Forza Horizon

Kirjoittanut: Livegamers

01.11.2012

Forza Motorsport. Autopelisarja, jonka tuskin tarvitsee enää todistaa, miksi se on yksi kovimmaksi rankatuista pelisarjoista nykyisillä konsoleilla. Oli suorastaan huutava vääryys, kun aikoinaan alkuperäiseltä Xboxilta puuttui autopeli, joka tarjoaa intohimoisesti autoihin, niiden virittämiseen, säätämiseen ja tuunaamiseen suhtautuville pelaajille oikeasti hyvän pelikokemuksen. Sega GT sitä yksinoikeudella boxille yritti, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Pelissä oli autoja, virittämistä, säätämistä ja asfalttia jolla ajaa, mutta jotain silti puuttui. Sega GT oli kauniisti sanottuna kolkko, hengetön peli. Mistään ei vaikuttanut tulvivan läpi pelintekijöiden aito intohimo autoja ja kilpailemista kohtaan. Peli tuntui lähinnä väkisin väännetyltä, pakolliselta pelisarjalta pahinta kilpailevaa autopelisarjaa kohtaan. Sega GT yritti olla kuin Gran Turismo – sitä kuitenkaan olematta. Tietämättä oikeastaan, mitä se loppujen lopuksi edes oli.
Pinnan alla silti muhi. Microsoftin perustama Turn 10 Studios avasi ovensa 2001 tavoitteenaan tehdä Xboxille autopeli länsimaalaisella näkemyksellä ja intohimolla. Vuonna 2005 Turn 10:n tuotos oli vihdoin saapunut ja pelaajat saivat oppia uuden nimen: Forza Motorsport. Autopeli yksinoikeudella Xboxille sen ajan realistisella fysiikkamoottorilla, viimeisen päälle hiotulla pelattavuudella, nätillä ulkokuorella, reilulla parilla sadalla autolla, virittämisellä ja tuunaamisella – kaikella mitä pieni autofanisielu oli voinut pyytää. Peli ei yrittänyt olla kuin Gran Turismo vaan omilla avuilla ja vahvuuksillaan selkä suorassa pönöttävä autopeli. Kutsuvaan huutoon oli viimein vastattu. Turn 10 ei kuitenkaan jäänyt paistattelemaan Forzan suosiossa, sillä sarjan toinen osa lanseerattiin jo 2007 360:lle. Uusi konsoli, uudet kujeet ja kaikki oli Forzassa paremmin, eikä loppua ole näkynyt tähän päivään asti, ja sarjan neljäs osa on jotain käsittämätöntä, josta luulisi vaikea olla enää 360:llä parantaa.

Maailma muuttuu ja tarpeet sen mukana. Kaikki muutokset eivät tarkoita hyvän loppua vaan myös hyvän alkua. Emme ole menettämässä Forza Motorsportia mihinkään, mutta olemme saaneet uuden tulokkaan, joka kantaa nimeä Forza Horizon: pari pykälää isoveljeään kapinallisempi, vapautuneempi ja seksikkäämpi. On aika pistää filosofoiminen sivuun ja suunnata Horizon-festivaaleille Coloradoon. Festarit, jossa musiikki- ja autokulttuuri kohtaavat. Paikka, jossa poliisit eivät ole tiellä ja nopeus on sääntö, ei poikkeus. Kuvankauniiseen ympäristöön, joka mahdollistaa ja antaa luvan rakastua muutamaan maailman halutuimpaan autoon. Tällä kertaa Forza on tosisaan, mutta ei vakavissaan.

Welcome to Horizon festival

Jo alussa Horizon tekee selväksi sen, että musiikilla ja festarifiiliksellä on vahva osa pelissä. Pelin päräyttävä alku on yksi vuoden parhaista hymyn hiipiessä suupieliin katsellessa auringonpaistoa ja kuunnellessa tilanteeseen sopivaa musiikkia. Radiojuontaja kertoo väliin tärkeätä asiaa ja jatkaa musiikin kanssa. Kun alun puuhastelut on saatu alta, aukeaa kerrasta koko pelialue ihmeteltäväksi. Kartassa näkyy tietä ajettavaksi paljon ja alue näyttää valtavalta, mutta pienellä varovaisella pesäerolla ja sillä ylinopeudella, jolla aloitusautollaan B-luokan ’95 Volkswagen Corrodalla pääsee, alkaa homma kuitenkin hahmottua nopeasti ja pelialueesta alkaa muodostumaan sopivan kokoinen. Forza-pelejä ennen pelanneet lähtevät varmasti kokeilemaan ensimmäisenä, tuntuuko peli samalta pelattavuudeltaan kuin Motorsporteissa. Aika lähelle päästään, kun hetken ihmettelyn jälkeen ajoapuja saa pois päältä Asetukset-valikosta. Kaikkea ei kuitenkaan olla Motorsportista Horizoniin tuotu: esimerkiksi vauriot eivät ole kuin ulkoisia ja ajonvakautinta ei löydy valikoista. STM:n kuitenkin saa pois päältä, mutta se on piilotettu yleisvaikeuden taakse. Aivan tarkkaa tietoa ei ole, onko se täysin pois päältä keskivaikea ja vaikea-asteilla, mutta ammattilaiskuskilla se on pois ja taas helpolla täysin päällä. Kuitenkin enemmän peliä ajaessaan niitä ei osaa edes kaivata, vaikka ne olisivat pois päältä Motorsportia pelatessa.

Pelin parissa tuli vahvasti tunne, että kun peliä ajaa vakavammin, se on kuin se tuttu Forza, mutta jos lusikkaa polkee pohjaan huolimattomammin, antaa Horizon myös sitä arcade-pelien anteeksiantavaisuutta. Peli kuulostaa ja tuntuu aivan Forzalta, tutut ajofysiikat ovat vahvasti läsnä ja perstuntuma autoihin on välitön, mutta silti samaan aikaan ei tarvitse huolehtia ajovirheistä tai kolareista aivan niin keskittyneesti kuin Motorsporteissa. Horizonia enemmän pelattuaan huomaa, että vaurioiden ollessa päällä peliä ei olisi aina todellakaan ilo pelata.

Forzat ovat tuoneet jokaiseen sarjan peliin jotain uutta, eikä Horizon ole poikkeus. Vihdoinkin pääsee ajamaan ja kokeilemaan näillä ajofysiikoilla, miltä hiekkatiet tuntuvat, eikä se voisi oikeastaan olla palkitsevampaa. Forza on suorastaan kaivannut jotain muuta kuin asfalttia kesytettäväksi ja Horizon on siihen lähes täydellinen paketti. Sorapätkiä pelistä löytyy sopivasti ja eroavat maantieajosta realistisesti. Nyppylöitä, monttuja, nousevia sokeita mutkia ja kaikkea siltä väliltä. Ajolinjoja ja vastaheittoja pääsee treenaamaan kyllikseen. Rallihenkisille Horizonista löytyy sellaisia vanhoja autoja kuten 80-luvun Ford RS200, Lancia Delta S4 ja Peugeot 205 Turbo 16 tai uudempia autoja kuten esimerkiksi Ford Focus, Mitsubishi Lancer Evo ja Subaru Impreza. Toki jos aavistuksen eksoottisempia kokemuksia haluaa, niin vapaasti pääsee kokeilemaan, miten Bugatti Veyron SS, Enzo Ferrari tai Hennessey Venom GT:n 1217 hevosvoimaa tuntuvat, kun menopelin alla on elävämpi alusta kuin asfaltti. Peliin on tulossa jouluksi lisäsisältöpakettina lisää hiekkateitä, joten nälkää pääsee siirtämään joulun alla kaikki maanteiden kuninkaat, oli Teuvo tahi ei.

Ajettavaa Horizonista löytyy kiitettävästi. Kisoja on 70 festivaalikisaa, suljettuina ratoina tai point-to-point -kisoina, ja nämä ovat hienoa saada takaisin Forza 1:stä. Katukisoja, joilla ajetaan paikasta a pisteeseen b on 30. Näissä on mukana muuta liikennettä, palkintosumma on isompi ja mahdollisuus voittaa autoja kisat suoritettuaan. Lisäksi on 10 esittelytapahtumaa, joissa ajetaan suljetuilla teillä kisaa hieman erikoisemmin, esimerkkinä demossa nähtyä lentokonetta vastaan. Sekä vielä on seitsemän tähtikisaa jokaiselle tasolle, joille pääsee ylenemään tietyn määrän pisteitä kerättyään. Tähdet ovat tavoitteita voittaa jokaisen tason lopussa yksi yhtä vastaan kisassa, voittaja saa toisen kisassa ajaman auton. Koko Horizonin päätavoite on voittaa tähti nimeltä Darius Flynt – kolmen peräkkäisen Horizon-tapahtuman voittaja. Kisoissa riittää kiitettävästi ajettavaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että suurin osa kisoista ovat jokainen eri ”radalla” ja tuntuvatkin juuri siltä. Aivan niin paljon teitä ei Horizonissa kuitenkaan ole, etteikö tuttuja mutkia tulisi vastaan myöhemmässä vaiheessa, mutta 216 tiehen mahtuu kyllä kilometrejä mukavasti.

