OutRun 2

Kirjoittanut: Livegamers

22.10.2004

Alkuperäinen kolikkopeli OutRun julkaistiin vuonna 1986. Se oli aikansa ikoni, joka muistetaan erinomaisesta tunnelmasta, pelattavuudesta ja musiikista.
Viime vuoden lopulla Japanissa julkaistiin kauan odotettu jatko-osa OutRun 2, joka toimii Xboxin tekniikkaan pohjautuvalla Chihiro-kolikkopelikoneella. Nyt se on julkaistu yksinoikeudella Xboxille brittiläisen Sumo Digitalin kehittämänä, joka työskenteli kolikkopelin suunnitelleen Sega-AM2:n kanssa yhteistyössä. Uusina ominaisuuksina konsoliversiosta löytyy Xbox Live -tuki, laaja yksinpelimoodi tehtävillä varustettuna sekä avattavia erikoisominaisuuksia.

Kun isä lampun osti

OutRun 2 muistuttaa yllättävän paljon edeltäjäänsä, mikä ei ole häpeä eikä varsinkaan huono asia. Pelattavuus on lähes yhtä yksinkertaista ja pelkistettyä kuin kasariaikoina. Uusi sivuluisumekanismi on kuitenkin uuden ajan peruja, ja tuo pelattavuuteen mukavan ja hauskan vivahteen. Pelin perusteet oppii muutamassa minuutissa, mutta salat eivät avaudu niin nopeasti. Sujuvaa pelattavuutta tukee kamera, jonka voi valita kolmesta kuvakulmasta: auton takaa, ohjaamosta tai auton konepelliltä. Kaikki kolme toimivat erinomaisesti ja valinta on näin ollen omista mieltymyksistä kiinni. Harmillisesti ajaessa ei voi katsoa taaksepäin, vaikka se olisi hyödyllistä eritysesti Livessä.

Konsoliversiossa on mukana alkuperäinen OutRun 2 -kolikkopeli nimellä OutRun Arcade. Se sisältää OutRun, aika-ajo ja Heart Attack -pelimuodot. OutRun-pelimuodossa ajetaan samalla tavalla kuin kolikkopelissä: aikaa vastaan ja liikennettä väistellen. Heart Attack -pelimuodossa yritetään voittaa pelkääjän paikalla istuvan naisystävän sydän. Pelissä on myös alkuperäinen 80-luvun OutRun avattavana, jos suorittaa tarpeeksi tehtäviä.

Uusia haasteita

Grafiikka on todella hienoa, erityisesti ympäristöt ja valikot ovat tyylikkäitä. Pelissä vallitsee jollain erikoisella tavalla Sega-fiilis. Nykypäivän trendin mukaisesti OutRun 2:ssa on lisenssi, jota ei kylläkään usealla pelillä ole. Viimeksi Sega käytti Ferrarin lisenssiä Dreamcastille vuonna 2001 julkaistussa pelissä Ferrari F355 Challenge, joka oli kovan luokan simulaatio. Nyt on toinen ääni kellossa, lisenssiä käytetään hyödyksi yhdessä tunnetuimmista arcade-sarjoista. Lisenssin ansiosta pelissä on kahdeksan aitoa autoa, jotka ovat Ferrari Enzo, 365 GTS/4 Daytona, 288 GTO, Dino 246 GTS, F40, F50, 360 Spider ja alkuperäisen pelin Testarossa.

Autot on toteutettu hyvin ja jokaisella on oma alkuanimaationsa. Kumma kyllä kaikkiin autoihin ei saa mieleistään väriä, joka minulla olisi ollut vihreä. Aluksi käytössä on puolet autoista, loput saa suorittamalla tehtäviä. Ajamaan pääsee 15 eri radalla, jotka yhdistetään erilaisiksi reiteiksi. Kuten alkuperäisessä OutRunissa, reitit ovat osa tikapuujärjestelmällä etenevää kokonaisuutta. Radat ovat tarpeeksi erilaisia jotta niihin ei välttämättä leipäänny, mutta tämä tietysti riippuu pelaajasta. Samoja ratoja joutuu kuitenkin veivaamaan usein.

Uudessa OutRun Challenge -pelimuodossa voi valita joko Missionin, Partyn tai Racen. Mission-pelimuodossa on 101 tehtävää, joista jokaisesta saa tehtävän suoritettuaan kortin, ja useamman suoritettuaan saa palkinnon, joka voi olla uusi kappale, auto tai reitti. Tehtäviä on laidasta laitaan: kerää sydämiä tekemällä mahdollisimman pitkiä sivuluisuja, kerää sydämiä liikkuvien autojen vierestä, kerää sydämiä ohittamalla autoja, voita vastustajasi kisassa jne. Luovuutta ja kekseliäisyyttä tekijöiltä ei ole puuttunut.

