Need for Speed Underground 2

Kirjoittanut: Livegamers

23.12.2004

Electronic Artsin tuottama ja julkaisema Need for Speed Underground 2 on jatkoa vuosi sitten ilmestyneelle esikoiselle. Itse Need for Speed -sarjan juuret menevät taaksepäin kymmenisen vuoden verran, ja homman nimi on aina ollut vauhti. Underground toi NfS-peleihin mukaan autojen virittelyn ja ehostuksen. Samoilla linjoilla ollaan jatko-osankin suhteen.
Hit the road, Jack!

NfSU2:n pääpaino on yksinpelin uramoodissa. Muita pelimuotoja ovat yksittäiskisat, kaksinpeli sekä nyt myös edellisversiosta uupunut Live–moninpeli. Uramoodin alkuvideossa pelaaja pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa, hommien laskeuduttua ”traagisesti” aiemman menestyksen huipulta pohjamutiin. Matka vie kuvitteelliseen Bayviewin kaupunkiin.

Ystävällismielisen ystävättären kaupunkiin kutsuma päähenkilömme saa lentokentälle saavuttuaan neidin auton lainaansa. Osa kaupungista on heti valmis vapaalle ajelulle ja loput kaupunginosat avautuvat myöhemmin uran edetessä. Matala aloituskynnys pelin toimintojen ja auton ohjattavuuden pariin on siis paikallaan. Ja mikäpä kiire valmiissa maailmassa olisi mihinkään?

Ostaha sie hyvä Mersu!

Kännykkä on Bayviewissäkin kova sana. Ja jotta teknologia ei olisi ihan eilispäivää, löytyy jo ensimmäisestä itse hankitusta autosta GPS-paikannin. Karttaikkunan avatessa senhetkiset kisatyypit, löydetyt putiikit ja näiden sijainti näkyvät kartalla. Mieleisen kohteen valittuaan voi suunnistus alkaa. Halutessaan kohteen voi merkitä GPS:llä, jolloin ajoruudulla heiluva nuoli ohjaa teitä pitkin perille asti.

Myös oma henkilökohtainen autotalli on käytössä. Valikoimaa autoista löytyy kolmisenkymmentä, joista viisi kerrallaan voi nyhjöttää pelaajan autotallissa. Lisensoidut merkit ja mallit saapuvat kampanjan aikana tasaiseen tahtiin ostettaviksi ja modifioitaviksi. Autotallista on pääsy myös muihin pelin paikkoihin, mutta niistä tuonnempana.

Rahaa pelissä hankitaan kisoja ajamalla ja eritoten niitä voittamalla. Homman nimi on siis UG, eli kisat ajetaan yöllä ja ainoastaan asianomaisten kesken. Voittosummat eivät aluksi päätä huimaa vaan enemmänkin vihastuttavat. Lisäksi auto, jolla aluksi ajelee, soveltuisi tehojensa puolesta nynnyille! Argh! Näin ollen peli saakin pahaa-aavistamattoman, lisää liksaa ja voimaa autoonsa manaavan pelaajan koukkuunsa. Pakko on päästä baanalle, kerätä hilut ja nousta vauhtitaivaisiin isojen rahojen ääreen. Rahalla siis saa ja hevosvoimilla pääsee.

Periksiantamattomuus ja maine hurjista hurjimpana vauhtipäänä kiirii pian myös sponsoreiden korviin. Tarjouksia ja vaatimuksia satelee eri tahoilta ja näistä sitten poimitaan parhaat päältä. Sopimukset eivät kuitenkaan kummemmin eroa toisistaan, rahan näytellessä pääosaa jokaisessa. Periaatteessa vain ennakkopalkkio ja sponsorin määräämien kisatyylien voittojen potti vaihtelee. Nämä kaksi yleensä kuitenkin kompensoivat toisensa. Eli enemmän nyt tai sitten hiljalleen myöhemmin voittojen täyttyessä.

Kisatyyppeinä löytyy tavallista rata-ajoa rajatuilla reiteillä, pisteestä A pisteeseen B -kisoja, drag-kiihdytyksiä, slide-pistetaistoja ja rata-ajoa pienillä radoilla. Lisäksi on sponsorien järjestämät skabat kaduilta syrjemmässä. Myös muita tuning-kollegoita voi haastaa kissa ja hiiri -hippasille heihin kaduilla törmätessään.

