NHL 2005

Kirjoittanut: Livegamers

05.10.2004

World Cup of Hockey -turnauksen Suomen avausottelu, Tshekki johtaa 1-0, käynnissä on kolmannen erän viimeinen minuutti. Väänänen kaartaa maalin takaa ja syöttää tarkasti Elorannalle, joka laukaisee suoraan syötöstä. Maali! Uskomatonta, Suomi on tasoittanut pelin viisi sekuntia ennen loppua! Realistisesti onni ei kestä kauaa. Tshekki voittaa jatkoajan jälkeisen rangaistuslaukauskilpailun 1-0. Lopullisesti Suomen löi Ruotsi lohkon kolmannessa ottelussa. Tämä on jääkiekkoa.
Electronic Artsin EA Sports-brändillä julkaistava NHL 2005 on uusin painos yli vuosikymmenen kestäneeseen pelisarjaan, jonka suosiolle ei näy loppua. Ainoa vakavasti otettava haastaja, Segan ESPN NHL -sarja, kerää kuitenkin hitaasti enemmän ja enemmän kannattajia. Näin ollen EA Sports on joutunut laitaa vasten, ja ainoa vaihtoehto on parantaa peliä.

EA:n tämän vuoden painos sisältää tuttuun tapaan tukun uudistuksia. SM-liiga on mukana tämänkin vuoden painoksessa, nyt luonnollisesti entistä ehompana. Mukana ovat myös Ruotsin Elitserien ja Saksan DEL-liiga. Kuten alusta saattoi jo ymmärtää, suomalaisten mielissä vielä oleva, pari kuukautta sitten pelattu World Cup of Hockey on mukana. Kaikkien joukkuiden kokoonpanot ovat ne aidot ja oikeat. NHL-sarjan kruununjalokivi on kuitenkin erinomainen Dynasty-moodi, jossa luotsataan valitsemaansa NHL-joukkuetta sen toimitusjohtana usean kauden ajan, mikäli hoitaa hommansa hyvin. Näiden lisäksi mukana on uusi Free-4-All-moodi, jossa maksimissaaan neljä pelaajaa taistelee rankkareissa, kuitenkin arcade-hengessä. Moodiin saatavat isopäiset pelaajat ovat vanha, mutta jostain syystä edelleen hauska yksityiskohta. Koko peli, opetusvideoita lukuunottamatta, on suomennettu (kieli valitaan asetuksista), ja pelistä löytyy alkuselostuksen pitävä Mika Saukkonen ja Suomessa hallikuuluttajana Pentti Lindegren.

Blake Carrington, luo minulle Dynastia!

Kun puhumme Dynastiasta NHL 2005:n kohdalla, kyse ei ole öljystä ja 80-luvusta, vaan ainoastaan rahasta, suurista rahoista. Mistä rahat? Siinä, ja sikariportaan antamien tavoitteiden täyttämisessä, on moodin juju. Kaikki alkaa joukkueen valinnasta; sinulle asetetut odotukset vaihtelevat sen mukaan, minkä joukkueen valitset. Montrealilla tavoitteena on divisioonan voitto, mutta esimerkiksi Anaheim Mighty Ducksin tavoitteena on selviytyminen playoffseihin. Kauden otteluita voi joko pelata itse tai simuloida, jos alkaa puhti loppua. Toki toisessa pelimuodossa voi pelata perinteisesti myös vain yhden NHL-kauden.