Kuten voi huomata, sydämet ovat haasteiden jatkuva teema ja tavoittelun kohde. Autossa kuskin vieressä on hänen tyttöystävänsä, joka odottaa näkevänsä temppuja, ja pelaajan tehtävä on miellyttää häntä ja saada sydämiä. Vaikka useimmat tehtävistä ovat ainakin kokeneelle pelaajalle helppoja, joukossa on pari kinkkisempääkin haastetta. Hyväksytysti voi saada joko arvosanan A, AA tai AAA.

Party-pelimuodossa voi samalla koneella 2-4 pelaajaa ajaa vuorotellen Mission-pelimuodon haasteita ja yrittää saada enemmän sydämiä kuin kaveri. Reiluuden nimissä pelaajat käyttävät samaa autoa eri väreillä, mutta musiikki vaihtelee. Testin perusteella homma toimii, ja kiihkeät taistelut ovat valmiit alkamaan.

Race-pelimuodossa voi ajaa tietokonekuskeja vastaan (maksimissaan seitsemän, voi valita muun liikenteen päälle tai pois) tai ajaa aikaa vastaan. Race tukee myös System linkiä, eli halutessaan voi yhdistää kaksi Xboxia ja pelata kaveria/kavereitaan vastaan (maksimissaan kahdeksan). Race-pelimuodossa voi ajaa ratoja myös peilikuvina. Aikaa vastaan ajaminen ei Liven omistavasta tunnu mielekkäältä, sillä saman asian voi tehdä Livessä ja saada nimensä parhaiden aikojen listalle.

Goodbye beibi, beibi goodbye, itke en vaikka lähtisit pois

Naavapartojen ja vähän vähemmän naavaisten iloksi alkuperäisen OutRunin klassiset kappaleet ovat mukana, nyt tietysti paremmalla laadulla. Nimet ”Magical Sound Shower”, ”Passing Breeze” ja ”Splash Wave” ovat useille pelaajille tuttuja.

Pelin alussa kappaleita on kahdeksan, mutta tehtäviä suorittamalla saa musiikkiguru Richard Jaquesin (Jet Set Radio Future, Metropolis Street Racer, Sonic R, Sonic 3D Blast) remixejä klassikoista. Kappaleista kaksi on kauheita, naislaulaja rääkkää mikrofonia ja myös pelaajaa, joka on tarpeeksi tyhmä pistääkseen kappaleen päälle. Onneksi kappaleen voi valita ennen tehtävää tai kisaa, myös Livessä.

Everybody’s Super Sonic racing

Xbox Live -tuki on toteutettu hyvin. Valittavina on tavallinen kisa sekä aika-ajo, jonka voi ajaa jonkun toisen pelaajan haamuautoa vastaan. Kisassa voi olla maksimissaan kahdeksan pelaajaa. Hostilla on sopivasti asetuksia valittavanaan, kuten kuinka monta pelaajaa peliin mahtuu, kuinka monta paikkaa on varattu ystäville, millä reitillä ajetaan ja saavatko huonommalla sijoituksella olevat pelaajat jonkinlaisen edun.

Käytettävissä ovat tutut Quickmatch, Optimatch, kaverilista ja pelaajalista. Kaverilista on oudosti kätketty asetuksien Xbox Live -osioon, ja näin ollen sitä ei saa nopeasti esille valikossa. Jos pelissä pyytää jotain toista pelaajaa kaveriksi, voi hänelle laittaa ääniviestin. Aika-ajossa oman aikansa voi saada listalle ja nähdä sijoituksensa suhteessa toisiin kuskeihin. Listoille voi muiden ladattavaksi tallentaa oman haamuauton, jos aika on tarpeeksi hyvä. Muiden pelaajien haamuista voi laittaa kommenttia, esimerkiksi ”ghost shows cheating” tai jotain positiivisempaa.

Koko radan ajamiseen tähtäävien harmiksi kisa Livessä loppuu aina siihen, kun ensimmäinen kuski ylittää maaliviivan. Peli toimii Livessä suurimman osan ajasta pätkimättä, ainoastaan autot nykivät joskus joissakin isoimmissa peleissä. Ruotsalaisen pelaajan serverillä tätäkään ongelmaa ei esiintynyt, eikä se muillakaan servereillä harmia aiheuttanut.

Yhteenveto

Jos Burnout 3: Takedown oli länsimainen näkemys arcadekaahailusta, on OutRun 2 jollain tapaa japanilaisten vastaisku. Vaikka kehitystyössä olikin mukana brittiläinen Sumo Digital, peli oli alunperin japanilaisen Sega-AM2:n kehittämä ja myös konsoliversio kehitettiin heidän alaisuudessaan. Burnout 3 luottaa uskomattomaan nopeuteen ja hienoihin kolareihin, kun taas OutRunin vahvuus on puhdas yksinkertaisuus. Kuka tahansa voi hypätä puikkoihin ja pelata hyvin muutamassa minuutissa, kuten kunnon arcade-henkeen kuuluukin.

Näyttävä grafiikka, selkeä tyyli, nautinnollinen pelattavuus, tehtävät ja Xbox Live -tuki nostavat pelin jokaisen arcadekaahailijan ostoslistalle. OutRun 2 on hyvin sympaattinen peli, ja selkeästi Segan käsialaa.