Halo 3

Kirjoittanut: Livegamers

23.09.2007

Todetaan se nyt vielä: Halo 2:n yksinpeli jätti paljon toivomisen varaa. Juoni lässähti turhauttavan epämääräiseen cliffhangeriin ja samankaltaisten kenttien toistoa oli aivan liikaa. Loppupeliä venytettiin väkisin ja kaikesta näkyi, että Bungien aika oli loppunut kesken yksinpelin osalta. Onneksi moninpeli paikkasikin yksinpelin pettymykset sangen hyvin ja vanhasta Xboxista napattiin saatavilla olevat tehot mallikkaasti. Tärkeimmät tiedot kolmannesta Halosta ensin: vuoden odotetuin 360–julkaisu on saapunut ja se täyttää odotukset. Ainakin ne realistisemmat odotukset.
Yhdeksän hyvin käytettyä tuntia

Tämä arvostelu on tehty Microsoftin järjestämän syyskuisen pelipäivän kokemusten pohjalta. Heroic-vaikeustasolla pelin läpäisy kesti n. 9 tuntia ja sen jälkeinen aika käytettiin nopeaan karttaeditorin sekä filmitallennusominaisuuden läpikäyntiin. Myös kahden pelaajan co-op –peliä pääsi seuraamaan. Tämä arvostelu ei sisällä Microsoftin toiveesta lainkaan viitteitä pelin juoneen eikä Halo-trilogian loppuratkaisuun. Tarina saa oivan päätöksen sarjan kolmannessa osassa, eikä tyhjiä juonenpätkiä jää ilmaan roikkuman. Tuttuja hahmoja kohdataan ja vastukset vaihtelevat tiuhaan. Pelaaja tosiaan tuntee Master Chiefin olevan ihmiskunnan todellinen esitaistelija epätoivoisessa tähtienvälisessä sodassa, jossa tappiot ovat mittavat molemmilla puolilla. Viimeistään tämä sarjan kolmas osa nostaa pelihahmon parhaimpien videopelisankarien joukkoon, kiitos eeppisen tarinan ja mahtipontisen musiikin.

Pelattavuus on edelleen se tekijä, mikä erottaa Halon FPS-genren sankasta keskinkertaisuuden laumasta. Siinä missä monet pelit rajoittavat pelaajan toimia keinotekoisilla seinillä tai muilla liikkumisen rajoituksilla, on Halon eteneminen sujuvaa ja ainakin näennäisen vapaata. Toki pelaajaa ohjataan kentästä toiseen, mutta pahin putkimaisuus puuttuu. Vaikka seinät ympärillä menoa ohjaavatkin, on pelaajalle kosolti vaihtoehtoja vihollisten muodostamien ongelmien ratkaisuun. Samankaltaisten kenttien toistaminen on ollut sarjan heikkous aiemmissa osissa, mutta nyt tähänkin on kiinnitetty selvästi enemmän huomiota. Ylimääräinen toisto on poissa, vaikkakin monet kohdat ja tapahtumat tuovatkin mieleen hyviä muistoja etenkin pelin ensimmäisestä osasta.

Xbox 360 Brute – mukana HD-DVD –asema ja HDMI 1.3

Edellisessä osassa esiteltiin uusi vihollisrotu, gorillamaiset Brutet. Ne olivat yllättävän heikko lisä Halon muuten niin persoonalliseen pelaajan vastustajakaartiin, kuin vaisu kunnianosoitus 50-luvun B-luokan elokuvien gorillapukuisille hirviöille tai Apinoiden planeetta-elokuville. Tekoälyn sanelemana toimintamallina Brutet noudattivat pääasiassa yksinkertaista tulittamista kaukaa tai ollessaan lähempänä pelaajaa raivoisaa kohti rynnistävää rugby-taklausta. Kolmannessa osassa nämä viholliset ovat onneksi saaneet uutta syvyyttä, eivätkä ne enää jää Elite-rodun varjoon.

