Forza Motorsport 2

Kirjoittanut: Livegamers

24.07.2007

Forza Motorsport oli mullistava peli Xboxille pari vuotta sitten. Tuolloin sitä ylistettiin jokaisessa mediassa, eikä ihme. Se oli synonyymi konsolisimulaattorille, joskin monet pitivät PlayStationin Gran Turismoa parempana. Ensimmäinen osa oli kaikin puolin mestarillinen tekele, vaikka siinä oli pientä valitettavaa. Pelin toinen osa pistääkin paremmaksi, sillä alustana toimii uuden sukupolven Xbox 360, jossa on vääntöä paljon enemmän kuin vanhemmassa laitteessa.
Forza Motorsport 2 sisältää yli 300 autoa, uudistetun äänimaailman, 10 moottorirataa sekä vielä kourallisen kuviteltuja ratoja. Paremmaksi on laitettu myös ruudunpäivityksen osalta, sillä jatko-osa pyörii sulavat 60 ruutua sekunnissa. Ei myöskään pidä unohtaa autojen viritys- ja säätömahdollisuuksia sekä entistä parempaa maalaustyökalua.

Kiiltoautojen kokoontuminen

Pelin ulkoasu on aiheuttanut jonkin verran keskustelua. Grafiikka on nimittäin autojen osalta kaunista, mutta jotkut ovat kaivanneet ympäristöön lisää hehkeyttä. Tosin autojen kulkiessa satoja kilometrejä tunnissa ympäristöjen yksityiskohtiin ei kerkeä kiinnittämään huomiota. Autot ovat pelissä käsittämättömän upean näköisiä. Niiden pienimmätkin yksityiskohdat näkyvät hienosti ja maalipinta kiintelee koreasti niin kauan kuin on kolaroimatta menopeliään.

Jos vauriomallinnus on tapissa, aloittelevan kuskin on kolaritilanteessa varottava vähän liikaakin. Auto tuntuu hajoavan pienestäkin kosketuksesta. Moottori vaurioituu hetkessä, jos vaihteita vaihdetaan liian aikaisin pienemmälle. Moottori kärsii vahinkoa myös silloin kun vaihdetta vaihdetaan kierrosluvun ollessa liian korkealla. Hieno lisähän tämä tietysti on, mutta kyseinen ominaisuus vie täysille asetettuna nopeasti aloittelevalta pelaajalta pelifiiliksen – varsinkin kun Xbox Livessä kyseinen ominaisuus on yleensä maksimiasetuksilla.

Aloitteleva tai keskivertokuskikin saa varmasti kuulla kunniansa, mikäli menee pilaamaan muiden pelin ajamalla johonkin mutkaan liian lujaa törmäten toisiin pelaajiin ja aiheuttamalla niin mittavat vauriot, että kisaa on turha jatkaa, vaikkakin auton saisi lähes ajokuntoon varikkokäynnillä.

Vauriomallinnus on erittäin hieno ominaisuus silloin kun kaikki serverillä olevat pelaajat osaavat sekä pelata hyvin että käyttäytyä muutenkin herrasmiesmäisesti. Forza Motorsportin ongelma on aina ollut se, että vaikka pelaaja olisi kuinka hyvä, silti ensimmäinen mutka aiheuttaa sellaisen kilpailutilanteen, että jonkun peli on lähes aina vaikeutunut jollakin tavalla. Ensimmäinen mutka kun ei takaa voittoa.

Mutta kuten todettua, moottoriurheilu on juuri sellaista. Näin sen kuuluu ollakin. Ilman kyseistä ominaisuutta on myös turha saada kilpailuun minkäänlaista fiilistä, ellei ole vaaraa siitä, että auto hajoaa, jos pelaaja tai takana tuleva kuski tekee virheen. Jotenkin vain tuntuu, että ne autot hajoavat aivan liian herkästi tietyissä tilanteissa.

Pitkä matka maaliin

Kuten edellisessä osassakin, Forza Motorsport 2 sisältää mittavan yksinpelikampanjan sekä Arcade-pelitilan, jossa voi ajaa esimerkiksi aikaa vastaan. Arcade-tila on kuitenkin vain harjoittelua, sillä varsinainen uramoodi sisältää mittavan tukun ajettavaa. Ura alkaa ensin aluevalinnalla, joka määrittää, minkä mantereen ajokeilla pelaaja mieluiten ajelee. Valittavissa on Aasian, Euroopan, sekä Amerikan ajokit. Tässä kannattaa harkita tarkkaan, sillä vaikka myöhemmin kyseistä valintaa voi muuttaa, se maksaa törkeän määrän tuskalla hankittua rahaa. Eri alueen autot sekä niiden viritysosat maksavat suhteessa paljon enemmän kuin oman kotialueen autot. Aluevalinnan jälkeen pelaaja saa ostaa ensimmäisen ajokkinsa, jolla pääsee ottamaan tuntumaa peliin.

Vaikeustasoa voi helpottaa mukavasti vaikkapa laittamalla ajoapuja, kuten ABS-jarrut, vakaudenhallinnan sekä liukumista estävää tekniikkaa. Peli näyttää myös parhaan ajolinjan ja jarrutuspaikat, jos niin haluaa. Tekoälykuskeja voi myös tiputtaa C-64:n tasolle, jos ne tuntuvat liian haastavilta. Ajoapujen sekä vaikeustason säätäminen vaikuttaa kisoista saatavaan rahamäärään, joten kaikki helpotukset päällä ei rahalla paljon mällätä.

Kisoista saatavaa rahaa käytetään uusien autojen ostoon, moottorin osiin, renkaisiin, vanteisiin, viritysosiin, levikkeisiin, puskureihin sekä muihin mukavuuksiin, joihin tavallisella pulliaisella ei koskaan ole rahaa. Autot on jaettu niin sanottuihin suorituskykyluokkiin, jotka ilmoitetaan kirjaimella, jonka perässä on numero. Kun autoa viritetään esimerkiksi turboahtimella, kyseinen numeroluku kasvaa osia lisättäessä. Mikäli pelaaja haluaa autonsa pysyvän tietyssä suorituskykyluokassa, on varottava, ettei viimeisen viritysosan lisääminen nosta autoa seuraavan suorituskykyluokan alimpaan kastiin.

Virittämisessä on siis ihanteena se, että suorituskykynumero on niin korkea, ettei se nosta ajokin luokkaa. Tämän jälkeen kunnon virittelijä säätää vielä iskunvaimentimet, rengaspaineet, spoilerit sun muut iskuun ennen kuin uskaltautuu kisaan. Auton säätämisessä on se huono puoli, että autoista mitään tietävä tuskin osaa sanoa, mikä arvo voisi olla hyvä tietylle radalle, ellei testaa erikseen jokaista arvoa.

Ihanteet muuttuvat toki eri autojen kohdalla. Esimerkiksi äärimmilleen viritetty Amerikan muskeli pyörii radalla ja on erittäin vaikea hallittava, kun taas alemmassa luokassa kulkeva Tommy Kaira Skyline pysyy tiessä kuin liimattu. Tiessä pysyminen on tärkeää, mikäli aikoo pitää nopeuden mahdollisimman korkealla ajosuorituksen aikana. Vaikka tehoja olisikin enemmän kuin tarpeeksi, on tärkeää, että ajo-ominaisuudet pysyvät hyvinä.

Yksinpelissä viritystaitoja tarvitaan varsinkin kovimmissa kisoissa, sillä tekoälykuskit pistävät oikeasti pirun hyviä kierroksia. Joskus on havaittavissa ”pientä” kisahulluutta tekoälyssäkin, sillä ne tuppaavat silloin tällöin kääntymään törkeästi kylkeen tai ajamaan perään. Monet pelaajat ovat moittineet tekoälyä typeräksi, mutta eikö kyseinen ”typeryys” ole normaalia kisakäyttäytymistä. Tietysti on tilanteita, jossa tekoäly on oikeasti mielettömän typerä, mutta ensimmäisen Forzan tekoäly oli suoraan Niuvanniemen suljetulta osastolta. Parannusta siis on tapahtunut.

Uramoodi on muutenkin käsittämättömän pitkä. Normaalilta työssä käyvältä ihmiseltä menee viikkoja kahlata ura läpi, varsinkin kun mukana on kestävyysajoja, jotka voivat kestää tunninkin. Tällöin on otettava huomioon monta asiaa, kuten renkaiden kuluminen ja varikkokäynnit, jotka voivat olla ratkaisevassa asemassa korkeimmalle pallille pääsemiseen. Onneksi asiaa hieman helpottaa se, että pelaaja voi palkata sijalleen kuskin, joka ajaa radan läpi. Harmi vain, että hyvän kuskin palkka vie kaikki kisasta saatavat voitot. Lisäksi kisa on itse katsottava, eli sitä ei voi valitettavasti simuloida nopeasti läpi.

Please Turn10, pimp my ride!

Ensimmäinen Forza Motorsport toi mittavan määrän upeita autoja kansan nähtäville, sillä se sisälsi ennennäkemättömän hyvän autojenmaalaussysteemin. Parhaimmat artistit tekivät uskomattoman upeita maalauksia autoonsa tuolloin melko alkukantaisilla työkaluilla ja kuvioilla.

Pelin toinen osa parantaa tällä saralla rutkasti, ja nyt mukana on entistä parempi autonmaalaustyökalu, jolla saa tehtyä entistä upeampia maalauksia autoihinsa. Livegamersin käyttäjätkin ovat innostuneet tästä ominaisuudesta, ja heidän joukossaan on todella mahtavia näytteitä siitä, kuinka työkalun oikea hallinta antaa autoille aivan uudenlaisen ilmeen.

