Halo 2 (Xbox)

Kirjoittanut: Livegamers

18.11.2004

Yli viisi miljoonaa kappaletta myyneen Halo: Combat Evolvedin jatko-osa on vihdoin saapunut kauppojen hyllyille. Halo 2 on ollut kehityksessä yli 2,5 vuotta, ja sen hienouksia salailtiin loppuun asti. Monelle Live-pelaajalle peli myös edusti Liven pelastajaa (sama näkemys varmaan oli myös Microsoftilla), koska pitkiin aikoihin ei ollut tullut arvosteluissa menestynyttä Live-räiskintäpeliä, joka vetoaisi laajaan käyttäjäkuntaan.
”Messias” on kuitenkin nyt saapunut. Vastasiko se odotuksia? Onko siinä pelastajan aineksia? Se selviää seuraavasta.

”I need a Weapon” – yksinpeli

Yksinpeli alkaa näyttävästi elokuvamaisella alkudemolla Covenant –avaruusolioiden pääkaupungista, jossa käydään Halon suojelemisessa epäonnistuneen Elite-soturin oikeudenkäyntiä. Samanaikaisesti käsitellään soturin ihmisvastineen, eli Master Chiefin palkitsemistilaisuutta maan kiertoradan puolustusasemilla. Tämä kahden rinnakkaistarinan kuljettaminen jatkuu läpi pelin erittäin menestyksekkäästi. Mutta juonesta ei sen enempää. Videopeleissä tämä kahden yhteneväisen juonen ratkaisu on melkeinpä mullistava, ja sen toteutus on kaiken kaikkiaan erittäin elokuvamainen. Toinen asia mikä juonellisesti pistää silmään on Halo 2:n tarinan vahvuus. Juonenkuljetus on paljon voimakkaampaa, kuin ensimmäisessä osassa, ja se kieltämättä toimiikin pelin eduksi. Halossa pelin pystyi pelaamaan läpi huoletta ilman syvällisempää keskittymistä, mutta Halo 2:ssa huomaa monesti sormen menevän suuhun, jos ei keskity runsaisiin välianimaatioihin.

Pelin grafiikkaa on paranneltu jonkin verran, mutta suurin osa tekstuureista ja ympäristöistä näyttää silti erittäin tutuilta. Halo 2:ssa on myös käytössä Havoc-fysiikkamoottori, jonka vaikutus ylettyy lähes kaikkiin irtonaisiin esineisiin kentissä. Räjähdykset heittelevät esineitä ympäriinsä ja kaikella tuntuu olevan luonnollinen massa. Ympäristöjä elävöittää loistava ns. ”Bump Mappingin” käyttö, eli pinnat eivät näytä enää tasaisilta ja kliinisiltä. Kaiken kaikkiaan grafiikat pyörivät äärettömän sulavasti, jopa loistavassa neljän pelaajan yhteistyö-pelimuodossa jaetulla ruudulla. Välillä, varsinkin välidemojen jälkeen ja tallennuspisteissä grafiikat ja ruudunpäivitys kuitenkin ”yskähtävät”, jolloin pikselit tulevat selkeästi näkyviin ja peli nytkähtää. Tämä kuitenkin kestää yleensä korkeintaan sekunnin, joten se ei todellakaan häiritse pelaamista. Ongelma on kuitenkin olemassa.

Pelin kehittäjän Bungien suurin ongelma näyttää kuitenkin edelleen olevan karttasuunnittelu. Ensimmäisestä Halosta monet varmasti muistavat painajaismaisen Library-tason, joka jatkui loputtomiin toisiaan toistavilla kerroksilla. Näihin mittapuihin ei Halo 2:ssa onneksi mennä, eikä pelaajaa enää pakoteta kulkemaan puolia pelin kartoista takaisinpäin. Vaikkakin kartat ovat erittäin vaihtelevia ja loistavan näköisiä, niin ongelmaksi nousee ympäristöjen geometrisuus ja symmetrisyys. Oikealla reitillä pysymiseen pelaajalta vaaditaan lähes täydellistä keskittymistä ja opastavan tekoälyn, Cortanan, puheiden kuuntelemista. Navigaatio-pisteitäkään pelissä ei viljellä, joskin pelaajan harhaillessa ne ilmestyvät välillä automaattisesti näkyviin.
Tästä selviää onneksi keskittymällä, eikä eksymistä loppujen lopuksi liiemmin esiinny. Osa kentistä on myös erittäin pimeitä, mikä välillä vaikeuttaa oikean reitin löytämistä. Television kirkkautta kannattaakin säätää kirkkaammaksi yksinpeliä ja moninpeliä silmälläpitäen. Bungien mottoa: ”jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä” kuvaa kenties parhaiten se seikka, että silmiinpistävin uudistus pelissä on mahdollisuus ampua kahdella aseella samaan aikaan. Varmasti muitakin pieniä uudistuksia huomaisi, jos vertailisi pelejä rinnakkain, mutta siihen ei ole tarvetta. Pelin kontrollit olivat ainakin pysyneet täysin samoina (lukuunottamatta kahden aseen käyttämistä), joten varmasti suurimmalle osalle pelaajista ne tulevat suoraan selkärangasta.

Kuten edeltäjänsä, myös Halo 2 tarjoaa neljä erilaista vaikeustasoa (Easy, Normal, Heroic ja Legendary). Easyä en suosittele kenellekään ammuskelupelejä pelanneelle. Se ei tarjoa haastetta, eivätkä pelin parhaat puolet tule esille, koska viholliset muistuttavat lähinnä teuraskarjaa. Normal-taso voi olla hyvä pelaajille, jotka haluavat viihtyä pelinsä parissa, eivätkä etsi liiallista haastetta. Heroic taas tarjoaa todellista vastusta kokeneemmille pelaajille. Tällä vaikeusasteella peli on varmastikin lähes sellainen, miksi se on tarkoitettu. Viholliset ovat viekkaita ja ne kestävät kuritusta yllättävän paljon. Siinä vaiheessa, kun Heroic on tuskailtu läpi voivat mielenterveyttään arvostavat pelaajat pitää peliä läpäistynä. Jos kuitenkin haluaa ultimaalisen haasteen rautaisille taidoilleen ja äärimmäisen rasitteen mielenterveydelleen, voi aloittaa pelaamaan Legendary-tasolla. Tämä pelimuoto saa normaalin ihmispelaajan häpeämään omia taitojansa kymmenennellä yrityskerralla. Legendary edustaa sitä, mitä peli pahimmillaan (parhaimmillaan) voi olla, mutta ainoastaan se tarjoaa sen euforisen saavutuksen tunteen jokaisen tapetun Elite-soturin jälkeen. Vaikeustasoja on myös säädetty ensimmäisestä osasta. Legendary-tasolla on nimittäin estetty yhteistyö-pelimuodossa esiintynyt peruuttelu tiimikaverin kuollessa. Jos toinen pelaajista kuolee, joutuvat kummatkin aloittamaan automaattisesti viimeisimmästä tallennuspisteestä. Kaiken kaikkiaan pelin vaikeusasteet tarjoavat jokaiselle jotakin.

Halo 2 ei ole mullistavan pitkä peli. Sen pelaa läpi 15–30 tunnissa riippuen omasta pelityylistä ja vaikeusasteesta. Jos haluaa saada siitä kaiken irti, niin silloin kannattaa pelata se läpi Heroic vaikeusasteella ja tutkia kartat huolellisesti. Nimittäin yllättäen Halo 2:ssa on usein mahdollista välttää taistelut kiertämällä viholliset, tai juoksemalla vain suoraan eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan ole järkevää, sillä se sotii pelin ideaa vastaan. Kukapa nyt elokuvaakaan katsoisi pikakelauksella?