Ensinnäkin ulkonäöltään Brutet ovat muuttuneet ratkaisevasti. Hahmot ovat nyt panssaroituja kuten Elitet, eivätkä suojaukseltaan ole vain karvapeitteensä varassa. Haarniskat vaihtelevat paljonkin eri sotilaiden välillä. Perussotilaat ovat tyypillisesti harmaissa varusteissa kypäröiden suojatessa pääosumilta. Ne taistelevat yleensä joko johtaen vähäisempiä Covenantin joukkoja, kuten Grunteja ja Jackaleja, mutta vaarallisimpia ne ovat suurempina laumoina. Laumoissa Brutejen johtajan tunnistaa muita näyttävämmistä varusteista ja kookkaammasta kypärästä. Pelaajan pysähtyessä kuuntelemaan vastustajien puheita voi kuulla miten laumanjohtaja komentaa alaisiaan. Tämä näkyy myös taistelutekoälyssä ja nyt tämä vihollistyyppi onkin paljon kunnioitettavampi vastustaja.

Edellisiä Haloja vaivasi myös tiettyjen vastustajien tarkoituksellinen tekoälyttömyys. Taistelu yksitoikkoisesti ja mielikuvituksettomasti suinpäin kohti hyökkääviä Floodin zombieita vastaan ei ollut lähimainkaan yhtä kiinnostavaa kuin muut pelin osuudet. Yksinkertaisten vastustajien ongelma ei ole kokonaan uudestakaan Halosta poistunut, mutta nyt se on siedettävämpää ja pienemmissä jaksoissa tarjoiltua. Edellisiä Haloja riivanneet kenttien toistoon liittyvät ongelmat ovat nyt takana, mutta pelin loppupuoliskolle sijoittuu silti kenttä, jonka pimeissä sokkeloissa suunnistaminen voi lannistaa herkimpiä pelureita. Kyseisen alueen ympäristö on muutenkin häiritsevää, mikä kyllä sopii tehtävän luonteeseen. Yleisesti ottaen kenttien graafinen toteutus ja ympäristöt ovat erittäin onnistuneita ja vaikuttavia. Varsinkin alkupuoliskolla peliä nähdään hienoa viidakkomaisemaa ja muita hyviä taustoja tulitaisteluille.

Uudet aseet ja apuvälineet

Uusia aseita pelissä on kosolti ja monet vanhat ovat nyt muokattuja. Ykkösen rynnäkkökivääri tekee paluun paranneltuna versiona ja kantaa nyt hieman pidemmälle. Ase on omiaan heikosti panssaroitujen vastustajien peittoamiseen. Mauler-käsiase on Covenantin eräänlainen pistoolin, revolverin ja haulikon risteytys, jota voi käyttää molemmissa käsissä. Hulppein ase on kakkosen päävastustaja Tartarukselta mallinnettu sotavasara, jolla saa aikaan melkoisen tuhoisaa jälkeä isompiinkin vastustajalaumoihin. Miekan kaltaisiin pitkiin kohteeseen lukittuviin sivalluksiin sentään sillä ei kykene. Laserkanuuna tuo kiikarikiväärin käyttäjille uuden, entistä tehokkaamman vaihtoehdon. Kranaatteja on nyt seiniin ja ajoneuvoihin tarttuvana mallina, sekä polttopullomaisesti vastustajat tuleen sytyttävänä. Murkuloita kannetaan nyt kaksi per malli, eli jopa kahdeksaa parhaimmillaan. Jo ensimmäiseen Haloon kaavailtu liekinheitin on myös mukana, joskin vaikutukseltaan melko tehottomana. Master Chief kykenee nyt myös tempaisemaan irti alustaltaan puolustuslaitteet, kuten konekiväärit ja plasmakanuunat. Ohjuspatteri hakeutuvin ammuksin lienee näistä tehokkain. Aseistus keikkuu nyt myös graafisesti mukana selässä tai pistoolikotelossa, eivätkä kakkosaseet nyt katoa hahmojen käsistä jonnekin näkymättömiin taskuihin.

