuotu myös yllättävän avokätisesti suoraan DiRT3:sta. Muutamaan otteeseen peli alkoi tuntua DiRT 3:lta uusilla autoilla, mutta sitten kun ruutuun lävähti isolla ”Wrecked”, muistui mieleen ettei näin ole.

Pelin soundtrack sopii pelin olemukseen kuin kravatti pukuun. Erittäin menevää musiikkia on nasta kuunnella kun pelti rymisee ja autoja sinkoilee ympärillä. Pelin kommentaattori sen sijaan saa korvat vuotamaan verta; jatkuvasti muka-hauskoja kommentteja heittelevä propellipää toistelee kokoajan samoja fraaseja. Onneksi valikoista pystyy sulkemaan herra Hauskan totaalisesti omaan arvoonsa.

Kaverille kanssa

Showdownin koukku löytyy moninpelistä. Tietokoneen ohjaamien autojen sijaan vieressä rymisevät ihmispelaajat ovat paljon mielekkäämpää ajoseuraa. Romurallia onkin paljon hauskempi pelata kavereiden kanssa, joko Liven välityksellä tai samalta konsolilta. Viikonloppuillan romurallit ovat erinomainen tapa ratkaista pienet erimielisyydet kaverusporukan kesken, kun vierustoveria pääsee runttaamaan virtuaalisesti pitkin pientareita. Kovin tosissaan ei voi Liven puolellakaan kisaa ajaa, samasta syystä josta yksinpeli kärsii: satunnaisuudesta.

Ruutulipun alla

DiRT Showdown on kaiken kaikkiaan melko keskinkertainen ajopeli: se ei tuo autopelien sarjaan mitään uutta. Parempaa romurallia on koettu jo muun muassa erään suomalaiskehittäjän ansiosta. Showdown ratsastaa lähinnä DiRT:in kuumalla nimellä, muttei itsessään tuo pöytään oikeastaan mitään muuta hyvää kuin kauniin ulkomuodon ja muutamat hauskat pelit kaveriporukan kesken. DiRT-, ja ennen kaikkea Colin McRae Rally -sarjan hartaana fanina olen erittäin pettynyt suuntaan, johon rallia ollaan viemässä. Odotukset ovat silti korkealla tulevan DiRT 4:n kohdalla.