Ninja Gaiden 3

Kirjoittanut: Livegamers

16.04.2012

1988-vuonna meitä eurooppalaisia nuoria pelaajia saatiin raivon partaalle Shadow Warrior -nimisellä pelillä, jonka alkuperäinen nimi oli Ninja Gaiden. Nimen muuttaminen johtui siitä, että Euroopassa sana ninja yhdistettiin salamurhiin sekä muihin kummallisuuksiin, eikä sitä voitu käyttää julkisessa mediassa. Tästä syystä myös eräs tunnettu kilpikonnia sisältävä piirrossarja, Teenage Mutant Ninja Turtles, käännettiin Suomessa Teenage Mutant Hero Turtlesiksi.
Meille tuttu Ninja Gaiden -sarja sai uuden lähdön Xbox-konsolilla vuonna 2004 ja oli tuolloin läpikäynyt noin viiden vuoden kehitystyön. Peli sai paljon kritiikkiä olemalla sairaalloisen vaikea, vaikka todellisuudessa vuonna 1988-vuonna julkaistu peli oli lähestulkoon samaa tasoa kaksiulotteisuudestaan huolimatta. Päähenkilönä toimii edelleen tuttu Ryu Hayabusa, jonka miekansivalluksia saadaan pelisarjan kolmannessa osassa nähdä entistäkin murhaavampaan tyyliin.

Let there be… blood?

Team Ninja ei ole enää entisensä. Graafinen loisto on tallella, mutta niin kutsuttu ohjaaja puuttuu. Jonkinlainen terroristihyökkäys laittaa armeijan erikoisosaston hakemaan apua ninjalta, joka on niin kova, että parinkymmenen sarjatuliaseen samanaikainen tulitus ei saa yhtäkään luotia osumaan kohteeseen. Kuulostaa kummalliselta? Tämä ehkä johtuu siitä, että pelin aikaisempi pääsuunnittelija Tomonobu Itagaki on lähtenyt lätkimään eikä parempaa juonenpätkää sitten ole saatu aikaiseksi.

Ryu lähtee korvanapin ja miekan kanssa englantia hyvin puhuen matkaan tiheässä luotisateessa murhaten lähes kaiken, mikä hengittää. Ja myös kaiken, mikä ei hengitä. Ninja Gaiden 3 sisältää nimittäin älyttömän määrän kaikennäköisiä robotteja, helikoptereita, tankkeja ja muuta härpäkettä, jotka saa kaikki miekalla palasiksi ylättävänkin vaivatta.

Ninja Gaiden 3 sisältää huiman määrän hidastuksia ja räjähdyksiä sekä tolkuttomasti hetkiä, jolloin tarvitsee painella jokin ruudulla näkyvä näppäinyhdistelmä. Näitä kuulemma kutsutaan Quick Time Eventeiksi, mutten suostu niitä sellaisiksi kutsumaan.

What the hell is this ****?!

Pelimekaniikka on jokseenkin totutulla tasolla väistelyn suhteen, mutta muu sisältö onkin sitten saanut jäädä jonnekin unholaan. Ninjaa talutetaan nuorassa yhden nappulan painalluksilla, jotka saavat Ryun tekemään samaa tuhoisaa sarjaa jatkuvalla syötöllä. Pelin edetessä saatava jousipyssykin on sellainen supertekele, että se tähtää itse automaattisesti viholliseen. Energiamittarikin on pitkä kuin Pinokkion nenä emävaleen jälkeen ja tuntuukin että pelissä valehdellaan taukoamatta, sillä Ryun energiamittari kasvaa tai täyttyy jokaisen vihollisaallon jälkeen.

Ninpo-taiat kokevat energiapalkin kaltaisen yhtäkkisen täydennyksen, minkä vuoksi taikoja voi laukoa yhden vihollisaallon aikana jopa kaksi tai kolmekin kertaa. Tiedä sitten, onko kehittäjillä ollut ideana tehdä pullamössösukupolvelle kiva ninjapeli, josta saa yhden viikonlopun verran iloa yhtä nappia painellen.

Peliin pitäisi kuuleman mukaan olla tulossa japanilainen ääniraita, mutta omasta arvostelukopiosta sellainen kuitenkin näyttäisi puuttuvan.

Vaisuista äänistä ja pelimekaniikasta huolimatta Ninja Gaiden 3 on huikaisevan kaunis. Team Ninja osaa edelleen graafisen suunnittelun, joten silmänruokaa on kyllä tarjolla. Valitettavaa kuitenkin on, että yksinpelin saralla pelistä on poistettu kaikki, mikä teki pelistä Ninja Gaidenin. Pelissä ei ole erilaisia aseita, ei toisia miekkoja, ei uusia Ninpo-taikoja eikä mitään muutakaan keräiltävää ja päivitettävää. On vain perusmiekka ja ladattavana sisältönä saatavat Talon-kynnet sekä loppumattomat kunai-heittoveitset ja jousipyssy.

Arvostelijasetä on pettynyt. Moninpelikin on ängetty mukaan, mutta yksinpeliin kovin pettyneenä kuolin jatkuvalla syötöllä yli-inhimillisiin steroidininjoihin. Ongelma moninpelissä lienee siinä, että yleisillä palvelimilla pelaavilla ihmisillä on niin kova hahmon kehitystaso, että aloittelijoilla ei ole mitään jakoa, mikä tappaa taas sitten peli-innon. Moninpeli on vanhan tyylistä Ninja Gaidenia, mutta sitä olisi halunnut nähdä yksinpelissä. Privatessa moninpeli toimii hienosti, kun pelaajina on samantasoisia kavereita.

The end of Ninja Gaiden

Mitä jää käteen? Peli on äärimmäisen kaunis, mutta ei tarjoa kenellekään juuri mitään. Sen pelimekaniikka ei missään nimessä ole aiempaa tasoa, ja tarinakin on vedetty jostain irlantilaisen trubaduurin persnahasta. Faneille sarjan kolmas osa on varmasti todella suuri pettymys, mutta jos sen nyt varta vasten haluaa kokea, niin tunne on vähän sama kuin 8-bittisen Nintendon version viimeistä vihollista vastaan taisteleminen.

Turhautumisen tunne on kova.