Fiilaten ja höyläten

Miltei jokainen eri kisatyyli vaatii autolta erityyppisiä asetuksia voittoon. Tästä pääsemmekin pelin yhteen kulmakiveen, eli niin sanottuun ”tuunaukseen”.
Autotallin kautta avautuvat optiot auton säädöille ja testiradoille. Jokaista löytyvää parametria voi vääntää haluamaansa suuntaan optimaalisen kokonaisuuden löytämiseksi. Tiettyjen osien säätö edellyttää kuitenkin niiden saamista ennen virittelyyn ryhtymistä. Säädettäviä objekteja löytyy sopivasti, eikä niiden opettelu vaadi juuri kummempaa tietämystä autoista tai niiden toimintaperiaatteista. Testiradalla säätöjä kokeilemalla kyllä selviää, että mihin mikäkin johtaa. Lisäksi graafiset ja numeeriset taulukot kertovat testatessa, että miten mikin säädös on vaikuttanut. Oppia ikä kaikki.

Jokaisen kisatyypin asetukset voi lisäksi tallentaa muistiin, josta peli valitsee kisaan lähtiessä automaattisesti kuhunkin kisatyyppiin tehdyt säädöt. Peli ei jätä autojen muunneltavuutta pelkästään osiin ja niiden asetuksiin. Autojen visuaalinen puoli on myös tärkeä. Jokainen pelaaja saa varmasti autostaan mieleisensä kokonaisuuden lukuisten eri osien tarjonnasta. Lisäksi korin ja kaiken muun hankitun tilpehöörin maalauskin kannattaa. Miksi? Siksi, että erinäiset autoalan lehdet etsivät jatkuvasti uusimman numeronsa kanteen potentiaalisia kuvattavia! Mitä uudemmat puskurit, vanteet, pakoputket, maalaukset yms. löytyvät, sitä korkeampi visuaalisuusaste. Ja mitä korkeampi visuaalisuusaste, sitä enemmän pätäkkää autonsa kuvauttamisesta irtoaa. Pelkkään visuaalisuuteen ei ehostamisessakaan jäädä, vaikkakin miltei. Esimerkiksi spoilerin asentaminen autoon tuo tyylikkyyden lisäksi aerodynaamisten ominaisuuksien säätömahdollisuuden vauhdin parantamiseksi.

Audiovisuaalinen aisti- ja kokemuselämys

Graafisesti peli ei aivan yllä muiden uusien pelien visuaaliselle tasolle. Ruma se ei missään nimessä ole, mutta parempiakin on nähty. Hienoja yksityiskohtia löytyy, mutta yleisilme on suhteellisen keskivertoa peruskauraa. Ruudunpäivitys pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja peliä katselee ilman päänsärkyä. Tämä riittää ja parempi näin, koska ”moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä”.

Äänipuolella otetaankin jo askel parempaan suuntaan. Moottori- ja muutkin äänet pauhaavat kiitettävän kuuloisesti. Oikeista autoista samplatut murinat ja kumien vinkunat ovat sitä mitä pitääkin. Lisäksi tilaefektien muutokset esimerkiksi tunneliin syöksyessä kuulostavat todella hyviltä. Osapäivityksien jälkeen myös auton äänet muuttuvat, mikä tuo peliin lisää uskottavuutta. Pian pelkistä moottorin äänistä voisi päätellä ajavansakin formulaa.

Musiikkipuolella kuitenkin luisutaan mutkassa taas hieman ojan puolelle. Vaikka genrellisesti mukaan on saatu kiitettävän erityylistä musiikkia, niin tarjonta näiden karsinoiden sisällä on turhan pieni. Henkilökohtaisesti kaikki räpit ja teiniangstiset nynnyrokit soittolistalta poistettuani ei kovin paljon nirsoille korvilleni kuunneltavaksi kelpaavaa jäänyt. Omia biisejäkään ei saa valitettavasti lisättyä soittolistalle. Puutetta hieman kompensoi onneksi hyvin hoidettu muu äänipuoli.

Mitä tärkeimpään, eli pelattavuuteen tulee, onnistuu peli epäkohdistaan huolimatta ylläpitämään kiinnostuksen loppujen lopuksi hyvin ja toimimaan nautittavalla tavalla. Vauhdintuntukin on pelin edetessä perin mukavan tuntuista. Auto tottelee juuri niin hyvin kuin säädöt antavat myöden, eli itse ajo on kaikin puolin hyvin toteutettu. Vauriomallinnuksen puute kuitenkin ärsyttää. Tuhatta ja sataa vastaantulijan keulaan törmätessä pärähtää hidastettu välipätkä törmäyksestä käyntiin. Autot ovat kuin metallisia pikkuautoja, jotka lentelevät ilmassa kärsimättä minkäänlaisia vaurioita. Audiopuolella lasia särkyy ja pelti rutisee, mutta siihen se jää. Kuten vanha viidakon sananlaskukin sanoo, ”rikkoutumaton lelu on kätevä muiden lelujen rikkomiseen”. Kaduilla kruisailevien sivullisten autojen tuhoutuminen olisi siis paikannut edes hieman tuota tuhosta aiheutuvan mielihyvän saannin tarvetta. Kaikkea ei näemmä voi aina saada.

Lisäksi puuduttavaksi käy ajan mittaan (varsinkin kaupungin kasvaessa täyteen mittaansa) jokaiseen kisaan tai kauppaan ajelu. Tämän olisi voinut hoitaa myös siten, että esimerkiksi autotallin tai kartan kautta (jonne sentään pääsee aina suoraan valikosta) olisi päässyt suoraan kyseisiin paikkoihin. Myös jotkut kisat ovat välillä lähinnä pakkopullaa pitkän kestonsa, ja jo monesti aikaisemmin koetun sisältönsä puolesta. Onneksi tällaista esiintyy silti vain harvoin. Pelattavuus on muuten hyvin kohdallaan.

Live after death

Livestä valittavana löytyvät samat kisatyypit kuin yksinpelistäkin. Muuten hyvä, mutta valitettavasti vain toteutus on jätetty hieman puolitiehen. EA:n ollessa mukana nyt Live-toiminnassa, ei ainakaan tämän pelin Live-puolesta löydy mitään ylitsepursuavan positiivista sanottavaa. Homma kyllä toimii alkuvaikeuksien jälkeen, mutta verrattuna muihin Live-toteutuksiin, olisi EA:lla jonkin verran parantamisen varaa. Varsinkin kun Xboxin omistajat maksavat erikseen nettipelaamisestaan. Typerää on esimerkiksi se, että kisan päätyttyä vaihtoehtoina on joko uusintamatsi samalla radalla tai päämenuun siirtyminen. Jonkinlainen monissa muissa peleissä oleva yhteinen lobby olisi ollut hyvä vaihtoehto.

Moninpeliin autot on rakennettava jälleen uudelleen. Kaikki yksinpelissä saadut menopelit ovat valittavissa, kuten myös auton parannukset ja lisäosat. Autojen varustaminen ja hienosäätö tuo moninpeliin samanlaista syvyyttä, mitä yksinpelipuolellakin oli. Tämän takia aloituskynnys, mikä oli yksinpeliä aloitellessa matalalla, on verkossa jotensakin päinvastoin. Suositeltavaa onkin pelata ensin yksinpelikampanja, josta autojen parannukset irtoavat ja vasta tämän jälkeen logata linjoille. Tämän takia nopeaa ja valmista Live-peliä hakevalle pieni varoituksen sananen.

Mitäpä jäikään käteen?

Need for Speed Underground 2 onnistuu kilpailussa muiden kaahailujen joukossa. Addiktiivinen ja toimiva yksinpelikampanja ja kohtuullinen Live-moninpeli takaavat useiden kymmenien tuntien pelikokemuksen. Pelkän ajelun lisäksi syvyyttä tuova autojen modifiointi on hyvin toteutettu ja sopii peliin kuin nyrkki silmään. Forza Motorsportia odotellessa maistuu kevyempi NfSU2 pahimpaan tuunaus- ja kisanälkään!