Lifeless Planet

Kirjoittanut: Livegamers

03.09.2015

Lifeless Planet alkaa astronautin 15 vuoden mittaisen matkaamisen jälkeen tapahtuvalla laskeutumisella tuntemattomalle planeetalle. Matkan päämäärän saavuttaminen ei suju täydellisesti, kun päähenkilöllä ei ole hajuakaan missä ollaan tai missä ovat muut miehistön jäsenet. Vielä kun happitankkikin vuotaa, ei auta muu kuin lähteä vaeltamaan valtavalta ja tyhjältä näyttävän planeetan pinnalla. Pienen haahuilun jälkeen selviää, että Eloton Planeetta ei olekaan välttämättä niin eloton, kuin voisi kuvitella. Tämän voi päätellä yksinkertaisesti siitä, että vastaan tulee ensin sähkölinjoja ja sitten pieni kylä. Kylässä ei kuitenkaan ole ketään, vain kyrillisillä aakkosilla kirjoitetut tekstit ja venäjän kielellä tehdyt sähköiset raportit paljastavat, että paikalla on ainakin ollut venäläisiä. Missä olemme ja missä kaikki ovat? Tästä alkaakin seikkailumme.

Pelin liikkuminen on yksinkertaista, vaikkakin välillä hieman takkuilevaa. Vasemmalla tatilla juostaan, oikealla katsellaan ympärille ja A-näppäimellä hypitään ja tehostetaan hyppyjä rakettirepulla. Oikealla bumper-näppäimellä saadaan taskulamppu päälle ja X:llä käytetään muun muassa hissien kutsunappeja. Pelissä ei ole sprinttinäppäintä, mutta LB:tä painamalla voi hidastaa liikkumisen kävelyksi. Kävelyä en kyllä missään vaiheessa huomannut tarvitsevani, joten sen tarkoitus jäi hieman hämärän peittoon – peli kyllä pistää kävelyvaihteen silmään, kun tarkoitus on. Hyppiminen ja liikkuminen on yksinkertaista, mutta välillä tulee tilanteita, jolloin hyppääminen pitäisi ajoittaa juoksusta, mutta hahmo jääkin vauhdillisesti johonkin kävelyn ja juoksun välimaastoon. Tällöin hypystä tulee auttamatta vajaa. Parissa kohdassa on tarkoitus tehdä pikaiset juoksu-hyppy -yhdistelmät muutaman kerran peräjälkeen, ja jos erehtyy hetkeksi pysähtymään, voi olla varma uusintayrityksestä.


Kun liikkuminen on hallussa, pääsee todellakin liikkumaan. Hiki virtaa, kun juostaan keskellä loputtomalta tuntuvaa planeettaa ja päämäärässä odottaa vain jokin sähköinen lokikirja, joiden tekstejä ei jaksa edes lukea. Lokikirjat avaavat hieman pelin juonta, joskin juoni jää todella pintaraapaisuksi ja pikaisesti kyhätyn oloiseksi. Kyllä, tarkoitus on luonnollisesti selvittää, mitä ihmettä planeetalla on tapahtunut ja miksi, mutta kaikki kerrotaan vain ohimennen ja kuin kaupan kassalla käydessä. Pelin aikana tavataan ainoastaan kolme ihmistä, joista kaksi on muita miehistön jäseniä sekä yksi nainen, josta ei tiedä, mikä tämä lopulta on; ihminen, hallusinaatio vai jotain ihan muuta? Naista ja hänen jättämiään jälkiä seuraamalla tietää, mihin edetä. Tosin, tämäkään ei aivan aukotonta ole, ja pari kertaa meinasi turhautuminen nostaa päätään, kun ei tasaisen ruskeasta maastosta meinannut selvitä, minne mennä. Pulmien ratkaisuihin ei voi edes pureutua sen tarkemmin, koska puzzlet ovat jopa huvittavan yksinkertaisia. Yleensä allekirjoittaneen puzzlet menevät pähkäilyksi, mutta Lifeless Planetissä ne ovat todella simppeleitä ja itseään toistavia.


Äänipuoli pelissä on yksinkertaista, mutta kuitenkin peliin sopivan yksinkertaista. Päähenkilön ääni on geneerisen mitäänsanomaton, eikä tämä kovin paljoa puhukaan. Tehosteiden äänet ovat niin ikään simppeleitä, mutta toimivia. Musiikkia kuullaan ainoastaan silloin, kuin ollaan jonkin tapahtuman äärellä tai lähellä alueen loppua. Muutamaan kertaan joutui pysähtymään ainoastaan kuuntelemaan 80-luvun tyylistä syntetisaattorikappaletta tai massiivisen orkesterin kuuloista pätkää. Muun muassa Insurgency– ja Takedown-pelien musiikeista vastannut Rich Douglas on tuottanut oivan musiikkikattauksen näinkin pienelle pelille.

Peliä pelatessa tuli toisinaan pieni ahdistuneisuuden tunne, kun ei tiennyt, mitä odottaa ja tuleeko vastaan jokin säikähdys, koska planeetta on jo liian autio. Kun tarinan ja pelin itsessään odotti lähtevän lentoon, tulikin vastaan vielä oudompaa ja absurdimpaa juonenkäännettä, ja sitten… Sitten peli olikin jo ohi. Rehellisesti sanottuna olin pari minuuttia ohjain kädessä liikkumatta lopputekstien rullatessa ja ihmettelin ääneen ”tässäkö tämä nyt oli?” Peli on lyhyt ja saavutuksia tarkastellessa huomaakin, että yksi achievement on läpäistä peli alle neljässä tunnissa. Itselleni tunteja kertyi ehkä yhdeksän, ja niistäkin puolet varmaan haahuilua tai virheiden toistamista. Tarkan markan vartijoille 19,99 euron hintalappu vaikuttaa ehkä hieman ylimitoitetulta, mutta mikäli pelattavat pelit ovat vähissä, kyllä tämän parin illan rennoksi taputteluksi voi suositella.