Prince of Persia: Warrior Within

Kirjoittanut: Livegamers

08.12.2004

Prince of Persia: Warrior Within on kehitetty ranskalaisen Ubisoftin Montrealin studioilla. Peli on jatkoa vuoden takaiselle Prince of Persia: The Sands of Time:lle, joka taas oli uudelleenlämmitys legendaarisen PoP -pelisarjan vuosien takaisesta PC-julkaisusta. Alun perin Prince of Persia oli nimittäin kaksiulotteinen tasohyppely-peli, mutta Sands of Time päivitti sisällön ja ulkoasun nykyaikaisille mittapuille. Sands of Time oli menestyksekäs, ja Ubisoft päättikin tehdä pelille jatkoa, ennen kuin sitä edes oli julkaistu kaikkialla. Tuloksena oli Warrior Within, joka muuttaa Sands of Timen konseptia yllättävän rankasti.
Prinssi on Perinteinen

Yksinpelin juoni jatkuu melkeinpä suoraan siitä, mihin ensimmäinen osa jäi, joten juoneen uppoutuminen saattaa viedä aikaa, jos aiempaa peliä ei ole pelannut. Kaikki kuitenkin selvitetään ajallaan. Tässä osassa Prinssi yrittää muuttaa kohtaloansa, sillä vapautettuaan Ajan Hiekat (Sands of Time), hän huomaa olevansa suuressa vaarassa, koska salaperäinen hirviö Dahaka ajaa häntä takaa. Prinssi päättää matkustaa paikkaan, jossa Hiekat tehtiin ja tappaa niiden tekijä menneisyydessä. Vaikka aikamatkustus-ratkaisu ei olekaan järkiperäinen, niin se ei tuhoa pelin juonta – paitsi ehkä skeptisimmillä pelaajilla. Juonta kuljetetaan menneisyydessä ja pelin nykypäivässä, jolloin seikkailtava linnake ja siellä kohdattavat viholliset osittain muuttuvat. Ratkaisu on kiinnostava ja se voisi tarjota syvyyttä muuten niin lineaariseen peliin, mutta juonenkuljetuksen takia sen monipuolisuutta varmaankin on vähennetty. Lopussa Warrior Within tarjoaa virkistävän käänteen, mutta ei siitä sen enempää.

Kartta-arkkitehtuuri on pelin parasta antia. Pelaaja haastetaan etsimään reitti, eikä se aina ole rautalangasta väännetty, sillä pelin kentät ovat äärettömän monitahoisia ja kolmiulotteisia. Osittain tämä onkin toimivaa ja tarjoaa loistavaa haastetta aivoille ja näppäryystestiä sormille. Joissain kentissä reitti ei kuitenkaan ole järkiperäinen – vaikka suorin reitti olisi hypyn ulottuvilla, niin seinä ei annakaan tukea jatkohypylle, vaan Prinssi luiskahtaa (suhteellisen yleiseen) pohjattomaan kuiluun. Harmittavasti pelaajan etenemistä muutamissa kohdissa on ehkäisty myös näkymättömillä seinillä ja seurauksena taas on pohjaton kuilu. Kun osaa hillitä luovuutensa ja suostuu käyttämään tarjottua reittiä (sen löydyttyä), niin peli alkaa sujua.

Monitahoiset kartat, epäselvät reitit ja kahden ajanjakson yhdistäminen tuottavat välillä harmaita hiuksia. Tähän pitäisi tulla avuksi peliin uudistuksena lisätty kartta, joka samalla näyttää ajanjakson, jossa pelaajan pitäisi olla – mutta ei. Kartta on epämääräinen ja näyttää tapahtumapaikan lintuperspektiivistä muutaman kilometrin päästä. Onneksi lopullinen eksyminen rajoitettujen reittien ansiosta ei kuitenkaan ole mahdollista ja suurimmassa osissa kentissä taaksepäin kulkeminen on rajoitettua. Pelin kesto on noin 15-25 tuntia, riippuen pelaajan näppäryydestä ja vaikeustasosta. Peliaikaan ei ole laskettu harvinaisien tallennuspisteiden aiheuttamaa raivostuttavaa uusiksi pelaamista.

”Tuttua kauraa” sanovat varmasti monet ensimmäistä osaa pelanneet ja niinhän se onkin. Paluun tekee myös Prinssin kyky hallita aikaa. Virheen tehtyään pelaaja voi nimittäin käyttää Ajan Hiekkaa ja palata kahdeksan sekuntia ajassa taaksepäin, tällöin ei tarvitse ladata kaukaisesta tallennuspisteestä peliä uudelleen. Nyt Prinssi pystyy myös hidastamaan ympäröivää maailmaa ja heittämään ympäröivät viholliset kauemmaksi – kaikki Hiekan voimalla. Riippuen kyvyn tasosta ne käyttävät yksi tai kaksi hiekkapalloa kerrallaan, maksimin hiekkavarannon ollessa vain kolme. Hiekka ei kuitenkaan lopu helposti kesken, sillä sitä löytää aivan riittämiin ympäristöön sijoitelluista ruukuista ja voitetuilta vihollisilta.

Prinssi on vihainen… Mur

Ensimmäisenä Prince of Persia: Warrior Withinissä pistää silmään graafisen toteutuksen lähes totaalinen muutos. Valikot ja latausruudut muistuttavat valuvaa verta ja jopa herttainen Persian Prinssi on noussut vuoteestaan väärällä jalalla. Ensimmäinen osahan oli pitkälti toteutettu satukirjamaiseen tyyliin, eikä väkivallalla mässäilty – toisin on nyt ja hienoltahan se vaikuttaa! Imagon muutos on raju, mutta toimiva, joskin ensimmäisen pelin nuoremmat fanit (tai heidän vanhempansa) saattavat olla järkyttyneitä, varsinkin jos kannen 16+ -leima jää huomaamatta. Prinssi on kasvanut aikuiseksi.

Suurin yksittäinen uudistus pelissä on Free Form -taistelusysteemi. Sands of Timen napin-hakkaus-systeemiä moitittiin rankasti, ja aiheesta. Tällä kertaa Prinssillä on massiiviset 30 erilaista lyönti-komboa ja noin 50 erilaista erikoisliikettä, nämä toteutetaan käyttämällä ohjaimen X, Y, A ja B -nappeja. Vihollisia pystyy nyt muun muassa ottamaan ihmiskilviksi tai heittämään erilaisilla heitoilla. Kaiken kaikkiaan uusi taistelusysteemi on hauska – ja verinen. Irrotetut päät ja lantioon asti halkaistut hirviöt tulevat nimittäin tutuiksi, kunhan erikoisliikkeet iskostuvat selkärankaan. Prinssi pystyy myös poimimaan käyttöönsä vihollisten aseita, jolloin aukenee taas uusia liikkeitä. Ympäristön käyttäminen on myös suuressa osassa, kun pelaaja pystyy käyttämään muun muassa pylväitä ja seiniä toteuttaakseen taas uusia liikkeitä. Erilaisia yhdistelmiä on lähes loputon määrä, mutta valitettavasti haastavimmissa pomotaisteluissa hienot erikoisliikkeet ja kombot harvemmin toimivat. Tällöin taistelu muuttuu tylsähköksi väistä-ja-lyö -ralliksi. Prinssin Pahaa Päivää™ ilmentää myös hänen vihainen murinansa ja verenhimoiset huudahduksensa taistelun tiimellyksessä.