Artisteilla on nyt myös mahdollisuus kaupata maalattu autonsa Xbox Liven puolella erillisessä huutokaupassa, johon on mahdollista laittaa autonsa esille, ja laittaa ns. hetiostohinta tai odotella, kunnes tarjoukset huimaavat päätä. Huutokaupan valuuttana on yksinpelissä tai moninpelin uramoodissa ansaittu pätäkkä. Ominaisuus on erittäin hieno, ja autonsa voi myös lahjoittaa kaverille.

Forzan uudet ominaisuudet ovat hienoja innovaatioita, mutta niissä on kuulemma ollut hieman ongelmia. Esimerkiksi lahjoitetut autot eivät ole aina tulleet perille, tai huutokaupasta ostettua autoa ei olekaan saatu, vaikka rahat ovat menneet tililtä. Päivitys korjaa todennäköisesti kyseisiä ominaisuuksia luotettavammiksi.

Miljoona miljoona valikkoa ratilla

Jos jotain todellista valitettavaa pitäisi pelistä löytää, se on valikkorakenne. Yksinpelin puolella joutuu vähän väliä vaihtamaan ja virittelemään autoa, jonka jälkeen mennään kisaan. Tässä välissä joutuu selaamaan mittavat määrät valikoita, mikä rupeaa pidemmän päälle ottamaan kärsivällistäkin ihmistä pattiin. Kyseinen ominaisuus on yksinpelissä koko ajan läsnä. Jos autonvaihdon jälkeen haluaa virittää autoaan, joutuu menemään pois kisavalikosta, jonka jälkeen on mentävä valitsemaan viritysvalikosta sopiva vaihtoehto. Siellä on taas liuta valikoita, joista pääsee valitsemaan erinäisiä valikoita ja niiden alivalikoita.

Se on rasittavaa siksi, että kisaaminen on uramoodissa välillä tuskaisen hidasta, kun autoa tarvitsee vaihdella, viritellä ja testailla jatkuvasti. Miksei kisaa valittaessa voisi tulla suoraan auton vaihdon yhteydessä näppäinkomento, josta pääsisi suoraan virittelyvalikkoon ja sieltä takaisin valittuun kisaan?

Nyt valikoita on liikaa. Moninpelissä valikkorumbalta vältytään tuossa mittasuhteessa, mutta autot valitaan suoraan luokan mukaan, ja yhdessä luokassa on kymmeniä autoja, eikä niitä voi eritellä mitenkään esimerkiksi merkin mukaan, ellei pelin isäntä määrää ajettavia autoja. Normaalilla ohjaimella homma luonnistuu hienosti kunhan on maltillinen, mutta kun ajelee ratilla, tulee äkkiä tuskan hiki pintaan, sillä Microsoftin ratti ei sisällä kunnollista ristiohjainta. Ratin kääntely ja polkimien polkeminen ei ole valintoja tehdessä kauhean mukavaa.

Valikoista huolimatta ajokokemus on nautittava, moninpeli on loistavaa hyvässä ja osaavassa seurassa – varsinkin Microsoftin ratin ja polkimien yhdistelmällä, jolla tulee ajamisen tunnetta melkoisesti peliin. Muutama rata tosin kärsii huonosta Force Feedback -tuesta, mutta ratilla peli pääsee oikeuksiinsa, vaikkakin kaasu ja jarru tuntuu olevan säädöistä huolimatta on/off-asennossa.

Pääsin kokeilemaan peliä myös Solbergin rallipenkillä, joka toi aivan uskomattoman tunteen ajamiseen. Kuppipenkki sekä polkimien oikea asento ja tykillä heijastettu käsittämättömän suuri ruutu on se yhdistelmä, jolla tätä peliä pitäisi pelata.

Rallipenkin, ratin sekä polkimien yhdistelmän jälkeen oli vaikea palata takaisin pelkkään rattiin, saati normaaliin ohjaimeen, jolla auton ohjaaminen on sitä tuttua ”nypyttämistä”. En sano, etteikö peliä voisi pädillä pelata, päinvastoin. Ajamisen tuntu tulee vasta penkillä sekä ratilla ja isolla ruudulla. Valitettavasti kyseinen yhdistelmä maksaa aivan liikaa omalle kukkarolleni, joten tyydyn pelkkään rattiin.

Forza Motorsport 2 on jokaisen autointoilijan unelmapeli: siinä on vauhdin tuntua mukavat 60 ruutua sekunnissa, käsittämättömät autojen säätömahdollisuudet, mieletön autovalikoima, aidot moottoriradat, joita tosin on liian vähän ja upea moninpeli. Valikkorakenteesta huolimatta Forza 2 on sellainen peli, jota jokaisen pitäisi kerran elämässään päästä kokeilemaan kunnon penkillä, ratilla sekä kankaalle heijastettuna. Mitä enemmän autoa oppii ajamaan, sen hienomman pelikokemuksen peli tarjoaa. Suosittelen jokaiselle. Jos autopelit eivät iske, Forza Motorsport 2 on sellainen peli, joka saattaa aloittaa autopeli-innostuksen.