Halo 2:n musiikkiraita on jälleen kerran loistava. Musiikki sopii aina tilanteeseen ja nostattaa jo entuudestaan korkealla olevan tunnelman kattoon. Musiikki näyttelee erittäin suurta osaa pelissä ja ilman ääniä pelaaville voi vaan sanoa, että he menettävät yhden parhaista osa-alueista. Äänitehosteet ovat myös huippuluokkaa. Aseet kuulostavat tehokkailta ja mikä tärkeintä – oikeilta. Moninpelissä 5.1 äänet todistavat tärkeytensä ja niistä on myös todellista hyötyä, kun toteutus on huippuluokkaa ja lähestyvän vihollisen kuulee oikeasta suunnasta. Ääninäyttelystäkään ei ole ei ole mitään pahaa sanottavaa ja Spartan-117 aka. Master Chief jatkaa tutulla macho-linjallaan.

”God Damn! I need LIVE!” – Eli moninpeli

Halo 2 edustaa kaikkea sitä, mitä Live on parhaimmillaan [Piste]. Moninpelin toteutuksesta huomaa, että tähän on todellakin panostettu. Microsoft ja Bungie ovat selvästi työskennelleet läheisesti saadakseen kaikki mahdolliset ominaisuudet ja suuren liudan uusia innovaatioita upotettua peliin. Monet ominaisuudet, kuten se, että kaverilistan kautta näkee ketkä pelaavat milläkin serverillä ovat olleet ainakin minun toivomuslistani kärkipäässä jo pitkään.
Bungie ei ole pelkästään kuunnellut pelaajien anomuksia, vaan he ovat taas kerran ylittäneet ne. Halo 2 nimittäin tarjoaa valmiiden pelimuotojen lisäksi lähes loputtomat säätämismahdollisuudet, joka periaatteessa mahdollistaa loputtoman määrän erilaisia pelimuotoja. Karttoja löytyy 11 kappaletta, joskin yksinpelin läpäistyään voi saada heti yhden kartan lisää tietyillä kikoilla viimeisessä kentässä.

Valmiita pelimuotoja ovat:

Slayer: Tämä pelimuoto on perinteinen Death Match. Tämän asetuksen alta löytyy myös mm. Team Slayer, Rockets (ainoastaan singot), Swords (Miekat) ja Phantoms + Team Phantoms (näkymättömyys)
Oddball: Pelimuoto, jossa kamppaillaan pallonhallinnasta. Löytyy myös mm. Team Ball, Rocketball (singot ainoastaan) ja Swordball (miekat ainoastaan)

King of the Hill: Pelaajan pitää hallita tiettyä aluetta kartalla yhteensä 2min, myös tiimipeli.
Juggernaut: Yhdelle pelaajalle annetaan yliluonnolliset voimat ja laitetaan kahta tai kolmea vastustajaa vastaan. Löytyy myös variantteja.
Capture the Flag: Perinteinen tiimipelimuoto, jossa yritetään viedä vastustajan lippu omaan tukikohtaan. Variantteihin kuuluu monen lipun CTF, yhden lipun CTF, klassinen CTF ja yhden lipun nopea CTF.
Assault: Pelaajan joukkueen pitää viedä pommi vastustajan tukikohtaan ja räjäyttää pommi siellä. Lukuisia variantteja, mm. yhden pommin assault ja neutral bomb, jossa on vain yksi pommi, jonka voi räjäyttää kummassakin tukikohdassa.
Territories: Pelimuoto, jossa pelaajan joukkueen pitää hallita eri alueita kartasta. Tavoitteena on saada eniten hallinta-aikaa ja mitä enemmän hallittuja alueita, sitä nopeammin aika lisääntyy. Lukuisia variantteja, eri määrällä hallittavia alueita.

