Pro Evolution Soccer 2010

Kirjoittanut: Livegamers

22.10.2009

Talven lähestyessä myös vuoden uudet urheilupelipainokset ilmestyvät. Tuttu taistelupari kuluvan vuosikymmenen ajalta ovat Electronic Artsin FIFA ja Konamin Pro Evolution Soccer. Viime vuonna FIFA 09:n myötä jalkapallopelien hegemonia alkoi jo näyttää selvältä: Konamin pelisarja ei pystynyt vastaamaan kilpailijansa osoittamaan tasoon. Nyt Konami näyttää viimein onnistuvan ryhtiliikkeessään, mutta nettipelin toteutus on vielä iso kysymysmerkki.
Tänäkin vuonna ensiksi valmiiksi ehti Electronic Arts, jonka FIFA 10 on pääasiallisesti tällä kertaa vain pientä parantelua viime vuonna otetun suuren harppauksen jäljiltä. Se riittää jo pitkälle, kun taas vastaavasti Konamin Pro Evolution Soccer 2010 joutuu viimeistään nyt näyttämään merkittävää kehitystä kahden vuoden räpiköinnin jälkeen. Molempien pelitalojen näkemyksissä virtuaalifutiksesta tämän vuoden avainsanana on vapaa pallonkuljettelu, joka ei ole sidottu edellisten jalkapallopelien tapaan vain kahdeksaan ilmansuuntaan liikkumiseen. Tämä antaakin pelitapahtumille paljon luonnollisemman ilmeen, mutta toisaalta se myös samalla vaikeuttaa pelin ohjattavuutta kun hahmojen liikkeiden ennakointi hankaloituu. Lopputuloksena kuitenkin uusi vapaa liikkuminen antaa pelille paljon lisää. FIFA 10 tuntuu pelaajien liikesuuntien luonnollisuuden ja osittain animaation suhteen olevan aavistuksen edellä, mutta PES 2010 vakuuttaa myös. Uusi ohjausmetodi käytännössä myös pakottaa käyttämään Xboxin ohjaimen ristiohjaimen puutteiden takia yksinomaan analogitattia pelaamiseen.

Taktiikkaruudulla ottelut ratkaistaan ennen kuin ne alkavatkaan – vertailua FIFAan

Pro Evolution Soccerin vahvuus FIFAan nähden on ollut aina taktiikkaruudulla tehtyjen muutosten vaikutukset kenttätapahtumiin ja tämä pitää kutinsa tänäkin vuonna. Pelitaktiikat ovat pelaajan säädettävissä molemmissa peleissä pitkälti samanlaisten numerosäätimien avulla, mutta PES tarjoaa hieman enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi Manchester United kärsii helposti kulmatilanteissa hyvien pääpelaajien puuttumisesta. PES:ssä voi jo taktiikkaruudulla määritellä, mitkä topparit nousevat ylös kulmapotkuihin – Ferdinand ja Vidic tuovatkin kiitettävästi pääpelivoimaa vastustajankin päätyyn. FIFAssa tätä ei voi itse määritellä, mutta peli osaa tosin tavallisesti itsestäänkin tuoda toppareitakin ylös vastustajan maalille. PES 2010:ssä tämän ominaisuuden toteutus on kuitenkin parempi ja omien taktiikoiden tehon näkee kenttätapahtumissa selvästi.

PES:n toinen vahvuus on myös pelaajien taitojen yksilöllisyyden korostaminen. FIFAssa nopeahko laituri eroaa toisesta vastaavasta vain hienoisesti ja hahmojen erikoisliikkeet määräytyvät viiden tähden luokituksen mukaan. PES:n etuna kaikista hahmoista näkee jo taktiikkaruudussa, mitä erikoisliikkeitä ne osaavat. Uutuutena tähtipelaajilla on omia käyttäytymiskorttejaan, joita voi kytkeä päälle ja pois halutessaan – esimerkiksi Steven Gerrardin kaukolaukauskortti laittaa tekoälyn ohjaaman pelihahmon hakeutumaan rangaistusalueen ulkopuolelle syöttöjä odottamaan. Puolustajilla taas löytyy vastaavasti kortit taustanousuille ja puolustuslinjan varmistamiselle. Näitä kortteja aktivoimalla voi edelleen muokata joukkueen pelitapaa mieleisekseen. Vaikkapa juuri Liverpoolin pelille tekee uutta ilmettä Aggerin nostaminen taustalta hyökkäyksiin mukaan. Tökerösti Konami ei ole suonut klassisen kymppipaikan pelaajakorttia Jari Litmaselle, vaikka Kuningas jos kuka sen ansaitsisi. Italian Tottilla kymppikortti toki löytyy.

PES:ssä onnistuu edelleen myös esimerkiksi 4-5-1 -muodostelman vaihtaminen kesken pelin lennosta 4-3-3 muotoiseksi, mikä ei edelleenkään ole FIFAssa mahdollista. Konamin vahvuus pelaajien kykyarvojen suhteen on myös yhä sekin yksinkertainen oivallus, että numeroarvot ovat värikoodattuja. Esimerkiksi yli 90:n pisteet ovat väriltään punaisia, mikä helpottaa hyvien pelaajien tunnistamista huomattavasti, kun taas FIFAssa kaikki numerot ovat samanvärisiä tuskallisen hitaasti vierivällä listalla.

Kolmas vahvuus FIFAan nähden on tuntuma laukauksiin. PES:llä on tässä edelleen pieni etumatka, mutta FIFAkin on parantanut tätä viime vuodesta. Maalin tekeminen on kuitenkin PES:ssä edelleen hauskempaa, mikä on jo merkittävä etu Konamille.

Pelaajakortit pöytään

Nähtävästi Konami pyrkii tasoittamaan huippujoukkueiden välisiä tasoeroja ja luomaan niille myös heikkouksia, sillä esimerkiksi Chelsean ylivoimaa on hivenen pehmitetty heikentämällä Drogban hyökkääjätoverien tehokkuutta, kun taas Barcelonan kohdalla maalivahti Victor Valdes on esikuvaansa heikompi veräjänvartija. Toivottavasti PES6:n kaltaista Interin ylivaltaa ei ilmene myöhemmin nettipeleissä – ainakaan pelissä ei ole mukana 99:n pisteen potkuvoimalla vahvistettua superpelaajaa. Inter näyttää kuitenkin edelleen olevan pelintekijöiden suosikkijoukkue.

Sinänsä kiinnostava uusi ominaisuus on pelin tallentama kirjanpito kaikesta konetta vastaan pelatuista otteluista, esimerkiksi laukausten määrästä ja maalikeskiarvosta pidetään kirjaa. Community-pelimuoto pitää kirjaa 32:n eri pelaajan tilastoista, mutta arvostelukappaleen perusteella jää epäselväksi, onnistuuko pelikommuunin pitäminen myös netin kautta. Muuten pelimuoto jää vain harvojen huviksi. (Kyllä muuten onnistuu, päivityksen myötä.)

Become a Legend -pelimuoto on pitkälti pysynyt ennallaan: pelaaja voi luoda oman futistähtensä peliin, joka luotsataan peliuransa läpi kykyarvojen kehittyessä tuskallisen hitaasti. Nyt oman tähtipelurin voi siirtää myös managerimoodiin käytettäväksi. Managerointi onkin muuttunut edukseen. Pelaajasopimuksia on hankalampaa solmia ja myös pelaajien scouttaaminen on avainasemassa. Oma seurajoukkue voi nyt päästä myös Mestareiden liigaan otteluihin.

Viime vuoden PES 2009:n nähden hyvänä uudistuksena ketterien pelaajien ylivoimaisuutta on edelleen hieman lievennetty, eivätkä juoksut kentän halki Lionel Messin kaltaisella taskuraketilla ole ainoita tapoja pärjätä. Sen sijaan voimakkaat, tekniset ja riittävän nopeat pelaajat (kuten Drogba, Torres, Zlatan) ovat pelin parhaita hahmoja, kuten esikuvansakin. Maalivahtipeliä on kohennettu, eivätkä veräjänvartijat ole enää aivan yhtä kelvottomia. Tätä tosin täytyy testata vielä moninpelissä, jossa tavallisesti erilaiset maalikikat paljastuvat pelaajien päästessä muutoksista jyvälle.

Hävitään tai voitetaan – Suomen puolella

Sitten heikkouksiin. Kommentaattorit ovat olleet PES:ssä alusta lähtien surkuhupaisia, eikä tämä ole muuttunut mihinkään. Vaikka FIFAssakin selostamo putoaa helposti pelitapahtumien kärryiltä, kommentaattoreiden mikrofonia ei sentään tule PES:n tapaan tukituksi jo heti alkuhetkillä.

Ehkäpä kummallisin muutos PES:ssä on uusi rangaistuspotkujen toteutus. Syystä tai toisesta vanhaan tapaan pilkkujen ampuminen ei onnistu, vaan peli tulkitsee ohjaimen vääntelyn ja napin painalluksen pituuden perusteella rangaistuspotkun onnistumisen. Mitään voimamittaria tai muuta apuvälinettä ei edes näy ruudulla. PES:n tunnusomainen helppo pelattavuus on tipotiessään, jos ottelu ratkaistaan pilkuilta. Toisaalta kuitenkin rangaistuspotkut ovat hallittavissa harjoittelun kautta. Ensin pelaaja potkunäppäimen painalluksen pituudella valitsee korkeuden, ja sitten hahmon ollessa juuri potkaisemassa palloa, laukauksen suunnan. Pienikin ajoitusvirhe lähettää pallon maalintolppien ulkopuolelle tai veto osuu suoraan keskelle. Tämä saattaakin tuoda pilkkuskaboihin uutta jännitystä, kun PES 2010 vaatii harjoitusta jo rangaistuspotkujen osalta, jotka tavallisesti ovat pelkkää arpa- ja arvauspeliä.

Syöttely on pelissä ajoittain turhauttavan epätarkkaa, etenkin verrattuna pelin Wii-version tarkkaan syöttöjen kohdistamiseen. Peli hyötyisi paljon tarkemmasta syöttötavasta tai jonkinlaisesta tähtäimestä, jolla pelaajalla olisi mahdollisuus valita helpommin kahden vierekkäin syöttöä odottavan pelihahmon väliltä. Tätä PES:n vanhaa ongelmaa voi toki kiertää pelaamalla laitojen kautta muodostelmilla, joissa kenttäpelaajien etäisyydet ovat pitkät. Samoin FIFAn ominaisuus valita puolustava pelaaja oikealla tatilla olisi tervetullut toiminto.

Konamin lisenssi on edelleen varsin rajoittunut: Bundesliga puuttuu kokonaan pelistä ja tiettyjen joukkueiden nimet ovat keksittyjä. Edes Bayern Müncheniä ei ole saatu mukaan peliin, joka oli PES 6:ssa mukana erillisellä lisenssillä. Onneksi Suomen hienoin seurajoukkue, Töölön jalkapallopyhätön sinivalkoinen jättiläinen Helsingin Jalkapalloklubi on edelleen mukana. Tosin konamilaisten mukaan täällä pohjolassa voitaisiin pallon potkiminen lopettaa siihen paikkaan, sen verran heikot kykyarvot on Veikkausliigan mestarijoukkueen pelaajille laskettu. Sama aliarvostus tosin pätee myös muidenkin skandinaavisten joukkueiden kohdalla.

Entäpä sitten se Live-toteutus?

Ehdottomasti tärkein ominaisuus tämän päivän videopeleissä on ainakin meidän Livegamersin käyttäjien mielestä nettipelin toimivuus. Ikävä kyllä arvostelukappaleella ei vielä kirjoitushetkellä pääse testaamaan Live-pelien toteutusta, joka oli pelikelvotonta PES:n kahdessa edellisessä painoksessa. Tälle vuodelle on luvattu merkittävää kohennusta Live-pelien toteutukseen ja nettiviiveen poistamista. Tämä jää vielä nähtäväksi, joten tätä arvostelua täydennetään vielä online-pelien toiminnan alkaessa. Pelin nettiominaisuuksien testien mukaan nettiviivettä ei kuulemma enää esiinny, joten odotukset ovat erittäin korkealla.

Kumman sitten valitsisi tämän vuoden futispeliksi, PES:n vai FIFAn? Itse valitsisin PES 2010:n, lähinnä taktiikoiden toimivuuden ja potkutuntuman ansiosta – mutta vain jos nettipeli osoittautuu viimeinkin pelikelpoiseksi. Pääsisi PES 6 -pelikiekko viimeinkin eläkkeelle peliarkistoni kunniapaikalle.

Nettipeliservereiden toiminnan alkaessa tämä arvostelu pisteytetään.

PÄIVITYS: Pisteet ja nettipeli

Nettipelien toiminta alkoi päivää ennen pelin virallista julkaisupäivää. Nyt testatuissa parissakymmenessä Live-otteluissa nettiviive pysyi siedettävänä jopa heikoilla yhteyksillä pelaavia eteläeurooppalaisia vastustajia kohdatessa. Netissä onnistuvat 1vs1 ja 2vs2-pelit, mikä toki kalpenee FIFA:n 10vs10:n rinnalla. Näin ollen PES 2010 on ensimmäinen Pro Evolution Soccer-sarjan peli kahteen vuoteen, jossa nettipelit onnistuvat kunnolla. Ihmistä vastaan pelatessa futispelit pääsevät oikeuksiinsa, jolloin pelin pariin palaa yhä uudelleen ja uudelleen.

Nettipeleihin taktiikat voi tehdä valmiiksi jo ennalta, mutta erikoisena ratkaisuna peli tallentaa vain pelkät muodostelmat, eikä joukkueen pelaajien pelipaikkoja. Käytännössä nettipelissä taktiikkaruudulla ensin kopioidaan muistista hyväksi koettu muodostelma ja kentälle valittavat pelaajat jätetään tekoälyn huoleksi. Pelaaja voi näin nopeasti saada hyvässä pelivireessä olevat hahmot valituksi kokoonpanoon. Pelivireen ailahtelut ovat usein varsin dramaattisia, joten joukkueesta pitäisi löytyä riittävästi valinnanvaraa vaihtopenkiltä. Myös pelaajavaihdot voi automatisoida väsymisen mukaan, mikä nopeuttaa nettipelikokemusta merkittävästi. Halutessaan vaihdot voi tehdä itsekin, kummallekin pelaajalle on varattuna kaksi minuuttia taukoaikaa kesken pelin.

Nettipeleissä on havaittavissa useiden pelaajien keskittyminen vain Real Madridin ihmemiehillä pelaamiseen. Peli muuttuukin netissä helposti harvinaisen sekavaksi palloflipperiksi, mikäli molemmat pelaavat vain äärimmäisen hyökkäävästi huippujoukkueilla, mutta hieman maltillisemman tempon ylläpito onnistuu varsin hyvin hieman rauhallisemmalla taktiikalla. Peli on kuitenkin FIFA:a vauhdikkaampi. Ilahduttavasti puskumaalien teko tuntuu olevan helpompaa kuin aikaisemmissa PES-peleissä.

Objektiivisesti arvioiden on vaikeaa päättää paremmuutta tämän vuoden PES:n ja FIFA:n välillä, molemmilla peleillä ovat vahvuutensa. Hahmojen animaatio on luonnollisempaa FIFA:ssa sekä seuralisenssit ovat kattavammat. PES:n osalta nettipelit ovat viimeinkin kohdallaan, sekä sen vanhat vahvuudet, sujuva pelattavuus ja laukaustuntuma, ovat yhä tallella. Oma valintani on tänä vuonna PES 2010, mutta FIFA 10:llekin pelihyllysäni on varsin hyvin tilaa. Saa nähdä, millaisia päivityksiä pelit vielä elinkaarensa aikana saavat.