MUD – FIM Motocross World Championship

Kirjoittanut: Livegamers

18.05.2012

Milestonen kehittämä MUD FIM Motocross Championship ratsastaa MX1-, MX2- sekä MxoN-mestaruusluokkien lisensseillä, jotka sisältävät sarjojen oikeat kuskit, tallit ja radat. Riittävätkö nämä tuomaan puhtaasti motocrossiin perustuvan pelin ajopelien eliittiin?

Lisenssit kunnossa

Alkuun peli vaikuttaa jo pelkästään valikoiden perusteella lupaavalta, mutta pikaisen selauksen jälkeen pelimuotojen vähäisyys paistaa saman tien silmiin. Valittavissa on pikapelin lisäksi viralliset MX1-, MX2- ja MxoN-mestaruussarjat, MUD World Tour ja 12 pelaajan verkkopeli.

MX1- ja MX2-mestaruussarjoissa ajetaan luokkien maailmanmestaruudesta pelaajan valitsemalla kuskilla. 84 lisensoidun kuskin joukosta löytyvät muun muassa maailmanmestarit Tony Cairoli ja Ken Roczen. Pelistä on myös suomalaisväriäkin, sillä Kimi Räikkösen omistama MX1-talli Ice1 Racing on mukana kuskinaan Toni Eriksson, ja MX2-puolella Suomea edustaa Harri Kullas. Kilpailut koostuvat aika-ajojen lisäksi kahdesta kilpailulähdöstä, kuten oikeastikin näissä kisoissa on tapana. Asetuksia pystyy muuttamaan mielensä mukaan – esimerkiksi aika-ajot ja toisen lähdön voi halutessaan poistaa.

MxoN-sarja keskittyy kansallisiin maiden välisiin kisoihin. Monster Energy FIM Motocross of Nations 2011 -luokassa on mukana 16 kansallista joukkuetta ja 48 kuskia pyörineen.

MUD World Tour on ehdottomasti pelin mielenkiintoisin pelimuoto. World Tour on eräänlainen uramuoto, jollaiset ovat tämän päivän trendi useimmissa nykypeleissä. Moottoriurheilusta kun on kyse, niin tässäkin erilaisia kisoja ajamalla saa palkkioksi rahaa, jolla avataan oikeastaan kaikkea mahdollista, kuten uusia kisoja, varusteita, taitoja, talleja ja paljon muuta. Raha on siis kaikki kaikessa, mikä voi toisinaan olla turhauttavaa, sillä välillä saattaa joutua ajamaan samat kisat useaan otteeseen saadakseen tarpeeksi valuuttaa ja päästäkseen seuraavaan tapahtumaan. World Tour on kuitenkin monipuolinen pelimuoto, jossa vaihtelua tarjoavat erilaiset kisamuodot. Normaalin kilpailun lisäksi löytyy checkpoint-, head to head- sekä Trick Battle -kisoja, joista viimeksi mainittu on todellinen pohjanoteeraus. Temppuiluareenat ovat oikeastaan kaikki samanlaisia identtisine hyppyreineen. Temppujen tekeminen ei edes vaadi kummoista taitoa, sillä temput tehdään erilaisilla nappikombinaatioilla, minkä jälkeen kuski palaa automaattisesti pyöränsä selkään ja meno jatkuu.

Verkkopelistä ei jäänyt paljoa kerrottavaa, sillä testihetkellä ei verkossa pelaajia löytynyt. Tulostauluilla näkyi 1800 kuskia, joten kovin pienen marginaalin peli on kyseessä.

Kypärä päähän ja radalle

MUDissa on siis hyvät eväät hyvälle motocross-pelille, mutta peli kuitenkin onnistuu kompastumaan heti ensimmäiseen mutalätäkköön, joka koostuu fysiikasta ja kontrolleista. Rataa kiertäessä pelaajalle ei välity minkäänlaista tuntumaa pyörästä eikä radan pinnasta, mikä olisi ollut melko olennaista tämäntyyppisessä pelissä. Pyörä itse tuntuu täysin painottomalta, vaikka alla pitäisi olla 150 kiloa painava kotari käskytettävänä. Tämä johtaakin usein siihen, että mutkaan tultaessa pyöränsä saa helposti kaadettua jarrutuksessa, kun pyörän pito radan pinnalla ei yksinkertaisesti välity pelaajalle. Painotonta pyörää ajaessa pienikin ohjausliike saa pyörän muuttamaan suuntaansa liian nopeasti, jolloin keräillään jälleen varusteita pitkin rataa. Pelin fysiikat ovat muutenkin erittäin epäjohdonmukaiset, sillä välillä isommastakin törmäyksestä selvitään ilman kaatumista ja tilanteessa, jossa ei kuuna päivänä lentäisi pyörän selästä, keräillään jälleen varusteita radalta. Fysiikasta kertonee myös se, että pyörää pystyy ohjaamaan jopa ilmassa ollessa reunasta toiseen ja radan mutkissa olevien ajourien läpi voi ajaa kuin tasaisella maalla.

Valitettavasti radalta löytyy näkymättömiä kulmia sieltä täältä, ja ne nostavat turhautumisen hyvin nopeasti pintaan. Rataa reunustavat terästäkin kovemmat nauhat tulevat myös hyvinkin tutuksi, sillä pienikin hipaisu saattaa johtaa flipperimäiseen etenemiseen ja lopulta kaatumiseen. Ongelmat ovat melko samoja, kuin ne, jotka piinasivat myös saman studion WRC-pelissä, joten ainakaan kyseisestä pelistä ei olla otettu opiksi.

Visuaalisestikaan peli ei yllä kauneimpien joukkoon, sillä radan varsilla olevat ilmettä tuovat objektit ovat hyvin rosoisia mutta rata itse näyttää melko hyvältä, ja siitä on helppo tunnistaa, millainen pinta on kyseessä. Tälläkään ei tosin ole mitään merkitystä, koska fysiikkamallinnus on suoraan sanottuna täyttä kuraa.

Miinusta tulee myös pelin äänimaailmasta. Lähdössä kaikki kuulostaa hyvältä, kun toistakymmentä kuskia kaasuttelee odotellessa lähtökäskyä, mutta välittömästi lähdön jälkeen kanssakilpailijoiden moottoriäänet katoavat. Oman pyörän moottoriäänien seurana taustalla soi pelin musiikkiraita, joka koostuu lähinnä amerikkalaisteinikomediaelokuvista tutuksi tulleista punk-rock-renkutuksista, jotka mielellään ottaa pois päältä.

Potentiaalia olisi, mutta…

MUD tarjoaa pelaajilleen puutteidensa vuoksi hyvin vähän viihdykettä. Kohderyhmä on toki pieni, mutta sen takia olisi voinut kuvitella hieman realistisempaan suuntaan kehitettyä ja loppuun asti viilattua peliä, mutta MUD on arcade-peliksikin keskivertotasoa. Pelin olemattomat fysiikat tuhoavat yksinpelin mielenkiinnon täysin. Verkossa peli saattaa olla hauska kavereiden kesken, mutta siitä ei tällä haavaa saanut kokemusta peliseuran puuttuessa. Pelissä olisi potentiaalia parempaan, ja aika näyttää, saako peli jatkoa tulevaisuudessa.

Katso traileri: