Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations

Kirjoittanut: Livegamers

13.04.2012

Naruto Shippuden: Ultimate Ninja Storm Generations on samannimiseen manga- ja animesarjaan perustuva 3D-taistelupeli. Generations on Storm-sarjan kolmas osa ja yhdistää aikaisemmat kaksi peliä yhdeksi kokonaisuudeksi. Sarja kertoo nuoren Uzumaki Naruton tiestä hyljeksitystä ninjaoppilaasta koko kylän sankariksi. Naruton suurena tavoitteena on saada hyväksyntää olemassaololleen ja saavuttaa kylän korkein arvo, Hokage. Mangana sarjaa on ilmestynyt vuodesta 1999 asti, ja anime täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Sarjan tiimoilta on tehty jo 11 peliä, mikä kertoo joko laadusta tai vannoutuneista faneista – otetaan selvää, kummasta on kysymys.
Generations seuraa Naruton tarinaa ensimmäisestä jaksosta kirjoitushetken tilanteisiin saakka, eli kattaa lähes kymmenen vuoden edestä animea. Koska Generationsin ideana on yhdistää kaksi aikakautta, on mahdollista aloittaa joko nuoren Naruton tarinalla tai jatko-osan eli Shippudenin alusta. Tarinat on jaettu eri hahmojen perspektiiveihin ja aukeavat sitä mukaan, mitä pidemmälle pelaa. Juonta kuljetetaan taisteluiden välillä laimeina kuvasarjoina, vaikka sarjasta löytyy videomateriaalia enemmän kuin tarpeeksi. Tarina jättää myös kertomatta sellaisia kohtia, jotka avaisivat enemmän pelimaailman tarinaa. Nyt välinäytökset pohjustavat lähinnä tulevaa taistelua. Sarjaan tutustumattomille tämä pitää asetelman etäisenä, eikä pelaaja tiedä, miksi jokin asia maailmassa on niin kuin se on.

Shamefur Dispray!

Hahmokaarti sisältää yli 70 hahmoa sarjasta, mutta osa on samoja henkilöitä eri aikakausilta ja kyvyiltään. Jääkin kyseenalaiseksi, miksi pelata vanhemmilla – tai siis nuoremmilla hahmoilla –, kun kokeneemmalla versiolla on siistimmän näköisiä erikoisliikkeitä. Sama ongelma vaivasi jo Naruton esikuvan Dragon Ball -sarjan pelejä. Miksi pelata selvästi heikommalta näyttävällä hahmolla, kun vaihtoehtona on maailmojen tuhoaja? Osa englanninkielisistä ääninäyttelijöistä aiheuttaa suurta myötähäpeää kuten anime-käännöksissä on tapana, mutta onneksi puhutun kielen voi vaihtaa japaniksi, joka sopii sarjan henkeen huomattavasti paremmin.

Taistelumekaniikka on tehty helposti lähestyttäväksi. Vaikka hyökkääminen on yksinkertaista, on taisteleminen näyttävää. Perus lähitaistelu hoituu yhdellä napilla, mikä ei paljon tuo variaatiota hyökkäysten ketjuttamiseen. Taisteleminen pohjautuukin muihin taktisiin elementteihin kuten Ninjutsujen sekä korvausjutsun käyttämiseen. Ninjutsut ovat hahmokohtaisia erikoisliikkeitä, jotka käyttävät ruumiin ja mielen energiaa eli chakraa. Vanhemmissa 2D Narutoissa erikoishyökkäykset toivat näytölle QTE-minipelejä parantamaan tai neutralisoimaan iskun tehokkuutta. Samalla myös hyökkäykset kestivät pidempään. Tälläistä toiminnallisuutta ei löydy Generationsista, mikä on hiukan turhaa yksinkertaistamista jo valmiiksi suoraviivaiselle pelille.

Kuin Goku konsanaan

Kun oma taistelija on saanut tarpeeksi sakin hivutusta, on mahdollista aktivoida herätetila, jolloin hahmo nousee niin sanotusti yli 9000:n voimatasossaan ja ottaa fyysisesti hieman erilaisen olomuodon. Esimerkiksi Naruto menettää tarinan mukaan herätetilassaan kaiken kontrollin sisällään asuvasta demonista, jolloin tämän chakra muodostuu Naruton ympärille ottaen vallan. Herätetilassa hahmo on nopeampi, tekee enemmän vahinkoa ja sen liikkeet korvaantuvat ajoittain ylivedetyllä mehustelulla.

Tarinamuodon ohella muutkaan pelimuodot eivät poikkea taistelupeleisä totutusta standardista. Löytyy versus-pelimuoto, harjoitteluosio sekä turnauspuu neljästä kahdeksalle pelaajalle tai yksinpelattavana haasteosiona. Turnaukset käydään joko tiimitaisteluina kahden tukihahmon kera tai mies miestä vastaan kaksintaisteluina. Osion hauskana ideana vastustajajoukkueet koostuvat sarjaan perustuvien joukkueiden kuten Naruton, Sasuken ja Sakuran muodostamasta Team 7:stä. Tukihahmoksi voi valita jonkun taistelijoista tai yksinomaan tukihahmoiksi tarkoitetuista taistelijoista. Tukijoukot on jaettu hyökkäys-, suojaus- ja tasapainotuskategorioihin, mikä tuo lisää sisältöä niihin pieniin taktisiin elementteihin, jotka tekevät taistelusta tarpeeksi mielenkiintoista.

Taistelut arvioidaan, ja niistä saa valuuttaa, jota voi käyttää pelin sisäisessä kaupassa. Kaupasta voi ostella ihasteltavaksi videoita ja konseptitaidetta tai vaihtoehtoisesti nettipelaamista varten uuden pelaajakortin taustakuvan ja siihen hassunhauskoja sloganeita. Tärkeimpiä tuotteita kauppareissulla ovat kuitenkin erilaiset varusteet, joista voi muokata oman ninjasotisopan taisteluihin. Valittavana on elinvoimaa palauttavia pillereitä, räjähtäviä heittoveitsiä ja uusia puupökkelöitä korvausjutsulle. Kaupasta olisi voinut löytyä myös vaihtoehtoinen tapa avata lukossa olevat hahmot tarinamuodon pelaamisen rinnalle, mutta kuin ei, niin ei.

”This is my way of the Ninja!”

Naruto ei ole huono peli – se tekee hyvin kaiken, mitä sen on tarkoituskin tehdä. Taistelu on yksinkertaista, mikä tuntuu alkuun hyvältä ratkaisulta. Kun peliin on päässyt sisälle, alkaa taistelu kuitenkin tuntua toistavalta varsinkin hiukan hölmömpää tekoälyvastustajaa vastaan. Graafisesti ja äänimaailmaltaan peli on erittäin uskollinen animelle, mikä lämmitti vanhan japskifanin mieltä. Tarinasta olisi toivonut saavan enemmän irti, ja tunnelman puolesta parasta antia olivatkin osioiden lopussa näytettävät videot. 3D-taistelu on mielekästä – ota oppia Mortal Kombat –, eikä kamera jää taisteluiden ulkopuolelle. Nykypäivän taistelupelien standardilla Naruto jää auttamatta jalkoihin, mutta ensikertalaisille ja sarjan – niin pelien kuin animenkin – faneille peli on tarkastamisen arvoinen.