Tämän listan tarkoituksena oli selventää sitä pointtia, että pelissä on valinnanvaraa – ja paljon. Jokaista valmista pelimuotoa pystyy myös muokkaamaan kattavilla pikasäännöillä, joista pystyy valitsemaan lähes kaiken taivaan ja maan väliltä melkeinpä vastustajien alusvaatteiden väriin asti. Kaiken lisäksi oikeat säädökset muuttavat pelin täysin erilaiseksi ja jokainen löytää varmasti jotakin omaan pelityyliin sopivaa. Nämä pelimuodot ovat niin sanottuja Custom-pelejä, eikä niissä nouse ranking-asteikolla.

Liika valinnanvapaus aiheuttaa hajaannusta, kun pelissä pelataan kymmeniä eri pelimuotoja. Bungie on kuitenkin kehittänyt innovatiivisen Optimatch-toiminnon, joka poikkeaa aikaisemmin käytössä olleesta listaformaatista. Kun pelaaja valitsee Optimatchin Xbox Live –valikosta, niin hän pääsee samantyyliseen ruutuun, kuin aloittaessaan Custom-peliä. Tähän ns. Matchmaking aulatilaan pelaaja pystyy kutsumaan muutaman kaverinsa taistelemaan erinäisissä valmiissa pelimuodoissa. Kun tiimi on kasassa (tiimi ei ole vaatimus, yksinkin voi optimatchia käyttää) ja haluttu Playlist (selitetään hetken päästä) on valittu, ottaa Halo 2 ohjat. Peli etsii pelaajan rankingin perusteella vastaavan joukkueen/ yksilöitä vastaavan määrän ja valitsee joukosta parhaan yhteyden pelisession hostiksi. Tämän jälkeen pelaajat kiidätetään aula-tilaan, jossa on lyhyt aika tarkastella pelin asetuksia, ennen kuin peli alkaa. Koko tapahtuma on siis automatisoitua, eikä säätömahdollisuuksiin tarvitse syventyä, jos ei jaksa. Sama järjestelmä toimii myös klaani vs. klaani taisteluissa ja 1 vs. 1 kamppailuissa. Quick Match on taas enemmänkin sattumanvaraista. Se heittää pelaajan johonkin Playlistiin, jos edellistä valintaa ei ole muistissa.

Playlistit ovat sinällään yksi pelin mullistavimmista keksinnöistä (dynaamisen hostin ohella), mutta niissäkin on omat ongelmansa. Suurin näistä on se, että Playlistit on ennakkoon päätetty, eikä niitä ole vielä pystytty muovaamaan pelaajien halujen mukaisiksi. Ajan myötä nekin varmasti tulevat muuttumaan, sillä Bungie on luvannut päivittää niiden sisältämiä pelimuotoja pelaajien toivomusten mukaan. Playlistien sisältö ja Ranking-tasojen määritteleminen on kerrottu perusteellisesti Bungien kotisivujen Halo 2 Oppaassa. Bungie.netissä löytyy myös kattavat statistiikat jokaisesta pelaamastasi pelistä ja kartalla esitettynä taistelun kulku – ennennäkemätöntä.

Puhe-systeemin toteutus poikkeaa myös monista peleistä. Peli käyttää ns. ”proximity voicea”, eli lähellä olevat pelaajat kuulevat puheesi. Tämä pätee myös vastustajiin. Kaikille tiimiläisille voi puhua painamalla kerran valkoista nappia, jolloin headsetistä kuuluu suhahdus, sen jälkeen voi aloittaa puhumisen. Toinen suhahdus kuuluu, kun puhe loppuu noin sekunnin ajaksi, eli pidempiä taukoja sanojen välissä ei kannata pitää. Tämä ratkaisu saattaa edesauttaa pelin toimivuutta verkossa, kun kaikkia mahdollisia vihellyksiä ja yskähdyksiä ei tarvitse muille lähettää ja täten puheen lähettäminen ei myöskään käytä yhtä paljoa kaistaa.