Ajoneuvoja on edelleen mukana. Brutet suosivat Elitejen leijuvien riisinkeitinmopojen sijaan kunnon chopper-tyylisiä moottoripyöriä, joiden tykit ovat tehokkaat ja leveä etuosa kuin tehty vastustajien yliajamiseen. Ohjattavuus ei tosin ole yhtä helppoa sivuttaisliikkeen puuttuessa. Ihmisjoukot saavat ketterät mönkijät käyttöönsä, joiden tarakalle mahtuu hyvin kaveri esimerkiksi singon kanssa. Ehdottomasti hienoin ajokki on ihmisten Hornet-liidokki, mistä löytyvät konekiväärit, hakeutuvat ohjukset ja vieläpä matkustajapaikat kahdelle taistelutoverille. Bansheet eivät siten enää ole ainoita pelin ohjastettavia lentolaitteita. Tutut tankit ja jeepit erilaisine aseineen ovat myös yhä käytössä kulkuvälineinä.

Only the strongest will survive, Lead me to heaven when we die

Peli tarjoaa paljon hienoja elokuvamaisia tilanteita, jotka pelaaja voi selvittää monin eri tavoin. Tiukasti rajattujen putkiräiskintöjen tunnetta kapeasta ampumaradasta ei pääse syntymään. Pelin vastustajien tilanteisiin mukautuva tekoäly ja ennalta-arvaamattomat tapahtumat pitävät pelikokemuksen tuoreena. Mikäli tiettyä kohtaa joutuu uusimaan hengenlähdön seurauksena, oman toiminnan pienikin muuttaminen voi johtaa erilaisiin seurauksiin. Tämä näkyy esimerkiksi vihollislauman johtajan kukistamisen aiheuttamassa sekaannuksessa tämän joukoissa. Hienosti toteutettua on myös jättimäisten Scarab-taistelulaitteiden tuhoaminen. Sellaisen kukistaminen onnistuu myös ohjuksin, mutta hauskinta on vaikkapa kaapatulla Chopperilla hyppyrinnokalta singahtaminen suoraan Scarabin selkään ja siellä laitteen voimanlähteen tuhoaminen. Kun mahtava taistelukone räjähtää kappaleiksi tämän suorituksen jälkeen, on pelaajan kasvoilla nähtävissä tavallista leveämpää hymynvirnettä. Kuin olisi koivuhalon laittanut tankin telaketjuihin.

Monissa taisteluissa toimitaan muiden sotilaiden rinnalla. Apurit ovat kyllä herkästi menehtyviä, mutta ne miehittävät hyvin ajokkien ampumapaikkoja ja ovat hyvin tarkkoja kiikarikiväärien kanssa toimiessaan. Pelaajan kannattaakin aseistaa tekoälyapurit juuri näillä pitkänmatkan kivääreillä, sillä heidän käyttämissään aseissa on tarkkuuden lisäksi myös loppumattomat panokset. Uutta on nyt erilaisten apuvälineiden käyttäminen. Näitä ovat esimerkiksi pelin trailerissakin nähty pyöreä suojakenttä, vain eteenpäin suojaava staattinen kilpi, vastustajat kirkkaudellaan sokaiseva flare, tuttu näkymättömyys, kuolemattomuus ja erittäin kätevä vastustajien suojakentät tiputtava lamautin. Vastaavasti terveyttä regeneroiva apuväline löytyy, myös hypyn korkeammalle mahdollistava gravitaatioheitin. Myös automaattinen tykkitorni on mukana pelissä, samoin ansaksi sopiva miina. Välineitä voi olla vain yksi kerrallaan kannettavana ja niitä käytetään entisellä latausnappina toimineella X-painikkeella, mikä varmasti aiheuttaa aluksi monia virhepainalluksia aikaisempiin peleihin tottuneille. Myös tekoälyn ohjaamat viholliset käyttävät ahkerasti näitä apuvälineitä, mikä tuo uutta ilmettä taisteluihin.

Neljä tankkia päällekkäin vuorenrinteellä, made by Hal0fani98

Selkeä parannus on myös Liven kautta toimiva co-op -moninpeli jopa neljän pelaajan voimin. Co-oppiin ovat myös omat tavoitteensa, joiden suorittamisesta pelaajat voivat kilpailla vaikka pelaavatkin yhteistyössä. Myös moninpelikenttien muokkaaminen onnistuu. Forge-nimisessä muokkaustilassa pelaaja voi ilmassa leijuen lisätä kenttiin uusia objekteja valikosta ja antaa niille myös erilaisia arvoja, esimerkiksi määritellen aseiden uudelleenilmestymistiheyden uusiksi. Hauskasti muokkaukseen voi osallistua myös samaan aikaan muutkin pelikaverit ja mikään ei periaatteessa estä kehittämästä omaa pelimuotoa, jossa alhaalla taisteleville pelaajille yksi muokkaaja pudottelee uusia aseita ja ajoneuvoja lennosta. Omat muokatut kartat voi jakaa Liven kautta muidenkin pelaajien iloksi ja oletettavasti Live täyttyykin pian kaikenlaisista karttamuokkauksista. Kentissä on kuitenkin rajoitukset objektien määrälle ja budjetille, joten mitään tuhannen tankin kenttää ei kykene luomaan. Myöskään kenttiä ei voi kokonaan luoda kokonaan itse tyhjästä, pelaaja kykenee ainoastaan muokkaamaan jo olemassa olevia.

Videotallennus on myös mielenkiintoinen ominaisuus ja kuin tehty Red vs. Blue -machinimaa varten. Pelaajan edellinen pelisuoritus tallentuu automaattisesti, jonka voi kelailla ja katsoa uudestaan haluamastaan kuvakulmasta. Kuvan voi pysäyttää ja sitä voi zoomailla, esimerkiksi ilmassa lentävän ohjuksen lähikuvan voi napata tai ottaa hienoja kuvia kranaatin räjähdyksestä vihollisjoukon keskellä. Pelin pienimmätkin graafiset yksityiskohdat pääsevät näissä esille. Videotallennus on mahdollista pelin enginen kautta, mikä muodostaa vain muutaman megan kokoisen tiedoston pitkästäkin pelisessiosta. Myös kuvakaappaukset ja videot voi tallentaa, sekä laittaa tarjolle muille pelaajille. Todennäköisesti Liven parhaiden pelaajien suoritukset tulevat olemaan näkemisen arvoisia nauhoituksia ja kotitekoisten Red vs. Blue -pelifilmien määrä moninkertaistuu hetkessä.

I have a shadow on the wall, I’ll be the one to save us all

Halo 3:n yksinpelikampanja on huolella tehty ja se on selkeästi edellisosaa parempi. Peli ei kestoltaan ole ylipitkä, joten kannattanee jo heti alusta pelata korkeammalla Heroic-vaikeusasteella. Läpipeluun jälkeenkin tähän palaisi mielellään uudestaan kavereiden kanssa yhteistyössä pelaten, vaikkapa jo Legendary-vaikeustasolla. Halo 3 olisi jo pelkän yksinpelinsä ansiosta vuoden paras Xbox 360-julkaisu, mutta tältä pohjalta on odotettavissa kaiken lisäksi myös erinomainen moninpeli.

Uuden konsolin Halo on entistä suurempi. Nyt ruudulla näkyy kerralla enemmän vihollisia ja tapahtumia, kentissä on kosolti pieniä yksityiskohtia, mukana on useampia tekoälyn ohjaamia taistelutovereita, fysiikan lakien mukaan räjähdyksissä lentäviä esineitä ja kaikki tämä alati sulavalla ruudunpäivityksellä. Voidaan todeta, että Halo 3 on pakkohankinta.