Guild Wars 2: Osa 2

Kirjoittanut: Livegamers

27.10.2012

Viime kerralla otimme ensimmäistä kertaa tuntumaa Tyrian maaperään Guild Wars 2 -pelissä. Nyt on aika palata aiheeseen kuukausi ensikosketuksen jälkeen. Onko ensihuuma pysynyt yllä, vai paljastaako Guild Wars 2 todelliset kasvonsa ajan myötä? Viime kerralla käsittelyyn joutui pelin yleinen ilmapiiri ja uudet tuulet. Tällä kertaa pureudutaan asiassa pintaa syvemmälle ja katsotaan, mihin rahkeet lopulta riittääkään.
Oh my… it’s… beautiful!

Jos joku ominaisuus pitää Guild Warsin jatko-osasta nostaa ensimmäinenä esille, on se ehdottomasti kaunis graafinen ilme. MMORPG-pelit ovat tunnetusti valtaisan laajoja maailmoja, eikä näin ollen niiden täyttäminen yksityiskohtaisilla tekstuureilla ole mitenkään itsestäänselvyys. Guild Wars 2 tuo pelaajan verkkokalvoille todella monimuotoisen ja kauniin maailman, jossa maisemat vaihtelevat virkistävän tiheään ja lähes jokaisen nyppylän päältä aukeaa kuvankauniit näkymät. Pelialueiden lisäksi kaupungit ovat saaneet erityisen suurta rakkautta kehitystyössä. Suuret metropolit kohoavat horisontissa mahtipontisina ja toisistaan poikkeavina kokonaisuuksina, jotka kuvastavat vallitsevan rodun ominaisuuksia. Ihmisten pääkaupunki on traditionaalinen linnarakennelma, kun taas ihmissusia muistuttavat Charrit asustavat steampunk -henkisessä linnakkeessa.

Ympäristöjen lisäksi silmäkarkkia tarjoillaan hahmojen animoinnin saralla. MMORPG-peleissä on totuttu näkemään kankeaa animointia ja dialogit käydään yleensä tekstimuotoisesti tai keskinkertaisen ääninäyttelyn saattelemana. Guild Wars 2 on keskittynyt kaatamaan näitä raja-aitoja: hahmojen animointi on todella sulavaa, eikä se kalpene tavallisten seikkailupelien rinnalla. Pääjuonta koskevat dialogit on toteutettu animoitujen hahmojen kautta ja ääninäyttely on tasaisen hyvää ollakseen miellyttävää kuunneltavaa.

Swing it like you mean it

Taistelujärjestelmä lienee tehtävärakenteen ohella yksi suurimmista ja mielenkiintoisimmista uudistuksista. Käytettävissä olevat kyvyt riippuvat käytössä olevasta aseesta, joten yhden käden miekalla taisteleminen on huomattavan erilaista kuin kahden käden moukarilla. Asevalikoiman voi muovata omalle pelityylilleen sopivaksi, mikä lisää mielenkiintoa muutoin kovin monotoniseen vihollisten niittämiseen. Taikoja käyttävät hahmot vaihtelevat esimerkiksi eri elementtien välillä aseiden sijaan, mikä tuo sekin vaihtelua perinteiseen saman kaavan toistamiseen taistelusta toiseen. Toinen koukku taistelussa on hyökkäysten väistely. Iskuja pystyy välttelemään oikein ajoitetulla kuperkeikalla, ja sen hallitseminen on avainasemassa pahimpia vastuksia kaadettaessa. Miinuksena mainittakoon lievä kankeus kykyjen käytössä. Useat iskut luottavat siihen, että vastustaja pysyy paikallaan, joten niitä on lähes mahdoton hyödyntää tehokkaasti tiukassa paikassa.

Luokkansa kullekin

Hahmoluokkia on ympätty mukaan varsin sopiva määrä. Pääpiirteittäin hahmot on jaettavissa kolmeen alaluokkaan: Soturit (guardian, warrior), seikkailijat (engineer, ranger, thief) ja velhot (elementalist, mesmer, necromancer). Soturit kantavat raskasta haarniskaa ja luottavat pääasiassa lähitaisteluun, seikkailijat kantavat keskitason suojia ja tekevät korkeampaa vahinkoa ja velhot luottavat taikavoimiinsa jakaen paljon kipua, mutta ottaen myös herkemmin siipeensä. Kaikkien luokkien pelityylit eroavat toisistaan merkittävästi, mutta hahmoa luodessa ei tarvitse miettiä hahmoluokan mukanaan tuomaa roolia. Perinteinen ”tankki-vahinko-parantaja” -jako on heitetty romukoppaan, joten peliä saa pelata omalla tyylillään luolastoja myöten. Kaikkia tämä ei varmasti miellytä, mutta tarkoituksena on, että pelistä saa nauttia juuri niin kuin itse haluaa.

Jos luolaan haluat mennä nyt…

Mitä olisikaan MMORPG-pelit ilman ryhmäpohjaisia luolastoja. Viiden hengen ryhmä lyö hynttyyt yhteen ja hyppää instanssiin kellistämään toinen toistaan haastavampia vastuksia ja parantamaan varusteitaan palkinnoksi tipahtelevilla esineillä. Luolastoon astuttaessa pelaajat valitsevat ”tarinan” ja ”seikkailun” väliltä. Tarinamuodossa tehtävät ohjaavat ryhmää pomovastukselta toiselle kevyen juonen saattelemana. Tarinamuoto on myös helpompi vaikeusasteeltaan ja se tulee läpäistä ennen seikkailumuodon avaamista. Seikkailumuoto on monipuolisempi ja vaikeampi vaikeustaso, joka jakautuu vähintään kolmeen erilaiseen reittiin. Saman luolaston voi siis läpäistä neljä kertaa ja saada joka kerta erilaisen kokemuksen. Idea on erittäin toimiva ja kompensoi hyvin luolastojen vähyyttä näin varhaisessa vaiheessa. Ainoa selkeä miinus on ryhmätyön näennäinen olemattomuus. Roolijakojen puuttuessa taistelut perustuvat korkean vahingon tuottamiseen ja hengissä pysymiseen eikä varsinaista tiimityön tuntua pääse syntymään.

Näkemiin ja tervetuloa uudelleen!

Kokonaisuutena ArenaNet on onnistunut luomaan rautaisen paketin viihdettä yksiin kansiin. Guild Wars 2 on tehty perinteisiä MMORPG-piirteitä kunnioittaen, mutta myös uudistuksia on tehty rohkeasti kaikilla osa-alueilla. Peliä voi suositella erityisesti niille, jotka pitävät genrestä, mutta eivät kerkiä viettämään kymmeniä tunteja viikossa tietokoneen äärellä. Kuukausimaksuton rakenne ja valtava määrä tekemistä varmistavat sen, että pelin pariin on aina helppo palata uudelleen.