Kisaamisen ohessa Forza Horizonissa on haasteita. Suurin osa niistä on päällä jatkuvasti, kunnes taso 10 tulee vastaan. Jokaisen tason välissä sponsorit maksavat rahaa, mutta vaikeus ei muutu. Riittää, kun vain jatkaa ajamistaan niin kuin siihenkin asti on suhautellut. Esimerkkinä haasteista voisi mainita käsijarrudriftauksen, driftauksen ja itsestään selvän asian – nopeuden. Peli palkitsee ja tallentaa jatkuvasti, kun jotain saa näyttävästi aikaiseksi ilman kolaroimista tai kaiteeseen ajamista. Kaiken lisäksi Coloradosta löytyy kymmenen kiintopistettä, joihin voi nappia painamalla siirtyä mistä päin karttaa tahansa, mutta se kustantaa. Jokaisella kiintopisteellä on kolme pr-haastetta, jotka tekemällä saa matkustuksen kyseiselle pisteelle ilmaiseksi. Haasteet ovat jokaisella pisteellä samat mutta eri puolella karttaa sen pisteen välittömässä läheisyydessä, minkä tehtäviä tekee ja eri autoilla sekä kohteilla. Yhdessä pitää ajaa valmiiksi valitulla autolla nopeustutkaan yli tietyn nopeuden, toisessa yritetään saada auto ehjänä perille ja otetaan paikasta valokuva. Jokainen kuvattava kohde on tavalla tai toisella erityinen Horizonin maailmassa. Ja kiintopisteiden kolmansissa haasteissa pitäisi driftailulla, nopeudella ja muuten näyttävällä ajolla saada tietty määrä taitopisteitä kahden minuutin aikarajan sisään. Sieltä täältä karttaa löytyy vielä kaikesta huolimatta muita festivaaleille osallistuvia kisaajia, joita voi haastaa milloin itse haluaa, ja matkaan lähdetään haasteen aloituskohdalta. Rahasummat eivät ole mielettömiä tuossa, mutta vaihtelua ne ovat muuhun ajamiseen ja satunnaisten pätkien takia mielekästä sivupuuhastelua.

Thousand mile stare

Visuaalisesti Forza Horizon on näyttävä peli. Kauniin ulkokuoren alla puhisee päivitetty Forza 4:n pelimoottori. Jälki on todella näyttävää, autot näyttävät autoilta, mutta peliympäristö on jotain sanoinkuvaamatonta. Peli pyörii tasaisella 30 framen sekuntivaihdilla, eikä notkahtelua tullut missään kohtaa. Piirtoetäisyyden ollessa ihmeellisen pitkä pääsi muutaman kerran ääntä pitäviä ihmetyksiä ilmoille ja piti pysähtyä ihastelemaan, miten seitsemän vuotta vanhasta raudasta voi saada jotain jotain näin näyttävää ruudulle. Sitä kokemusta on vaikea kuvailla, kun henkilökohtaiseksi tulleella autolla ajaa kohti auringonlaskun lantiota säteiden osuessa auton pintaan ja juuri oikean biisin soidessa radiosta. Vastaan saattaa tulla samaan suuntaan menevä siviiliauto. Hetkeksi jää auton perään lepuuttamaan kaasua ja katsettaan sinne jonnekin. Avautuu pitkä suora tyhjä tie – pienempää silmään, autosta ohi ja radiojuontajan puhe sammaloituu tyytyväisenä kehräävän V8:n alle – suora taivaanrantaan on auki juuri niin kuin itse haluaa ja parhaaksi näkee.

Mutta kun kyse on Horizon-festivaaleista, tarkoittaa auringonlasku pelissä sitä, että bileet alkavat Coloradossa ja nukkumaan ei mennä. Pelin dynaaminen vuorokauden vaihtelu on myös yksi asia, jota Horizon esittelee ensimmäisen kerran sarjan peleissä – ja se tekee senkin viimeisen päälle. Coloradossa ei katuvaloja juuri ole, joten jokainen tie tuntuu lähinnä haja-asutusalueelta. Siellä täällä tulee vastaan siviiliautoja tai muita kisaajia, mutta vain autojen valot näyttävät tietä. On omanlaisensa kokemus ajaa Forzaa 350 km/h pimeällä moottoritiellä tietämättä, mitä seuraavan mutkan takana mahdollisesti odottaa, ja kun sitä kaasua ei malttaisi nostaa. Yöajelusta tulee pykälää intensiivisempi kisoissa: kahdeksan eksoottista urheiluautoa kun sujahtelee siviilien välistä kolme markkaa lasissa, niin pelin parissa aletaan olemaan jännän äärellä.

Uutta vanhaa moninpeliä

Verkkopuolella Horizon on ottanut tutun turvallisesti. Moninpeli toimii niin kuin ennenkin sekä aktiivinen ja vahva yhteisötuki on tallella. Pelimuodoista kaikki ovat tuttuja aikaisemmista Motorsporteista, mutta nyt niitä, kuten kissaa ja hiirtä sekä tartuntaa, tuodaan esille vain enemmän. Yksinpelistä tutut festari- ja katukisat ovat aivan vapaasti ajettavissa myös verkossa, mutta eittämättä parasta antia on vapaa-ajelu muiden kanssa. Koko pelin kartta on käytössä vapaa-ajon aikana ja kaikki nopeuskamerat löytyvät. Myös muu tekeminen on mukana yksinpelipuolelta. Joitain rajoituksia free roamiin on kuitenkin pistetty, mikä on hieman kumma. Autojaan ei voi viritellä tallissa yksinpelin tapaan, mutta kaikki omistamansa autot voi kuitenkin ottaa ajoon milloin vain. Myös kaikki autojen ulkonäköön liittyvä täytyy tehdä yksinpelin puolella. Ongelma ei tosin ole iso ja on tuttua Forza Motorsportin puolelta, mutta varsinkin virittämisen kanssa voi tulla edestakaisin latailua pelimuotojen välillä, ellei suorilta saa autoja iskuun – tai sitten vaihtoehtona on omistaa autosta pari kappaletta eri osin.

Täysin vapaata ei ajelun verkossa tarvitse vapaa-ajon aikana olla, jos yhtään yhteistyöhenkeä löytyy. Haasteita pääsee yrittämään yksinpelin haasteiden lisäksi kavereiden kanssa. Moninpelin haasteet tosin vaatii vähintään kaksi ajamaan, mielellään ylikin, mutta vaihtelua niissä on mukavasti. Tietyllä automerkillä ajetaan auringonnousun ja -laskun aikana kartan toiselta puolelta toiselle, tai kolmen sekunnin sisään neljän pelaajan pitää esimerkiksi ajaa nopeuskameraan vähintään 322 kilometrin tuntivauhdilla. Sopivasti tekemistä löytyy siis, mutta yksi on ylitse muiden. Siinä tarvitaan jo aavistus vapaa-aikaa ja paljon ajamista, nimittäin 12 875 kilometrin kestävyyshaaste, jossa on tarkoituksena ajaa vapaasti kyseinen kilometrimäärä parhaaksi näkemällään tavalla, kunhan se tulee täyteen.

Forzien yhteisötuki on ollut aina esimerkillistä. Horizonissa ei olla lähdetty sitä kaavaa muuttamaan millään tavalla, mikä on erittäin positiivista. Storefrontista pääsee katsomaan ja ostamaan vapaasti muiden tekemiä maalauksia, kuvia, videoita ja niin edelleen. Kuvia katsellessa menee pelin kanssa aikaa ihan kiitettävästi nyt, kun niitä voi napsia milloin vain. Osa pelaajista on löytänyt varsin erityisiä paikkoja ja kohtia ikuistaa pelaamistaan ja varmasti lisää löytyy jatkossa. Horizonin pelimaailma on sen verran kaunis, yksityiskohtainen ja laaja, ettei aivan kaikkea itse tule varmasti koskaan nähtyä ja löydettyä mitä kuvata, mutta se on yksi osa pelin koko kiehtovuutta, varsinkin jos jotain sattuu omiin silmiin osumaan.

