Need for Speed: Most Wanted (2012)

Kirjoittanut: Livegamers

10.11.2012

On taas se aika vuodesta, kun markkinoille pursuaa kausiluontoisia päivityksiä eri pelisarjoista. EA:n julkaisema Need For Speed -kaahailupelisarja ei myöskään poikkea tästä totutusta kaavasta, vaan tarjoaa virtuaalikuskeille oman vuosittaisen annoksensa arcade-kaahailua. Tällä kertaa kehittäjän saappaissa on brittiläinen Criterion Games -studio, joka tunnetaan myös Burnout-pelisarjan kehittäjänä. Kyseinen kehittäjätiimi oli myös muun muassa vastuussa kaksi vuotta sitten julkaistun Need For Speed: Hot Pursuit -pelin uudelleenlämmittelystä, joten nopeuden tarve on heille tuttu konsepti jo entuudestaan. Criterion Games jatkaa samalla kaavalla uusimman tuotoksen kanssa, sillä tällä kertaa uutta lämpöä puhallellaan seitsemän vuotta sitten julkaistuun Most Wanted -nimikkeeseen.

Welcome to Fairhaven

Most Wantedin leikkikenttänä toimii Fairhavenin kaupunki, josta on muodostunut laittomien katukaahailujen Mekka. Kaupungin katujen kuninkuus mitataan Most Wanted -listalla, johon vain kymmenen taitavinta kuskia pääsee. Pelaajan tehtävä onkin simppeli: voita jokainen näistä kymmenestä kuskista ja saavuta ”Halutuin”-titteli. Haasteita ei voi kuitenkaan heitellä ilmaan nokka täysin keltaisena, vaan ensiksi täytyy todistaa olevansa tittelitaisteluiden arvoinen. Most Wantedissa tämä tarkoittaa tiettyjen pistevirstapylväiden saavuttamista. Pisteitä puolestaan ansaitaan ottamalla osaa hieman vähäpätöisempiin kilpailuihin – tai ihan vain hurvittelemalla ympäri kaupunkia. Kyseessä onkin siitä omalaatuinen peli, että pelaajan ei tarvitse välttämättä ajaa yhtäkään varsinaista kisaa pelin aikana, vaan oikeuden kuninkuuden haastamiseen voi ansaita muun muassa kiusaamalla sinivuokkoja, ajamalla ylinopeutta nopeuskameroiden ohi tai muuten vain tekemällä erilaisia stuntteja ympäri kaupunkia. Fairhavenistä ei yksinkertaisesti meinaa löytyä sellaista tekemistä, josta ei joitain pisteitä tilille tipahtaisi – kaahailumotivaatiota pidetään siis yllä alituisella palkitsemisella.

Pelialue on heti alusta lähtien kokonaan tutkittavissa, ja pelaaja saakin itse päättää miten urakkaa alkaa purkaa – kyseessä on siis hyvin Burnout: Paradisemainen lähestymistapa. Most Wantedin kohdalla avoimuuden ideaa on kuitenkin viety askeleen verran eteenpäin, sillä pelin kaikki yli 40 ajoneuvoa on heti alusta alkaen pelaajan käytössä – näin siis teoriassa. Pelin erilaisuutta on mainostettu juurikin tällä ”kaikki heti käteen” -ominaisuudella, mutta todellisuudessa pelaajalla on kuitenkin vain yksi auto käytettävissä pelin alussa. Loput ajoneuvot täytyy ensin löytää, ennen kuin niiden rattiin pääsee. Tämän jälkeen pelaaja voi vaihdella löydettyjen autojen välillä saumattomasti käyttämällä EasyDrive-toimintoa eli ristiohjainta.

Kolareilta ei kukaan tule Fairhavenissä välttymään. Kukapa pienistä naarmuista kuitenkaan välittäisi, kun kaupunki on täynnä huoltoasemapisteitä, joista läpi ajamalla oma ajoneuvo korjaantuu taianomaisesti. Pelaajan on kuitenkaan turha odottaa ihan yhtä kattavaa tuhoutumismallinnusta, kuin mitä Criterionin aiemmissa peleissä on totuttu näkemään, sillä Most Wantedin laaja autovalikoima sisältää ainoastaan lisensoituja menopelejä. On siis selvää, että automerkkien omistajat eivät ole antaneet hyväksyntää omien tuotteidensa totaalisen tuhoutumisen visualisointiin.

Cars, Crashes and Cops

Pelin ajoneuvoihin on saatu mukavasti vaihtelua niin ulkokuoren kuin hallittavuudenkin osalta. Valikoimaa löytyy aina arjen menopeleistä hieman eksoottisempiin harvinaisuuksiin. Pelaajan ei tietystikään tarvitse olla mikään autointoilija huomatakseen eron näiden kahden kategorian ajoneuvojen hallittavuudessa. Tarkemmat kuskit tulevat varmasti havaitsemaan myös sen, että jopa saman kategorian menopeleillä voi olla huomattavia eroja ohjattavuudessa. Yleisesti ottaen Most Wantedin kontrollit tuntuvat hyvin paljon samalta kuin Criterionin Hot Pursuitissa – ohjattavuus ei siis ole ihan täysin arcadea, vaan mukana on myös pieni ripaus vakavampaa otetta.

Yksinpelikampanjan varsinaiset kisat on jaettu neljään eri kategoriaan, jotka ovat kahdeksan ajoneuvon kilpa-ajo, poliiseilta karkaaminen, keskinopeuden ylläpito ja Most Wanted -kaksintaistelut. Kahdeksan ajoneuvon kilpailut ovat normaaleja kisoja, joissa pelaajan täytyy yrittää päästä kolmen kärjessä maaliviivan yli. Näitä kisoja maustetaan satunnaisesti poliisien läsnäololla, mikä tuo tietysti lisää kaaosta kaahailuun. Poliiseilta karkaaminen on hyvin itseselitteinen pelimuoto, jossa pelaajan täytyy vain päästä perässä ajavilta poliiseilta karkuun tietyssä ajassa. Keskinopeuden ylläpitoa vaativissa kisoissa maaliviivan ylittyessä reissulla ylläpidetyn nopeuden keskiarvo täytyy olla tietyn suuruinen. Most Wanted -kaksintaisteluissa kisataan aina tiettyä autoa vastaan, samalla kun sinivuokot tekevät kaiken voitavansa kisan keskeyttämiseksi. Voitetun kisan jälkeen pelaajan täytyy saada vielä vastustajan auto suistettua tieltä, jotta kyseinen menopeli ilmestyisi omaan autotalliin.

Jokaiselle käytössä olevalle autolle on olemassa noin viisi kisaa, jotka koostuvat neljän eri pelimuodon sekoituksista. Kunkin kisan voittaminen kasvattaa pistesaldoa 12 000 pisteellä ja avaa kaksi uutta päivitystä kyseiseen autoon. Palkintona saatavien päivityksien avulla autoa voi muokata paremmin sopimaan omaan pelityylin – pitääpä sitten tärkeänä hyvää hallittavuutta, kestävyyttä, kiihtyvyyttä tai nopeutta.

Fairhaven.fm

Fairhaven on visuaalisesti erittäin kaunis ja monipuolinen kaupunki, joka koostuu pitkistä moottoriteistä ja ahtaista kaupungin kaduista aina vuoristojen taipeissa mutkitteleviin pikkuteihin. Samaa korkeatasoista linjaa jatketaan myös teitä kaahaavien menopelien visualisoinnissa. Kauniilla ulkokuorella on kuitenkin hintansa, mikä ilmenee ikävimmin kuvaruudun päivityksen hidastumisella ja äänien pätkimisellä. Tällaiset tilanteet tulevat tietysti vastaan kohdissa, joissa on eniten liikennettä tai pelin tallentaessa nopeuskameran tuloksia. Kameroista puheen ollen, jonkun täytyisi ottaa yhteyttä Fairhavenin kaupunginvaltuustoon, sillä nopeuskameroiden salamoiden välkkyminen kisailun tiimellyksessä aiheuttaa kuskille kuin kuskille epileptisiä oireita.

Äänimaailman puolella kaahailua vauhdittaa pelin oma soundtrack, joka tukeutuu vahvasti elektroniseen musiikkiin – tämä tarkoittaa siis paljon dubstepahtavaa musisointia. Mukaan on mahdutettu myös muutama rock-kategoriaa edustava kipale, mutta kyseinen genre jäi mielestäni aivan liian vähäiselle huomiolle listaa kootessa. Onneksi peli mahdollistaa kuitenkin oman soittolistan kuuntelun, joten huonon soundtrackin takia peliä ei kannata jättää hankkimatta. Mahdollisuus oman soittolistan lisäämiseen sai minut auttamatta miettimään, että miksei tällaisiin peleihin ole sisällytetty jonkinlaista Spotify-integraatiota? Jokaisen menopelin identiteettiä on tietysti vahvistamassa myös yksilökohtaiset moottorien murinat, joista autointoilijat saavat varmasti iloa irti kunnon äänentoistolaitteilla.