Seitsemän päivän pelaamisella moninpelistä ei ole löytynyt yhtäkään häiritsevää bugia. Kaikki toimii sulavasti, joskin joitain seikkoja mm. äkkikuolemasta ja tasapelien ratkaisuista ei kerrota missään ja nämä saattavatkin monelle aiheuttaa harmaita hiuksia 2-2 tasapelin muututtua 2-2 tappioksi. Peli kuitenkin paranee pelatessa ja kikat opittuaan siitä alkaa todellisesti nauttimaan.

Moninpeli toimii ilman minkäänlaista viivettä normaalilla 512/512 ADSL-yhteydellä jopa 14 pelaajan peleissä. Joissain pienemmissä kartoissa myös 16 pelaajaa pyörii moitteetta. Loistavana ominaisuutena jokaiselta Xboxilta voi tulla Live-peleihin mukaan myös 3 vierasta Gamertagin omistajan lisäksi. Aiemmin mainitsin dynaamisen hostin ja sillä tarkoitin ominaisuutta, jolla pelin sen hetkisen hostin tippuessa, tai lähtiessä hän joutuu valitsemaan listasta seuraavan hostin ja peli jatkuu lähes katkotta. Edellisen hostin tippuessa (äärettömän harvinaista) peli valitsee automaattisesti seuraavan yhteysnopeuden perusteella. Näiden kaikkien seikkojen lisäksi peli on myös erittäin vakaa. Monissa muissa Live-peleissä erinäiset ”Connection Lost” tippumiset tulivat tutuiksi, mutta Halo 2:ssa näin ei ole käynyt kertaakaan.

Halo 2 sisältää myös maksimissaan 16 Xbox-konsolin System Link -toiminnon ja neljän pelaajan Split Screen -tuen.

Loppusanat… ja takaisin pelaamaan

Miten antaa arvosana pelille, joka yhdistää kaksi osa-aluetta, joita on kaupattu erikseen lukemattomia kertoja? Pitäisikö osa-alueiden arvosanat laskea yhteen (tulos: 185/100 pistettä)?
Halo 2:n kummatkin osiot, yksinpeli ja moninpeli ovat niin täydellisiä paketteja, että monet olisivat tyytyväisiä maksaessaan niistä täydet hinnat erikseen. Yksinpeli ryyditettynä yhteistyö-pelimuodolla ja moninpeli kaikessa massiivisuudessaan tavoittelevat täydellisyyttä. Yksinpeli jää kuitenkin loppupeleissä toiseksi mm. ärsyttävän loppuratkaisunsa takia. (Tai ratkaisun puutteen takia). Moninpeli taas on jotain ennennäkemätöntä konsolipuolella ja ehkäpä PC:lläkin.

Jos omistat Liven, niin Halo 2 on varmasti kokemisen arvoinen. Monelle se on varmasti Messias. Moninpeli tarjoaa uskomattoman määrän peliaikaa, vaihtelua ja loistavaa viihdettä. Ajan myötä kun moninpelin muutamat lapsukset, kuten Playlist, selviävät ja Content Downloadin kautta tulee lisää pelattavaa, niin Halo 2 saattaa tulla täydelliseksi. Sen moninpeli on jo nyt todella lähellä täydellisyyttä.

Jos Liveä ei kotoa löydy, niin suosittelen muuttamista jonnekin, mistä se löytyy. Yksinpelin peliaika on nimittäin rajallinen. Kyllä siitäkin saa peliaikaa monta kymmentä tuntia, jos tahkoaa kaikilla vaikeusasteilla pelin läpi. Yksinpeli on loistava myös yksin pelatessa, ilman moninpeliä, mutta silloin parempi puolisko pelistä menee hukkaan. Lopullinen arvosana on suurimmilta osin moninpelin ansiota.

Halo 2 tarjoaa moitteetonta viihdettä ja on kokemisen arvoinen lähes kaikille Xboxin omistajille. Pakkohankinta Livettäjille.