Alkuperäisen pelin tunnelman ja kohteliaan herrasmiesprinssin hävittäminen voi joidenkin mielestä tuntua perusteettomalta, mutta ottaen huomioon pelin juonen, nämä muutokset ovat mielestäni perusteltuja. Uudistettua tunnelmaa ilmentää myös pelin musiikkiraita, joka sisältää raskaita basso-, rumpu- ja jopa heavy-musiikiksi luonnehdittavia kappaleita. Graafisesti Warrior Within on edeltäjänsä tavoin loistavan näköinen. Prinssin animaatiot ja pelitasot ovat jälleen huippuluokkaa.
Aika-ajoin pelin ääniraita jää kuitenkin toistamaan yhtä ääntä, tai äänet katoavat kokonaan. Tämä tapahtuu useimmiten pelimoottorilla toteutettujen välianimaatioiden aikana. Kohtauksen jälkeen äänet kuitenkin palautuvat raiteilleen, mutta menetettyä dialogia ei saa takaisin – paitsi lataamalla viimeisimmän tallennuspisteen.

Warrior Within on myös vaikea peli. Sen voi oppia nopeasti, mutta erilaisten taisteluliikkeiden hallitseminen vie aikaa. Vaikeutta (ja harmaita hiuksia) lisäävät myös aina niin mahtavat pohjattomat kuilut ja pelisarjasta tutut piikkikuopat. Ajoittain kamera osaa myös kenkkuilla täysin väärällä hetkellä, hypyt eivät onnistu, Murphyn Laki astuu voimaan ja viholliset käyttävät kiellettyjä keinoja, jolloin kolme mahdollisuutta ajan peruuttamiseksi tuntuvat liian vähiltä. Tällöin legendaarinen lause: ”Bugista P*skaa!” voi olla ajankohtainen – ohjaimen pahoinpitelyn lisäksi. Jäähyn jälkeen peli kuitenkin maistuu taas ja ohjaimeltaan voi pyytää anteeksi.

Jonkinlaista Live-tuen tynkää peliin on myös upotettu, mutta koska sen sisältö on niin mitätön, ei se edes ansaitse omaa otsikkoansa tähän arvosteluun. Livessä ei nimittäin pääse pelaamaan ihmisiä vastaan (mikä olisi ollut loistavaa), vaan pelaaja heitetään joko taisteluareenalle tai esteradalle. Näiden tulokset lähetetään pelisession loputtua epäselville Leaderboardeille, joista voi omaa tulostansa etsiä loputtomiin. Live Aware -tuki löytyy myös, mutta hektisen yksinpelin keskellä ruudulle pompsahtava kirjekuori saattaa aiheuttaa pohjattomaan rotkoon tutustumisen ja pian sen seurauksena onkin taas kerran jäähytauko.

Harmaiden Hiusten Galleria – Eli Loppusanat

Jos suhtaudut pelaamiseen tunteellisesti, et juuri ole näppäryyttä vaativia tasoloikkia pelannut ja sormesi muistuttavat natisevia kihdin riivaamia nakkeja (kuten minulla) Prince of Persia: Warrior Withiniä kannattaa välttää. Tai ainakin kannattaa hankkia varaohjain rikkoutuneen varalle ja muutama purkki hiustenvärjäys-ainetta. Peli on nimittäin pirullisen haastava vaikeimmalla tasolla, se tarjoaa kenttiensä muodossa loistavia puzzleja ja taistelu jaksaa innostaa koko pelin ajan. Uudelleenpeluu-arvo on kuitenkin miinus, koska kerran kentän ratkaistuaan jäljelle jää vain taistelu. Tekninen toteutus pelissä on lähes moitteeton.

Vaikka tästä arvostelusta saattaa saada kuvan, että pelin kontrolleissa olisi jotain vikaa, niin näin ei todellisuudessa ole. Jokainen rotkoon putoaminen on seurausta omasta virheestä, mutta koska itseään ei voi niistä syyttää, on virheiden oltava pelin vika.

Warrior Within yhdistää sulavasti haastavia taisteluita, ongelmanratkontaa sekä seikkailua, ja se onkin näiden lajityyppien ystäville kokemisen arvoinen peli. Pelin oppii tumpelompikin pelaaja, mutta tällöin pitää olla valmis nielemään harminsa oppimiskaaren ajaksi.