Need for Burnout…?

Autopelien ”suola” löytyy hyvin usein moninpelin puolelta ja Criterion Games onkin antanut erityishuomiota tälle osa-alueelle. Kehittäjien luoma Autolog-ominaisuus viedään Most Wantedin kohdalla aivan uudelle tasolle, minkä ansiosta Fairhavenin kaupunki muuntautuu eläväksi pistetaulukoksi. Pelialue on esimerkiksi täynnä nopeuskameroita, jotka ilmoittavat pelaajalle kuka kaverilistalta on ajanut nopeimmin kyseisen pylvään ohi. Toinen näkyvä ominaisuus on ympäri kaupunkia löytyvät mainostaulut, joiden pintoihin on liisteröity sen Live-kaverin Avatar-pärstä, joka on suorittanut pisimmän hypyn kyseisen taulun läpi. Tällaisten yksinkertaisten temppujen ansiosta pelaaja voi upottautua Most Wantedin maailmaan pitkiksikin ajoiksi suorittamatta oikeastaan mitään varsinaista kisaa.

Yksinpelikampanjassa hyödynnettyä avoimuuden ideaa on laajennettu myös varsinaisen moninpelin puolelle. Ikävä kyllä kyseinen konsepti ei toimi ihan yhtä hyvin nettipelin puolella, vaan aiheuttaa vain turhaa kaaosta ja odottelua. Peli ei sisällä minkäänlaista moninpeliaulaa, vaan pelaajien tulee ajaa kunkin kisan aloituspisteeseen, jossa sitten odotellaan, että kaikki osallistujat saapuvat paikalle. Pitkiksikin ajoiksi venyvien odotusaikojen lomassa pelaajalla ei ole juuri mitään muuta tekemistä, kuin toimia törmäysnukkena muiden pelaajien päättömässä rällästyksessä. Kisat käynnistyvät myös automaattisesti tietyn odotusajan jälkeen, mutta pelaajia selvästikin kannustetaan saapumaan aloituspaikalle omatoimisesti, sillä tällä tavoin ruutulippu heilahtaa huomattavasti nopeammin.

Avoimen maailman johdosta Most Wantedin moninpeli ei sisällä myöskään minkäänlaista pelimuotovalikkoa, vaan kisat koostuvat pelin ylläpitäjän ennalta määräämien ”pelilistojen” mukaan. Pelaajat voivat luoda näitä pelilistoja omatoimisesti ja lisätä niihin haluamiaan kisoja mielivaltaisesti. Valittavina vaihtoehtoina ovat normaalien kisojen lisäksi joukkuepohjaiset kisat ja haastetehtävät, kuten kuka hyppää pisimmän matkan tai ajaa nopeinta vauhtia tietyn nopeuskameran ohi. Most Wantedin moninpeli on parhaimmillaan juuri peruskisoissa, joita valitettavasti tulee aivan liian harvoin vastaan.

Haluaapa peliä kutsua sitten Burnout-kopioksi tai Need For Speediksi, niin Most Wanted tarjoaa virtuaalikuskeille paljon hauskaa tekemistä isossa hiekkalaatikossa. Yllättäen pelin yksinpelikampanja on sen vahvin osa-alue, sillä nykyisessä muodossaan moninpelipuoli on melkeinpä pelikelvottomassa kunnossa. Pelaajat voivat vain toivoa, että Criterion ja EA kuulisivat yskän ja päivittäisivät moninpeliin jonkinlaisen aula-ominaisuuden, joka tekisi pelaamisesta huomattavasti sujuvampaa. Uusi paranneltu Autolog-toiminto tuo yksinpelikampanjaan kuitenkin pieniä moninpeliominaisuuksia, jotka varmasti tuovat kilpailunhaluiset pelaajat aina tietyin väliajoin takaisin Fairhavenin kaduille – itse en ainakaan siedä sitä, että minun kaupunkini mainostauluissa komeilee kenenkään muun kuin minun avatarini.

Need for Speed: Most Wantedin julkaisutraileri: