London 2012 – The Official Video Game of the Olympic Games

Kirjoittanut: Livegamers

27.07.2012

Neljä vuotta on taas pyörähtänyt viime kesäolympialaisista ja uusia kisoja pukkaa jälleen penkkiurheilijoiden iloksi. Reilun viikon päästä ympäri maailman kaikki puhuvat vain olympialaisista. Niinpä kisojen ajan myös virallisella olympialaispelillä täytyy varmasti olla paljon kysyntää.
Lontoon olympialaiset ovat kaikessa massiivisuudessaan aivan omaa luokkaansa: ne ovat vaatineet tällä hetkellä jo 12 miljardin euron järjestelyt. Maailman suurimman urheilutapahtuman peliksi kääntämisestä vastaa tänäkin vuonna Sega, ja tarkemmin sanottuna ohjat ottaa tällä kertaa haltuun pelitalon Australian studio. Osasto ei ole tähän asti kerinnyt olla vielä kovinkaan monessa sopassa mukana: pohjalta löytyvät vain erinomainen Medieval: Total War -pelisarja ja surkeahko vuonna 2009 julkaistu strategiapeli Stormrise.

Lontoon olympialaispeliä edeltävä Beijing 2008 ei ollut mitenkään mairitteleva suoritus – ainakaan siihen nähden kuinka paljon legendaarisella Segalla on tietotaitoa hallussaan kaikenlaisista videopeleistä. Virallisen Beijing 2008 -olympialaispelin nokittikin vuonna 2008 aika perusteellisesti leikkimielisempi Wiille julkaistu Mario & Sonic at the Olympic Games, joka sai monet innostumaan ensimmäistä kertaa todenteolla yleisurheiluvideopeleistä sitten legendaarisen Track & Fieldin. Vaivaako Lontoon kisapeliäkin lisenssipelien krooninen pöhötauti vai antaako peli jopa aihetta ilahtua?

Kisat alkakoon

London 2012 kattaa yhteensä 31 lajia. Mukana on kaikkea aina uintilajeista yleisurheiluun, ammunnasta trampoliinihyppelyyn ja ratapyöräilystä pöytätennikseen, lentikseen ja melontaan. Kokoelma on kattava, eikä heti tule mieleen, että jokin olennainen laji olisi jäänyt puuttumaan.

Pelistä löytyvät niin yksinpeli- kuin moninpelimuodot. Olympic Games -pelimuodossa jahdataan monen päivän ajan mitaleja valitsemallaan maalla – tarkoituksena olla kisojen päätyttyä mitalitaulukon kärkimaa. Joka lajissa on luvassa ensin karsinnat, jonka läpäistyä pelaaja pääsekin jo sitten itse mitalijahtiin, eli finaaliin. Events Playssa taas pystyy jauhamaan yksittäisiä lajeja joko yksin tai kavereiden kanssa. Paketista löytyy myös bilehengessä kehitelty Party Mode, jota on helppo pelata leikkimielisesti vaikkapa kaveriporukan kanssa samalla konsolilla. Pelimuotoja pääsee pelaamaan myös Livessä.

Peli yrittää päästä atmosfääreiltään mahdollisimman lähelle oikeaa kilpailutilannetta: joka maalla on omat kilpailuasunsa ja pelissä urheillaan oikeilla Lontoon kilpailupaikoilla. Myös yleisö hurraa hienosti mukana. Jostain syystä kaikissa lajeissa ei kuitenkaan noudateta lajille tuttua suorituskaavaa. Se valitettavasti häiritsee: esimerkiksi keihäässä finaaliin ei pääse maksimissaan kuin kahdeksan urheilijaa ja kolmen jatkokierroksen karsintasääntöä ei ole olemassa. Näiden lisäksi keihään karsintaryhmässä heitetään kuusi heittoa kolmen sijaan. Mistäköhän tällainen ratkaisu on peräisin? Näyttäisi vähän siltä, että pelinkehittäjät eivät ole oikein olleet perillä olympialaisten suoritusjärjestelmästä. Eikä keihäs jää tässä asiassa ainoaksi kompastuskiveksi, samanlaisia lapsuksia huomaa muissakin lajeissa jatkuvasti. Vaikeustasot myös vaihtelevat todella paljon eri lajien välillä; esimerkiksi keihäässä on helppo rikkoa ennätyksiä lähes joka kisassa, korkeushypyssä se on taas lähes mahdotonta. Kun kyseessä on lisensoitu virallinen olympialaispeli, olisi ollut suorastaan mahtavaa jos peli olisi sisältänyt myös ihan oikeita urheilijoita.