Toimitusjohtajana päätät useista asioista: lippujen hinnoista, harjoitusohjelmasta, taktiikoista, ketjukokoonpanoista ja pelaajakaupoista. Pelaajakaupat hoidetaan pikkutarkalla systeemillä. Kaiken moottorina toimii raha, eivätkä kokemuspisteet, kuten viime vuoden versiossa. Myös ketjukemia on uudistus; hyvien yksilöiden muodostama ketju ei loista, jos he eivät tule toistensa kanssa toimeen. Yhdenkin miehen vaihtaminen toiseen ketjuun, tai miehen loukkaantuminen voi muuttaa ketjukemiaa. Dynastia-moodin heikkoutena on käyttöliittymä, joka ei koskaan näytä kaikkia tarpeellisia tietoja yhdellä ruudulla. Onneksi tämä ei muutu suureksi ongelmaksi, koska sitä kompensoidaan joissakin tilastoissa yhteenvedolla, jonka saa esille oikeaa tattia painamalla. Muista, ja omastakin joukkueesta saa kiitettävästi tietoa (maalivahtipeli, loukkaantumiset ym.), jotta voi rukata sopivan taktiikan. Uutuutena valmentajat, pelaajat, huoltajat ja joukkueenomistajat voivat lähettää toimitusjohtajalle eli pelaajalle sähköpostia ajankohtaisista asioista, kuten viimeisimmistä pelaajakaupoista. Sähköpostit lisäävät tunnelmaa reippaasti, ja ovat kaiken lisäksi oikeasti hyödyllisiä. Kaiken kaikkiaan Dynasty-moodi on erittäin onnnistunut kevyt managerisimu, ja lisää pelin ikää.

Kiekoton pelaaja laitaa vasten, pojat

Suurimpana pelillisenä uudistuksena nähdään kiekottomalla miehellä pelaaminen. Valkoista nappia painamalla voit jättää pelaajan tekoälyn hoiviin, ja siirtyä itse pelaamaan toisella pelaajalla. Kun olet sopivassa kohdassa, voit pyytää tekoälyn ohjaamaa pelaajaa syöttämään kiekon itsellesi, tai laukaisemaan sen maaliin. Oikein käytettynä toiminto auttaa luomaan tilanteita, ja näin parantaa pelattavuutta. Ennen lähes olematonta laitapeliä on parannettu. Hyökkääjän voi työntää pleksiä vasten, ja tekoälykaverin voi kutsua hätiin tarvittaessa. Laitapelin parantaminen lisää paitsi hauskuuskerrointa, myös pelin realistisuutta. Aloitusten (tavallinen, aggressiivinen ja varovainen) ja yleisen taktiikan (aggressiivinen, perinteinen, normaali jne.) vaihtaminen lennossa on tervetullut ja hyödyllinen uudistus. Vastustajien tekoälyn sanotaan parantuneen, ja voi sen uskoakin, ihan fiksuja miehiä ovat. Maaleja voi tehdä mitä erilaisimmin tavoin, reboundista vippi onnistuu ja vanhanaikaisen tekeminen on mahdollista. Pelaaminen hoituu kaikin puolin vaivatta, ja mikä tärkeintä, se on hauskaa.

Saku Koivuhan on kuin ilmetty isänsä vanhin poika

NHL 2005 häkellyttää realistisella yleisilmeellä ja tunnelmalla. Pelaajat ja valmentajat useimmiten näyttävät enemmän tai vähemmän esikuviltaan, mikä luo hienosti tunnelmaa. Tunnelmaa nostavat myös Hartwall Areenan alkuselostajana oleva Mika Saukkonen ja Suomen hallikuuluttajana Pentti Lindegren, jolla on hauskoja kuulutuksia tauoilla, vaikkakin ne toistuvat turhan usein. Animaatio on sujuvaa ja pelaajien liikkeet ovat realistisen näköisiä, mutta edellisistä osista tuttu laitojen tökkiminen on edelleen olemassa, mikä latistaa muuten realistista animaatiota. Maalivahdin animaatiot ovat monipuolisia ja eikä ”magneettihanska”-ilmiötä esiinny. Pelaajien puheanimaatio näyttää joskus oudolta, ja grafiikan lievä sahalaitaisuus on selkeästi huomattavissa. Katsomon ihmiset eivät yllä pelaajien realistisuuden tasolle, ja siksi näyttävät taputtavilta roboteilta.

Shane Doanin fanikerho

Suomalaisilla on nyt mahdollisuus ottaa revanssi, kun World Cup of Hockey on mukana. Ensimmäisenä valitaan kahdeksasta joukkueesta mieleinen. Maajoukkueet ovat aitoja, eli kaikki pelaajien nimistä lähtien on oikeaa. Hauskoina yksityiskohtina mukaan voi ottaa myös maan joka ei pelannut kisoissa, esim. Iso-Britannia tai Japani, ja joukkueeseensa voi halutessaan ottaa mukaan oikeasti pelanneiden tilalle pelaajia, jotka jäivät rannalle ruikuttamaan. Suomen joukkueeseen voi ottaa ainakin seuraavat pelaajat: Jere Karalahti, Antti Aalto, Sami Helenius, Raimo Helminen, Juha Lind, Lasse Pirjetä, Tony Virta ja Juha Ylönen. Vaikka pelistä on jätetty turnausmoodi pois, voi WCH:n joukkueet valita mieleisikseen: TPS vastaan JYP on mahdollinen. Hassu, mutta tervetullut asia. Ottelut pelataan samassa järjestyksessä kuin oikeastikin pelattiin, joten Suomen ensimmäinen vastustaja on Tshekki, toinen Saksa ja kolmas Ruotsi. Kannustushuudot luovat loistavasti tunnelmaa: Pelaaja kuin pelaaja syttyy, kun kuulee täyden Hartwall Areenan ”Suomi, Suomi”-huudon.

SM-liiga ilman Blake Carringtonia

Kaikki joukkueet SM-liigasta ovat mukana, mutta kokoonpanot ovat viime kaudelta. Dynasty-moodia voi pelata vain NHL-seuroilla, mutta SM-liigankin kausipelissä voi muokata ketjuja, määrittää taktiikan ja kaupata miehiä. Pelaajakauppoja voi tehdä vain SM-liigajoukkueiden kesken, vaikka tiedostoissa on myös Elitserien ja DEL-liiga. Elitserienillä ja DEL-liigalla on SM-liigaa vastaavat ominaisuudet. SM-liigan soisi kuitenkin olevan jatkossa myös Dynasty-moodissa. SM-liiga muuten on toteutettu hyvin, kannustushuudot raikaavat ja kaukalon jäähän on laitettu kotijoukkueen tunnus.

Eurooppalaiset puutteessa

NHL 2005:n suurin puute Xboxin omistajalle on Xbox Live -moninpelituen puuttuminen PAL-versiosta. Itku ja poru ei auta, tuki löytyy edelleen tuttuun tapaan vain Segan ESPN NHL -sarjasta. Myös kauneusvirheitä riittää: Tallennetut asetukset joutuu aina lataamaan erikseen, maalinteko on liian vaikeaa, pelissä soi osittain sama musiikki kuin EA:n muissa peleissä, pelaajia ei voi itse luoda, ja tuomarilinja on yhtä kuin arpapeli.

Kun pelin pistää päälle, peli ei tunnista tiedostoja, jotka on tallennettu suomenkielisillä valikoilla. Oudon bugin korjatakseen pitää ensin laittaa kieli suomeksi ja vasta sitten ladata asetukset. Maalinteko helpolla (easy) on luonnollisesti liian helppoa, ja keskitasolla (medium) liian vaikeaa, mutta pelaamalla toki oppii, ja maalinteon vaikeus lisää realismia. Se, tunteeko tason liian korkeaksi, riippuu ihmisestä. EA on luultavasti lisännyt ainakin Franz Ferdinandin ”Take me out” -kipaleen jokaiseen peliinsä, mikä rassaa pelaajan hermoja. Muuten musiikki on hyvä ja kappaleet peliin sopivia. Pelaajia ei voi itse luoda, vaan joukkueen pelaajat valitaan oikeista pelaajista, mikä on sääli. Tuomarien tiukkuutta voi säätää, mutta oli taso mikä hyvänsä, tuomarit määräävät rangaistukset arpapelillä, mikä ei sinänsä ei ole suuri ongelma, koska ei tuomioita jaella kovin avokätisesti, vaikka pistäisi tason puoleenväliin.

Yhteenveto

Puutteistaan huolimatta NHL 2005 on hyvä jääkiekkopeli, joka loistaa erityisesti monipuolisilla pelimuodoilla ja tunnelmalla. Uudistukset tulivat selkeään tarpeeseen, ja Dynasty-moodi on ehdoton helmi, jonka parissa jaksaa pakertaa. Pelaaminen kaverin kanssa on aina yhtä hauskaa, varsinkin päivitetyn SM-liigan ja uuden World Cup of Hockey -turnauksen parissa. Lätkäfanin valinta NHL 2005:n tai Segan ESPN NHL 2005:n välillä on omista mieltymyksistä kiinni. Pelien testaaminen ennen ostamista voi olla suositeltavaa.