Outoja pikku puutteita

Joku voisi sanoa, että isompi puute pelissä on autojen säätämisen puute, mutta ei, tämä ei ole rata-ajoa. Oikeastaan koko asia ei ole käynyt edes mielessä pelaamisen aikana, eikä sitä tulisi varmasti edes juurikaan tehtyä. Tosin yksinkertaisista säädöistä ei olisi haittaakaan ollut. Nyt esimerkiksi jos autoonsa ostaa Forza-taka- ja etuspoilerin, huomaa niiden käytön käyttäytymisessä ja auton arvoissa, mutta niiden säätämiseen ei mitään voi kuitenkaan tehdä. Periaatteessa ne ovat turhia ilman säätömahdollisuuksia, ellei autoonsa tosiaan downforcea halua nopeuden kustannuksella.

Sen sijaan outona täytyy pitää edellä mainittua ajonvakauttimen säätöä. Säätö on ollut mukana ja näkyvissä pelin kehityksen aikana, mutta jostain syystä se on piilosäätönä nyt. Tämän ymmärtää toisaalta, kun Horizonista on pyritty tekemään mahdollisimman helposti lähestyttävä ja pelattava myös kasuaalipelaajille, mutta ei näkymisestä ajoapusäädöissä haittaa olisi ollut.

Sorateitä löytyy riittävästi ja asfaltti on edelleen pääosassa, mutta itse jäin kaipaamaan hieman lisää soraa. Olisin mielelläni ottanut pari pitempää soratietä peliin mukaan. Nyt pätkät jäävät harmittavan lyhyiksi, kun vastapainona taas pelistä löytyy pari mukavan pitkää asfalttikisaa. Tosin joulukuussa tuleva Rally-DLC auttaa varmasti kyseiseen kaipuuseen, mutta silti. Tilaa kartalla olisi ainakin vielä ollut.

Ja vaikka uusinnat löytyy jokaisen kisan jälkeen ja niitä pääsee katsomaan ja kelaamaan miten itse haluaa, ei minkäännäköistä ominaisuutta siitä ole vapaa-ajon aikana. Ei olisi ollut pahitteeksi saada yksinpeliin katsottavaksi uudestaan vaikka viimeiset 30 sekuntia, jotka olisi voinut ikuistaa. Pari kertaa vastaan tuli erityisen huvittavia ja hienojakin tilanteita, joita ei vain aina kameralle saa, tai sitten ei kerinnyt kesken tilanteen valokuvia alkaa ottamaan. Valokuvaamista ei pysty myöskään harrastamaan moninpelin vapaa-ajossa, mikä olisi ollut mahtava ominaisuus muiden pelaajien kanssa.

Mitä seuraavaksi?

On myönnettävä, että epäilin Horizonia jonkin verran ennen pelaamista ja vielä demon kokeilun jälkeenkin. Playground Games on kuitenkin tehnyt pelin kanssa loistavaa jälkeä, ja odotan innolla, mitä he tekevät seuraavaksi. Itselle Playground oli ennen peliä varsin tuntematon nimi, mikä toisaalta ei ole ihme, kun Horizon on firman ensimmäinen peli. Kuitenkaan kyse ei ole aivan uusista ja kokemattomista tekijöistä, sillä työntekijät ovat olleet tekemisissä esimerkiksi semmoisten pelien kanssa kuin: Driver, Project Gotham Racing, Burnout ja Colin McRae Rally. Vivahteita peleistä saa Horizonissa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Toivon, että jatkavat autopelien parissa.

Mutta kun peliä pelasin, oli se erittäin positiivinen tapaus. Peli on juuri oikealla tavalla sekä sopivan arcademainen että realistinen. Yllättävän kauan meni siihen, että vapaanmaailman ajelua kunnon fysiikoilla tehdään – ja nimenomaan kun kyse on Forzan fysiikoista, en olisi voinut enempää toivoa. Kaikki parhaat puolet pelissä on tehty asiallisesti, minkä vuoksi puutteet tuntuvat vähäpätöisiltä kirjoittaa näin asiallisen kokonaisuuden takia.

Ei, Horizon ei ole Forza Motorsport 5, ja ei, peli ei varmasti kaikkia, varsinkaan niitä kaikkein HC-faneimpia autopelien ystäviä miellytä, mutta demo ei pelistä todellakaan kaikkea kerro, kuten ei myöskään Forza 4:n demo omastaan. Horizonia olisi helppo lähteä vertailemaan muihin samantapaisiin peleihin, mutta se olisi väärin. Nyt on edelleen kyse Forzasta, vaikka ei niin vakavasti kuin Motorsporteissa, mutta ei myöskään mistään muustakaan pelistä. Horizon – vuoden paras autopeli.