Nykyään törmää enää harvoin konsolipeliin, joka yllättäisi grafiikoillaan todella positiivisesti. Xbox 360:n tehoista on vuonna 2012 otettu aikalailla jo kaikki tehot irti mitä vain suinkin laatikosta on lähteäkseen. Lontoon kisapelistä kuitenkin täytyy sanoa sen verran, että se on todella hyvännäköinen peli. Ulkoasuun on selvästi panostettu sitten Beijing 2008:n. Valikot ovat tyylikkäitä, urheilijat näyttävät oikeasti ihan urheilijoilta ja kiitokset saa myös nopea ruudunpäivitys. Äänimaailmasta voidaan sanoa täysin samaa.

Snadisti simppelit turnajaiset

London 2012 on ensimmäinen olympialaispeli, joka tukee Kinectiä. Itse asiassa joka ikinen laji on pelattavissa Kinectin avulla. Kaikille vesikielellä odottaville Kinect-sensorin omistajille kuitenkin tiedoksi, että homma ei toimi lähellekään yhtä mallikkaasti kuin Kinect Sportsissa. Urheilija ei liikuttele käsiä ja jalkoja ruudulla samaan tapaan kuin pelaaja ja periaatteessa monessa lajissa pelaaja vain ajoittaa, määrittää kulman ja ottaa vauhdin Kinectin avulla. Köykäisesti tehty Kinect-puoli onkin isoin pettymys, sillä tähän peliin jos mihin olisi todellakin odottanut kunnollista, huolella kehitettyä tukea. Suorituksen jälkeen urheilija ei edes ota vastaan pelaajan tuuletuksia, tylsää.

Peliä pystyy toki jauhamaan myös normaaliohjaimella. Jossain lajeissa ohjaimella pelaaminen tuntuukin monin verroin luontevammalta – tässä yhteydessä mainittakoon ainakin kilpamelonta, joka oli Kinectillä yhtä suurta sähläämistä. Vastapainona esimerkiksi 100 metrin sprintti on toteutettu normaaliohjaimelle todella laimeasti: Pelaajan täytyy yrittää pitää koko juoksun ajan juoksupalkki balanssissa. Jos rämpytät A:ta liian lujaa, niin pinkojan vauhti voi yhtäkkisesti hidastua. Äkkiseltään kuvittelisi, että satasen sprintissä pitää näpyttää sitä nappulaa heti alusta asti niin lujaa kuin sielu vain sietää.

Tiivistettynä London 2012 on täynnä minipelejä, jotka vaativat nopeita sormia, teräviä hoksottimia ja rytmistä osaamista. Vaikka monet lajeista on tehty yleisesti ottaen aivan liian simppeleiksi, voidaan mainita, että London 2012 on pelattavuudeltaan valovuosia edellä Beijing 2008:n vastaavaa. Siitä iso plussa.

Yksinpeliä läpi pelaamalla pystyy avaamaan ekstrasisältöä, johon kuuluu niin erikoiskilpailuvälineitä kuin lisäkilpailuasujakin. Pelin kerran läpi menemällä pystyy myös unlockaamaan Hard-vaikeustason, jonka läpipelaamisessa onkin sitten jo tekemistä.

Keskinkertaista olympialaismeininkiä

London 2012:ssa on omat puutteensa: Kinect-tuesta puuttuu paljon olennaista, lajit ovat edelleen vähän liian simppeleitä ja muutenkin pelistä paistaa läpi pienoinen hutaisun maku. Segan Australian studio on tehnyt kuitenkin London 2012:n kohdalla paljon asioita oikein. Peli näyttää hyvältä ja se toimii pieninä annoksina erinomaisesti. Kyseessä on erinomaista viihdettä vaikkapa bileiltojen ajantapoksi. En osaa kuitenkaan kuvitella, että olympialaisten jälkeen tätä enää jaksaisi hirveästi pelailla. Kun kisat on pistetty pakettiin ja gamerscoret pelistä kerätty, on Lontoolla suuri vaara jäädä pölyttymään hyllyyn.

Nyt aika on kuitenkin lähes otollisin Lontoon kisapelille, kun olympialaiset ovat ihan ovella! Jos virtuaaliyleisurheilu kiinnostaa, niin ei muuta kuin rahat likoon.